Valoa syksyn pimeyteen

Vihtavuoresta Pamahtaa!

 

Viiden vuoden hiljaiselo on päättynyt. Kurkokaravaani kurvaa taas Pamauksen maisemiin – vieläpä parhaimpiin mahdollisiin. Osakilpailu nauttii keskisuomalaisen kulttuurimesenaatin suojelusta. Kilpailukeskuksena toimii Taidekeskus Järvilinna. Kauko Sorjosen säätiölle sekä keskuksen emännälle, Pirjo Salmelle, osoitamme nöyrimmät kiitokset tämänkin ”taidemuodon” tukemisesta.

20151119_WP_20151110_13_50_21_Pro_640

Ratamestarit ovat hehkutelleet suunnitelmiaan lähes tuon viiden vuoden hiljaiselon verran. Nyt on unelmien toteutumisen hetki käsillä. Joku saattaa muistaan vielä Hirsi-Kurkon hajontakaaviot. Taidetermein olemme lähestyneet tehtävää uusklassismin näkökulmasta. Radat syntyivät vallalla olleiden monimutkaisten perhosten ja salmiakkien tilalle, kun hajontojen koristeellisuudesta ja ylenpalttisuudesta haluttiin pyrkiä yksinkertaisempaan ja tasapainoisempaan tyylikkyyteen.

20151119_WP_20151110_13_50_15_Pro_640

Maastokäyntejä on tehty sen verran, että pakolliset valokuvat tähän juttuun ehdittiin ottaa ennen ensilunta. Iloksemme huomasimme, että myös metsäalan yrittäjät ovat liikkeellä. Sen verran kuhinaa tuntuu maastossa olevan, että varaudu kohtaamaan pimeässä muitakin kuin suunnistajia. Kilometrivauhtiennusteiden parantumisesta viime hetkillä täytynee kiittää metsäalan investointi-intoa.

Matkat sarjoittain ovat Kurkoille 6,9, Kurkottarille, Gubeille ja Nassikoille 4,8 sekä Helposta elämästä haaveileville 1,4 kilometriä. Tämän kauden teema on ollut järjestyslukujen opetteleminen. Koska kausi lähenee uhkaavasti loppuaan ja ratamestareiden usko oppimiskykyyn horjuu, tarjoamme hieman erilaista aivojumppaa peruslukujen parissa.

20151119_Kurkokuva 2 20151119_Kurkokuva 1

Kartat ovat muovisuojuksessa. Saapukaa ajoissa paikalle ja mielellään kimppakyydeillä, jotta parkkitila riittää kaikille. Opastus Kurko-paikalle tässä.

Liikennesäännöistä on syytä muistuttaa, että jalankulkija kulkee ajoradan vasenta reunaa noudattaen riittävää varovaisuutta. Karttamerkeistä pistepelto tarkoittaa viljeltyä peltoa, jolla ei saa edes pientareella kulkea. Lähtöpaikalle on johdettu siirtyminen klo 17.50 alkaen ja lähtö tapahtunee klo 18.00.

 

Afa ja Morceli

 

Rela-tkaa!

 

Kansallistaitelijamme ja maamme ensimmäisen pyöräilyharrastajan I.K. Inhan 150-vuotisjuhlapäivänä suunnistettu Rela-Kurko tarjoili suunnistajille palasen Jyvässeudun valkoisinta ja ehkäpä myös vihreintä aluetta. Ratamestarin varoittelut ennen lähtöä pellon pohjoispuolella tehdystä vihreän alueen harvennuksesta eivät ilmeisesti kaikkia kurkoja tavoittaneet, sillä osa kurkoista yritti suoraan lähes läpipääsemättömän alueen läpi, vaikka valkoisia pitkin olisi päässyt muutaman kymmenen metrin päähän ykkösestä. Ja kun ratamestarit olivat vielä rakentaneet pienen hajontapommin valtion viheralueella sijainneille ykkösille niin jyvät olikin eroteltu akanoista jo hyvissä ajoin. Ratamestari hieman yllättyi, että se helpompi ykkönen oli lopulta huomattavasti vaikeampi ykkönen, ja niinpä helpompaa ykköstä kompensoimaan asetettu vaikeampi kakkonen kasvatti eroa vielä lisää toiseen hajontapariin verrattuna.

