Tällä viikolla kurkokansalle piti olla tarjolla Ait(t)okurkoa lähes citymaisemissa. Kävi kuitenkin niin, että Aittovuoren maastoa tarvittiin vielä KurkoCupiakin suurempiin yösuunnistuskoitoksiin. Päätettiin sitten tarjota yön gladiaattoreille jotain aivan muuta. Laajavuoressa.

No niin, tässä vaiheessa kurkokaravaani huokaa hämmentyneenä ja pettyneenä, että ei sinne, sehän on jo koettu… Niinhän te luulette. Niin se huokaisi Pikku-Kallekin, kun opettaja lykkäsi häneen eteensä koepaperin. ”Mutta opettaja, tässähän on samat kysymykset kuin edellisessäkin kokeessa?”. Siihenpä opettaja: ”Niin onkin, mutta muutin vastaukset”.

Kun kartta isketään lähtöhetkellä kouraanne, tulette huomaamaan, että se ei muistuta sitä Laajavuoren karttaa johon jotkut ovat tottuneet. Kartasta puuttuu kokonaan vihreä väri. Ja lähes kokonaan sininen. Eniten kartassa on korkeuskäyriä, lähes joka paikassa missä vanhoissakin Laajavuoren kartoissa. Polkuja ja teitä on poistettu raskaalla kädellä, karttaan on kuitenkin jätetty lähinnä aluetta rajaavat sellaiset, joten pois kyllä osaa. Maastotarkastuksen yhteydessä kyyninen ratamestariryhmä löysi itsestään omaksi yllätyksekseenkin inhimillisyyden vivahteita ja päätti jättää muutaman polun kulkua ohjaamaan. Ne kannattaa ottaa vinkkinä. Niin, ja yhdelle pienelle alueelle jätettiin kaikki polut, mutta otettiin vastaavasti muu tavara pois.

 
Kaikkia mainittuja karttaelementtejä ei siis ole välttämättä samoissa kartanosissa. Joku voisi väittää, että moinen on mielivaltaista, siihen ei voi kuin nyökytellä myöntelevästi. Voisipa joku todeta senkin, että aluetta tunteva saa näin kohtuutonta etua. Sekin on totta, elämä ei ole oikeudenmukaista. Toisaalta oivaltava suunnistaja huomannee, mistä kartanosasta mikäkin elementti puuttuu. Onpa kartalla myös alue, jossa ei ole rastipisteitä lukuun ottamatta mitään. Lukekaa siis tarkkaan sen osalta seuraava kuvaus. Ainakin jos vähänkään epäilette suunnassakulun ja matkan arvioinnin kykyjänne.

Rastipiste, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjoisella rinteellä, liki… hmm.. Toukolan… noh… se olikin toisesta jutusta. Uudestaan: ”Tyhjällä alueella” on kaksi rastia, joista ensimmäinen sijaitsee kumpareen eteläkärjessä. Rastille saavutaan jotakuinkin pohjoisen puolelta. Rastikumpareen ohittaa länsipuolelta 20 m päästä pohjois-eteläsuuntainen oja ja itäpuolelta aivan rastipisteen vierestä koillisen suunnasta tuleva polku. Nämä yhtyvät n. 30 m päässä rastin eteläpuolella, eli rastikumpare jää näiden muodostamaan suppiloon. Seuraavalle rastille mentäessä ylitetään edellä mainittu oja, ja siitä n. 50 m jälkeen pari pientä ojaa. Näiden jälkeen maasto hieman nousee, ja rastia kohti kiemurtelee polku-ura. Polku ohittaa rastipisteenä olevan kiven sen kaakkoispuolelta, aivan rastin vierestä. Rastivälin suuntaisena välin vasemmalla eli eteläpuolella kulkee polku, johon rastin vierestä kulkeva polku etelään kaartuen yhtyy.

Kartan mielivaltainen viilaaminen tuottaa sen verran enemmän vaativuusasteita kurkoilijoille, että ratamestariryhmä esittää nöyrästi kurkojurylle, että pelkkä radan hyväksytysti kiertäminen palkittaisiin kokonaisella bonuspisteellä… Vastapainoksi sille, että suunnistus vaatii tiukkaa keskittymistä liki koko matkan, saa lopussa sitten pistää tossulla letkat järjestykseen.

Jokumuukurko starttaa talviajan kunniaksi torstaina jo klo 18. Kokoonnumme karttalinkin osoittamaan Killerin Buugi-liikuntakeskuksen pihaan. Siihen saakka kertaamme vielä numerojärjestystä.

Faktoja:
– Kurkoille on tarjolla käyräherkkua 6,1 km:n verran ja gubeilla matkaa on 4,9 km.
– Kurkokartan mittakaava Kurkoilla ja Gubeilla on 1:7500. Helpolla Elämällä 1:5000 normi suunnistuskartta.
– Jos haluat elämäsi helppona, niin HE-rata kiertää 2,0 km:n reitin ”tavallisella” kartalla.

Onnea matkaan, ja ripaus kurkoiluun ikiaikaisesti sisältynyttä camp-henkeä!