Juurikka-Kurko oli maineensa ja ennakkohehkutusten veroinen. Aika syvältä. Radat oli laadittu pari napsua nykymenoa haastavimmiksi ja maasto oli ”työläs”. Muutama rasti oli livahtanut taimikkoihin tai niiden laitamille, mikä tuotti yllättäviä vaikeuksia. Paitsi Petelle, joka löysi kerta toisensa jälkeen vihreän keskeltä pikkuruisen rastinotkon, vaikka yritystä oli jo sinnikkäästi seuraaville rasteille.

Tässä kartat: Kurkot, Gubbet, Helppo Elämä ja vielä kaikki rastit.

Kurkoissa kärkiletka veti pakasta saman radan ja karkasi porukalla muista. Vesa Taanila oli lopussa joukon väkevin. Kurkoissa Jämsän omat yöketut Pitkänen ja Kuronen rusikoivat kärkiletkassa isoa kovaa, mutta Jones Kahelin kiilasi heidän väliinsä kakkoseksi. Helppo elämä oli kisan nuorimman Elli Tainin heiniä.

Useita suorituksia päätyi jälleen tuomarineuvoston käsittelyyn. Aika monesta pulmasta kurkot selviävät, mutta se numerojärjestys… Onneksi syksy on pitkä ja aikaa on sitäkin opiskella. Kovat oli kovia. Muille lisää treeniä!

Korjatut tulokset ja väliajat.

Niin ja palkinnot jaettiin tällä kertaa kaikki pelaa -meiningillä ja aina vain arvokkaammiksi ja harvinaisemmiksi käyvistä Jämsä-Jukola vermeistä pääsivät nauttimaan Erkki Linna, Pyry Rahkila, Elli Taini, Ismo Rajala ja Matti Hakamäki.

Jämsäläiset yrittivät laittaa Kurkon jälleen kurkoon kuuluvalle raiteelle, haastava rata, haastava maasto ja kurkokeli. Ei mitään helppoa, muuta kuin helppo elämä. Parranpörinää kuuluu taas viikon verran, mutta ensi viikolla uusin kujein.

Jämsä kiittää ja kuittaa!

Ps. Yksi punainen pro touch -verkkatakki jäi kisapaikalle, sitä voi kysellä ensi viikon Kurkosta.