Loppulenkeillä vauhdikkain ryhmä löytyi A-hajonnasta, ja lopulta voiton korjasi viime viikon kiemuroistaan toipunut Samuel Heinonen heti perässään kolmikko Jere Pajunen, Teemu Karjalainen ja Jere Kommio.

20151112_voittajat

Myös Gubeissa vaadittiin tarkkaavaisuutta heti alkukiihdytyksen jälkeen, sillä ykkösiä oli ripoteltu kolme kappaletta varsin pienelle alueelle. Ilmeisen moni oli tällä pöästy myös yllättämään. Hajontaa oli myös enemmän kuin Kurkoissa, ja niinpä kärkimiehet tulivatkin maaliin yksitellen omilta hajonnoiltaan. Tälläkin kertaa voiton vei Kooveen värit, kun Kari Kallio oli lähes ylivoimainen ennen alkukautta hallinnutta Heikki Kettusta sekä Jussi Hietalaa. Kurkottarissa Miia Niittynen ei nyt Gubbekärkeä hätyytellyt, mutta oli pari minuuttia nopeampi Tuulia Vibergiä ja Anna Kotkajuurta. Nassikoissa Samuli Peltolan ja Konsta Sipiläisen taistelu kääntyi tällä kertaa Peltolalle.

20151112_gubet

Helpossa elämässä helpointa elämää vietti Anssi Hokkanen selvällä erolla ennen Pia Kauhasta ja Otto Liuhaa. Mainittakoon vielä, että Otto voitti tälläkin kertaa äitinsä.

 

Tulokset sarjoittain ja väliajat radoittain.
Lähtö tapahtui noin 6 min myöhässä, joten sen verran on kaikilla ylimääräistä tuloksessa ja 1. rastin väliajassa.

 

Kartat: Kurkot, Gubbet ja Helppo Elämä.

 

Radoissa oli pituutta vähintään riittävästi, sillä ratamestarin olettamat ihanneajat ylitettiin muutamalla minuutilla. Liekö kosteus ja pimeys hidastanut maastoa odotuksia enemmän, vai tehtiinkö helpohkossa maastossa sittenkin kovassa vauhdissa liikaa virheitä? Varsinkin Gubberadan suunnittelu asettaa omat haasteensa, sillä kärjessä viilettävät nuorekkaat nelikymppiset miehet ja Suomen huippunaiset, kun taas toisaalta ikähaitarin toisessa päässä juoksennellaan jo normaalimatkan ja erikoispitkän matkan välimaastoissa. Ja vielä yöllä.

Joka tapauksessa, Rela-Kurko -tiimi kiittää kauden osallistujaennätyksen tehneitä kurkoilijoita. Ratamestari ja kartoittaja lähtee nyt varmuuden vuoksi kartoituskurssille ja toinen ratamestareista Lappiin hiihtämään.

 

69-kurkot ratkaisujen analysointia

 

Vaikka 69-Kurko onkin jo historiaa niin tässä vielä siihen yksi pala lisää. Yksi ratkaisuista tapahtui välillä 9-10. Aivan Kurko-letkan kärjessä edennyt kurkoilija pyrki kartuttamaan toistaiseksi vielä vähäistä pistesaalistaan kerralla paremmaksi.

20151105_Irtiotto

Homma ei kuitenkaan mennyt aivan putkeen, vaikka yhdessä putkessa mentiinkin. Piiruissa mitattuna etenemiskulma oli pielessä reilusti yli 100. GPS reitillä oleva vihreä osuus on edetty kohti Kapeenkoskea alle neljän minuutin kilometrivauhtia. Matka on täsmännyt, mutta rastikumparetta ei tiheiköstä ole löytynyt. Irtiotto kyllä onnistui, mutta silti muutama kilpailija ennätti maaliin hieman nopeammin.

 

Rela-Kurko ennakot

 
20151112_maastokuva_1920

Jos aikaisemmissa Kurkoissa on maastot valittu asiakaslähtöisesti, niin Rela-Kurkossa järjestelykoneisto päätti heittää asiakastyytyväisyystutkimukset romukoppaan ja järjestää kurkoilu pelkästään
järjestämisen mielekkyyden kannalta:
– kartta on mukava tehdä
– rastit on mukava viedä
 

Niinpä maastoksi valikoituikin palanen, jota on piiloteltu suunnistajilta ja erityisesti kurkoilijoilta pitkään. Ja syystäkin. Vesalan pysty- ja tummanvihreiden kauheuksien keskeltä löytyi nimittäin suorastaan poikkeuksellinen maastonpalanen, jossa kivikoita ei ole ja harvat risukotkaan eivät juuri menoa hidasta. Metsänhoidollisia toimenpiteitä alueella on suoritettu viimeaikoina vain pienillä alueilla, joita kurkoilussa lähinnä sivutaan ohimennen. Ja jos kartan valkoinen väri alkaa kyllästyttämään, niin maastosta löytyy kyllä läpipääsemättömiä alueita, joissa voi käydä jäähdyttelemässä kuumana käyvää konetta. Korkeuserot ovat paikallisesti maltillisia, vaikkakin sen verran maasto on sopivasti länteen päin kallellaan, että koko kartan alueella korkeuseroa löytyy vajaa sata metriä.

Radoilla suurimmaksi haasteeksi nousseekin kova vauhti. Tässä maastossa maisema vaihtuu ja rastit tulevat sekä menevät nopeasti. Kannattanee siis ainakin hieman välillä jarrutellakin. Lisäksi ratamestari on kieroillut muutaman kapulan rattaisiin, jottei hyvä näkyvyys aiheuttaisi ihan pelkkää letkajenkkaa. Hajonnoissa on pääsosin suosittu fyysistä, taidollista ja teknistä hajontaa. Lisäksi rastit kannattaa edelleenkin kiertää oman hajontansa mukaisessa numerojärjestyksessä.

Kartta on kokoa A4, mittakaava 1:7500, käyräväli 2,5m ja valmistunut 10/2015. Kartassa on yksi mainoslogo, joka ei haittaa kartan luettavuutta. Kartta kannattaa laittaa omaan pussiin, kunhan ensin on varmistanut ettei sieltä löydy kartantekijän suojaamiseen tarkoitettua vajaan puolen miljoonan euron käteisvarantoa. Kartta on läpäissyt viimeaikaiset ihmiskokeet, joten kovin abstraktista taideteoksesta ei ole kyse. Kartalla on pari kiellettyä aluetta, jotka koskevat erityisesti kurkoja. Kielletyn nurmipellon pohjoisimmassa nurkassa on kapea heinittynyt kaistale, jota voi käyttää, ja tämä on selkeästi merkitty myös karttaan. Muualla pellon puolelle meneminen on ehdottomasti kielletty. Älkää menkö myöskään kielletylle istutetulle hakkuuaukolle.

20151112_karttapala

Kurkoille tarjoillaan 7,4km ja gubeille 5,5km. Helppo elämä kiertää putkensa 2,3km radalla, jossa rohkea rokan syö ja aloittelijatkin voivat turvallisesti hyödyntää polkuja ja muita selkeitä maastonkohteita. Gubet ja Helppo elämä suunnistavat lähes kokonaan valkoisella alueella, kurkoilla vihreää on vain hieman enemmän mutta sitäkin nautinnollisemmin.

Sisäänkirjautumiset suoritetaan Saukkolantien varressa Lähteelänsalon tienhaarassa (Saukkolantie 350). Paikoitus on Saukkolantien varressa tien oikeassa reunassa Keuruuntieltä katsottuna. Suosikaa kimppakyytejä, niin autot mahtuvat tienpätkälle, jossa on hyvä näkyvyys. Sisäänkirjautumispaikalta siirrytään klo 17:50 kilometrin matka lähtö- ja maalialueelle, jossa myös emittien purku suorituksen jälkeen.

 

Tervetuloa!

 

69-Kurkon tulokset ja kartat

 

Hyvästä kelistä ja hallituskriisistä huolimatta 69-Kurkossa 100. Hajautus puri melkeinpä hyvin ja kilpailijat saatiin nyt ainakin jonoon, yhtään samaa loppuaikaa ei maalissa tullut. Pikainen silmäily maastossa kertoi että moni oli löytänyt myös miellyttävää matkaseuraa, eikä kumppania vaihdettu vaikka välillä olisi ollut ehkä aihettakin.

Kisaajien vireys vielä näin kauden ehtoopuolellakin taisi kuitenkin hieman päästä yllättämään ratamestarit.

 

Päivitetyt tulokset sarjoittain ja väliajat radoittain.

Voidaankin todeta että näissä hommissa pelkkä fyysisyys ei riitä, myös tunne on tärkeä, ainakin hajonnan tunne, siis ainakin mikäli halutaan saada rakoa kovassa mieskunnossa olevien kurkoilijoiden välille.
Kurkoissa järjestys sekuntipelin jälkeen Tuukka Jurvakainen, Vesa Taanila ja Jere Pajunen. Ennakoiko järjestys jo ensi kesän seurojen välisiä voimasuhteita? Nandi Anttonen ja Roope Koskinen vielä vajaan minuutin kärjestä, kaikkein hitaimman hajonnan lähdössä ottanut Kanki Kautto hieman yli.

Gubbe-radalla ei ollut tasa-arvosta tietoakaan Miia Niittysen pyyhkiessä kanssakilpailijoilla pöytää. Dominointia seurasivat lähimpänä Kettusen Heikki ja ex-X4 Ari Hämäläinen. Vielä tokavikalla kymmenen sekunnin turvin tahtipuikkoa heilutellut Kari Kallio jätettiin seitsemänneksi. Ja hitaimmatkin selvisivät metsästä pois reilun minuutin ennen maalin sulkeutumista, aivan kuten koejuoksuilla oli ennakoitu.

Helppossa elämässä toisen ja vieläkin useamman polven suunnistajat esittivät vahvaa yösuunnistusta. Elsa Mehto perässään Liuhat, vielä toistaiseksi järjestyksessä Helena ja Otto. Neljänneksi jäi ensimmäisenpolven edustaja Heikki Sivill.

 

Kartat: Kurkot, Gubbet ja Helppo Elämä

 

69-Kurko on nyt siirtynyt osaksi Koivistonkylän historiaa. Ja sen lopulliset tulokset nähtänee ehkä vasta kesällä.

Pohjan poloiset mierolaiset

 

KURKO-69 VALVOJAN LAUSUNTO

 

Leimasimet ja heijastimet ovat löytäneet paikkansa maastosta. Karuista karttanäytteistä huolimatta Kurkot selvinnevät osuudestaan 40 minuutin pintaan. Pahimmat tiheiköt ja hakkuualueet on mahdollista kiertää teitä ja polkuja pitkin alle neljän minuutin kilometrivauhdilla. Nopiemmat Kurkottaret, Gubet ja Nassikat jopa alittavat tuon 40 minuuttia. Maastossa etenkin hajontarastit ovat lähellä toisiaan, joten ole tarkkana ketä peesailet rasteja lähestyttäessä. Ennakkojutussa mainitut Jussi69:n kommentit kannattaa myös painaa mieleen.

Alunperin parkkipaikaksi suunnitellulla soramontulla työskennellään Ääneseudun rakennusbuumista johtuen iltamyöhään, joten pysäköinti on siirretty saman pellon lounaispäätyyn jolla lähtö ja K-piste sijaitsevat. 69-tieltä käännyttäessä varokaa mahdollisesti vastaantulevia sora-autoja!
Leimojen tarkistus tapahtuu välittömästi maalin jälkeen, josta siirtyminen takaisin autoille tapahtuu kärrypolkua pitkin. Katso päivitetyt opaskartat ennakkojutun yhteydessä.

Tervetuloa Kurko-69:ään Koivistonkylän historiallisiin maisemiin!

 

Mehtä-Jussi

 

69-Kurko

 

Kulkutautien raivotessa ja suurten nälkävuosien aikana kuolema korjasi satoa ahkeraan. Epidemian uhatessa viranomaiset kehottivat perustamaan pitäjiin tilapäisiä kulkutautisairaaloita ja jopa varaamaan alueita tauteihin menehtyneiden hautausmaiksi. Koivistonkylässä oli 1820-luvulla piirilääkärin virkapaikka ja kylässä toimi apteekki. 1800-luvulle ajoittuu myös Koiviston kartalla Riikosmäessä sijainnut vaatimaton sairastupa, Riikosten kaksihuoneinen vanha mökki.

Perimätiedon mukaan mm. kuolonvuosina 1867-68 sen tiloihin kuljetettiin paljon taudeissaan riutuvia ja loppuaan odottavia. Lavantautiepidemia riehui tällöin ankarana ja surkeutta lisäsivät muualta tulleet taudinkantajat ”Pohjan poloiset mierolaiset”. Salaperäisyys verhoaa paljolti Riikosmäen sairastuvan vaiheita. Rakennuksen on sanottu olleen ”sisämaan ensimmäinen sairaala”. Kansa on nimittänyt sitä myös ”kuolinhuoneeksi”. Kuolinhuoneen ovi on yhä tallella. Kerrotaan, että läheiseen Haukkavuoreen olisi haudattu sairastuvan suojissa menehtyneitä. Koivisto oli jo 1600-luvulla vilkas liikennepaikka. Hämeestä tullut Vanha Laukaantie päättyi Koiviston taloon, jossa oli kestikievari.

 

Ruotsin suurvalta-aseman murtuessa 1700-luvun lopulla Itä-Suomen perinteiset kauppatiet Suomenlahden satamiin sulkeutuivat. Niiden tilalle raivattiin maanteitä Pohjanmaan rannikkokaupunkeihin. Koivistonkyläntie on osa Kuopiosta Vaasaan rakennettua tietä. Tämä Uusi Postitie avattiin ratsupolkuna vuonna 1786. Tie rakennettiin 10 kyynärää leveäksi maantieksi 1800-luvulla. Uuden Postitien ja Vanhan Laukaantien risteyksessä Koivistosta tuli liikenteellinen ja hallinnollinen keskus. Koiviston Muhlunniemeen perustettiin Keski-Suomen ensimmäinen postitalo vuonna 1786. Suomen sodassa 1808-1809 Ruotsin ja Venäjän sotaväen osastot taistelivat Koiviston kruununviljamakasiinin hallinnasta. Koivistonkylän asema keskuspaikkana siirtyi 1800-luvun puoliväliin mennessä kaupunkioikeudet saaneeseen Jyväskylään. Maantieliikenteen keskiöön Koivisto palasi 1950- ja 1960-lukujen taitteessa, kun nykyiset valtatie 4 ja kantatie 69 rakennettiin, ja vakiinnutti paikkansa myöhemmin kun risteyksen tuntumaan avattiin ABC-liikenneasema josta saa mm. pitsaslaissia ja keppanaa.

Opastus 69-Kurkoon:
20151105_Opastukset2

Kurkokansan mielipiteitä on kuunneltu herkällä korvalla, asiakastyytyväisyystutkimuksia luettu, tuntoja aistittu. Muutama pala kartasta jotka kirvoittanevat touhutipan paatuneimmallekin kurkoilijalle.
20151105_Asiakas on ykkönen

Kurkot työstävät karvan alle seiskan ja gubet ruiskaisevat iltapuhteena vitosen. Helppo elämä on pari kilsaa ja helppo, eikä näin käy lähelläkään parhaita alueita.
– Rasteilla heijastimet ja leimasimet, ykkösellä jopa kaksi, lippuja ei ole.
– Kartta vuosimallia 1986, päivitetty 2015.
– Mittakaava 1:7500 käyräväli 5m.
– Kartat on pussitettu, eli paljaaltaan ei tarvitse vetää vaikka oma olisi unohtunut.

Hajautusta ratamestari, Hirvaskankaan rastiprofessori, suunnistusfilosofi ja pelintekijä Jussi69 kommentoi arvoituksellinen ilme naamallaan seuraavasti:
– ”pyrimme yllättämään kilpailijat niin sanotusti housut kintuissa”.
– ”Hajautuksessa olemme runsailla koejuoksuilla pyrkineet tasapuolisuuteen niin, että sekä nysväämällä omaa tarkkaa suunnistusta että ihan vain kaveria peesaamalla on mahdollisuus päästä ihan tyydyttävään lopputulokseen”.
– ”Jälkimmäisessä erot tulevat lähinnä siitä ketä peesaa, makuasioita” Jussi69 toteaa.
– ”Nämäkin rastit kannattaa kiertää numerojärjestyksessä, sen ei pitäisi olla ylivoimainen tehtävä, mutta tuskin siinä kaikki nytkään onnistuvat”, arvioi Jussi69.

 

Jokumuu oli ja meni – vanhat tutut tulivat ja voittivat

 

Kovat on kovia, vaikka kartalle tekisi mitä. Jokumuu-Kurkon ratamestariryhmä yritti heittää kapuloita suunnistajien tossuille poistamalla kartalta tavaraa, mutta kaiken epäolennaisen poistaminen vain kiihdytti tekijämiesten tahtia. Kurkojen kärki hurjasteli 6,1 km:n ja 23 rastin radan lähes 40 minuuttiin, kun ei turhia karttamerkkejä ollut hidastamassa. Pimeään Laajavuoren maastoon starttasi puutteellisella kartalla kauden ennätysmäärä uskalikkoja, ja kaikki saatiin hengissä pois ennen maalin sulkeutumista.

20151029_Ratamestaria_kurmootetaan

Kurkojen kurko oli taas kerran Toni Saari. Hän pääsi viimeiseltä rastilta kuuden sekunnin etumatkan turvin raatelevalle 700 metrin loppupätkälle, eikä Jammu Lakasesta ollut enää kiinni ottamaan. Aleksi Anttolainen, Vesa Taanila ja Lauri Oikarinen näkivät vielä kärkikaksikon välkkyvät valot samalta suoralta. Muut olivat pelanneet itsensä pihalle jo aikaisemmin.

Lyhyemmän radan voitto ratkesi vasta armottomassa loppukiritaistelussa. Viimeiseltä rastilta sinkosi ensimmäisenä Veera Klemettinen perässään illan yllättäjä Mika Näpänkangas. Tuntumassa tulivat kuitenkin Miia Niittynen ja ikinuori Pekka Noponen, jotka eivät loppusuoralla sääliä tunteneet. Ankaran väännön jälkeen ensimmäisenä maalileimasimeen emittinsä survoi Pekka, jolle Miia hävisi vain kaksi sekuntia. Mika nappasi itselleen arvokkaan kolmannen sijan, ja Veeran oli taipuminen neljänneksi.

 

Tulokset ja väliajat.

 

Kartat: Kurko, Gubbe ja Helppo Elämä.

 

Maali jälkeen, pilvien raosta kurkistavan täysikuun kelmeässä valossa nähtiin nurmikonhärmällä tungosta kurkoilijoiden haukkoessa happea loppukiritaistelun jäljiltä. Parikymmentä rastia tiukkaa käyräsuunnistusta vaihtui äkisti hapottavaan polkujuoksuun. Kuitenkin kisan jälkeen nähtiin sen verran hymyileviä kasvoja, että ratamestariryhmä ahdistui kriisipalaveriin: eikö mikään riitä, pitääkö näiltä ottaa käyrätkin pois?

20151029_Tsaari_reporankana

 

Jokumuu-Kurko – jotain ihan muuta

 

Tällä viikolla kurkokansalle piti olla tarjolla Ait(t)okurkoa lähes citymaisemissa. Kävi kuitenkin niin, että Aittovuoren maastoa tarvittiin vielä KurkoCupiakin suurempiin yösuunnistuskoitoksiin. Päätettiin sitten tarjota yön gladiaattoreille jotain aivan muuta. Laajavuoressa.

 

No niin, tässä vaiheessa kurkokaravaani huokaa hämmentyneenä ja pettyneenä, että ei sinne, sehän on jo koettu… Niinhän te luulette. Niin se huokaisi Pikku-Kallekin, kun opettaja lykkäsi häneen eteensä koepaperin. ”Mutta opettaja, tässähän on samat kysymykset kuin edellisessäkin kokeessa?”. Siihenpä opettaja: ”Niin onkin, mutta muutin vastaukset”.

Kun kartta isketään lähtöhetkellä kouraanne, tulette huomaamaan, että se ei muistuta sitä Laajavuoren karttaa johon jotkut ovat tottuneet. Kartasta puuttuu kokonaan vihreä väri. Ja lähes kokonaan sininen. Eniten kartassa on korkeuskäyriä, lähes joka paikassa missä vanhoissakin Laajavuoren kartoissa. Polkuja ja teitä on poistettu raskaalla kädellä, karttaan on kuitenkin jätetty lähinnä aluetta rajaavat sellaiset, joten pois kyllä osaa. Maastotarkastuksen yhteydessä kyyninen ratamestariryhmä löysi itsestään omaksi yllätyksekseenkin inhimillisyyden vivahteita ja päätti jättää muutaman polun kulkua ohjaamaan. Ne kannattaa ottaa vinkkinä. Niin, ja yhdelle pienelle alueelle jätettiin kaikki polut, mutta otettiin vastaavasti muu tavara pois.

pala3pala1pala2

 
Kaikkia mainittuja karttaelementtejä ei siis ole välttämättä samoissa kartanosissa. Joku voisi väittää, että moinen on mielivaltaista, siihen ei voi kuin nyökytellä myöntelevästi. Voisipa joku todeta senkin, että aluetta tunteva saa näin kohtuutonta etua. Sekin on totta, elämä ei ole oikeudenmukaista. Toisaalta oivaltava suunnistaja huomannee, mistä kartanosasta mikäkin elementti puuttuu. Onpa kartalla myös alue, jossa ei ole rastipisteitä lukuun ottamatta mitään. Lukekaa siis tarkkaan sen osalta seuraava kuvaus. Ainakin jos vähänkään epäilette suunnassakulun ja matkan arvioinnin kykyjänne.

 

Rastipiste, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjoisella rinteellä, liki… hmm.. Toukolan… noh… se olikin toisesta jutusta. Uudestaan: ”Tyhjällä alueella” on kaksi rastia, joista ensimmäinen sijaitsee kumpareen eteläkärjessä. Rastille saavutaan jotakuinkin pohjoisen puolelta. Rastikumpareen ohittaa länsipuolelta 20 m päästä pohjois-eteläsuuntainen oja ja itäpuolelta aivan rastipisteen vierestä koillisen suunnasta tuleva polku. Nämä yhtyvät n. 30 m päässä rastin eteläpuolella, eli rastikumpare jää näiden muodostamaan suppiloon. Seuraavalle rastille mentäessä ylitetään edellä mainittu oja, ja siitä n. 50 m jälkeen pari pientä ojaa. Näiden jälkeen maasto hieman nousee, ja rastia kohti kiemurtelee polku-ura. Polku ohittaa rastipisteenä olevan kiven sen kaakkoispuolelta, aivan rastin vierestä. Rastivälin suuntaisena välin vasemmalla eli eteläpuolella kulkee polku, johon rastin vierestä kulkeva polku etelään kaartuen yhtyy.

Jokumuu_metsurit

Kartan mielivaltainen viilaaminen tuottaa sen verran enemmän vaativuusasteita kurkoilijoille, että ratamestariryhmä esittää nöyrästi kurkojurylle, että pelkkä radan hyväksytysti kiertäminen palkittaisiin kokonaisella bonuspisteellä… Vastapainoksi sille, että suunnistus vaatii tiukkaa keskittymistä liki koko matkan, saa lopussa sitten pistää tossulla letkat järjestykseen.

 

Jokumuukurko starttaa talviajan kunniaksi torstaina jo klo 18. Kokoonnumme karttalinkin osoittamaan Killerin Buugi-liikuntakeskuksen pihaan. Siihen saakka kertaamme vielä numerojärjestystä.

Faktoja:
– Kurkoille on tarjolla käyräherkkua 6,1 km:n verran ja gubeilla matkaa on 4,9 km.
– Kurkokartan mittakaava Kurkoilla ja Gubeilla on 1:7500. Helpolla Elämällä 1:5000 normi suunnistuskartta.
– Jos haluat elämäsi helppona, niin HE-rata kiertää 2,0 km:n reitin ”tavallisella” kartalla.

 

Onnea matkaan, ja ripaus kurkoiluun ikiaikaisesti sisältynyttä camp-henkeä!

 

Juurikka-Kurkon reissiraportti

 

Juurikka-Kurko oli maineensa ja ennakkohehkutusten veroinen. Aika syvältä. Radat oli laadittu pari napsua nykymenoa haastavimmiksi ja maasto oli ”työläs”. Muutama rasti oli livahtanut taimikkoihin tai niiden laitamille, mikä tuotti yllättäviä vaikeuksia. Paitsi Petelle, joka löysi kerta toisensa jälkeen vihreän keskeltä pikkuruisen rastinotkon, vaikka yritystä oli jo sinnikkäästi seuraaville rasteille.

Juurikkakuvitus1

Tässä kartat: Kurkot, Gubbet, Helppo Elämä ja vielä kaikki rastit.

 

Kurkoissa kärkiletka veti pakasta saman radan ja karkasi porukalla muista. Vesa Taanila oli lopussa joukon väkevin. Kurkoissa Jämsän omat yöketut Pitkänen ja Kuronen rusikoivat kärkiletkassa isoa kovaa, mutta Jones Kahelin kiilasi heidän väliinsä kakkoseksi. Helppo elämä oli kisan nuorimman Elli Tainin heiniä.

Useita suorituksia päätyi jälleen tuomarineuvoston käsittelyyn. Aika monesta pulmasta kurkot selviävät, mutta se numerojärjestys… Onneksi syksy on pitkä ja aikaa on sitäkin opiskella. Kovat oli kovia. Muille lisää treeniä!

Korjatut tulokset ja väliajat.

Niin ja palkinnot jaettiin tällä kertaa kaikki pelaa -meiningillä ja aina vain arvokkaammiksi ja harvinaisemmiksi käyvistä Jämsä-Jukola vermeistä pääsivät nauttimaan Erkki Linna, Pyry Rahkila, Elli Taini, Ismo Rajala ja Matti Hakamäki.

 

Jämsäläiset yrittivät laittaa Kurkon jälleen kurkoon kuuluvalle raiteelle, haastava rata, haastava maasto ja kurkokeli. Ei mitään helppoa, muuta kuin helppo elämä. Parranpörinää kuuluu taas viikon verran, mutta ensi viikolla uusin kujein.

Jämsä kiittää ja kuittaa!

 

Ps. Yksi punainen pro touch -verkkatakki jäi kisapaikalle, sitä voi kysellä ensi viikon Kurkosta.

Juurikkakuvitus3