Terän MM-leiri osa 7.

Teräsmiesten leiri jatkui Syötteeltä kohti Kajaania/ Vuokatti akselia. Mukaan saatiin myös SM-esikisan pääsarjojen dominoijat eli Tue Lassen ja Heini Wennman. Päämajana toimi Upi Kallungin loistomökki JORMAsjärven rannalla.

Tiistaina ohjelmassa oli kangasmaastopäivä ja se aloitettiin Pöllyvaarassa noin 10 km baanalla. Teemana oli lyhyet välit, joten jos Syötteellä oli full mistakes, no speed niin nyt oli full speed, no mistakes. Pieni maininta myös väliaijoista on paikallaan ja se on se että Samppa vei yhden välin Tuelta joka muuten nylki muut.

Iltapäivän treenipaikka olikin sitten suurelle osalle jo tuttuakin tutumpi eli Joutenlampi ja sen upeat supikkokankaat. Hutterille tämä oli ensimmäinen kerta joten jännitys oli kova kuten ekalla kerralla yleensä onkin.

Nuorempi kaarti veti pikkunäppärän viestiharjoituksen ja muut sooloilivat omiaan 😀 Lopputulos oli kuitenkin loistava sillä kaikki olivat harjoituksen päätteksi yhtä hymyä 🙂 Hutterikin selvisi ekasta kerrasta oikein mainiosti, ja otti tolpan viestitreenistä selvällä 15 sekunnin erolla ennen Aapoa jolle sattui pahaan paikkaan ulkokaarre. Samuel aloitti vahvasti, mutta yksi rasti tuotti sen verran ongelmia että hänet jätettiin kylmästi kolmanneksi.

Keskiviikkonna oli sitten luvassa jotain AIVAN muuta, sillä vuorossa kunnon penkkaa ja hyppelyä kivikossa 😉 Vormisto ja Wennman lähtivät edellisenä iltana kotiin, mutta muut Peräs….Teräsmiehet lähtivät valloittamaan Persevaaran töppyrää. Paikka oli nimensä veroinen eikä kilometrivauhdit päätä huimanneet. Hienoa aluettakin löytyi ja välillä meno oli oikein nautinnollista, mutta usein tuli mieleen omat kotimaastot 😉 😀

Palauttelun jälkeen oli vuorossa Upi’s special. Treeni oli siis viestitreeni, mutta erityisen siitä teki se että lähtöpaikalla siirryttiin veneellä (Samuel souti, Aapo perämiehenä). Maihinnousun ja harhautuksen jälkeen siirryttiin avojonossa kätkölle ja mukaan treeniin otettiin vain kaikki tärkeimmät välineet. 

Paukku tapahtui klo. 17.10. Ratamestari Kallunki oli suunnitellut heti alkuun tiukan kahden rastin hajonnan. Kakkos rasti oli yhteinen ja komentoa tällä piti JaMMu, Tue aivan imussa, Hutteri vielä näköetäisyydellä. Kolmosrastilla porukka jälleen jakaantui ja parhaiten rastin nappasi JaMMu. Tue selvisi pienellä virheellä, mutta Hutterin seisoskelu aivan lipun vieressä takasi sen että Aapo ajoi hänet kiinni. Tämä kolmosrasti koitui Sampan kohtaloksi ja hän jäi auttamattomasti Hutterista ja Aaposta. Tilanne alkoi selkiintyä, isot pyssyt karkaa ja muut vikisee.

Toiseksi viimeinen rasti oli vielä hajonta, JaMMu selvittää sen kohtuudella käsijarrua käyttäen ja ottaa voiton. Tue tekee sen verran kuitenkin virhettä, että Hutteri ehtii ottaa leiman juuri ennen häntä. Loppu onkin sitten tykitystä ja parhaiten kivikon selvittää Hutteri ja nappaa kakkos sijan. Tue on kolmas, Aapo neljäs ja Samppa viides.

Maasto oli erittäin kivinen ja se toi suurimman haasteen, mutta suurimmilta vammoilta vältyttiin. Treeni oli kuitenkin kaikin puolin onnistunut ja ainakin hauska… ainakin osan mielestä 😉

Seuraavana päivänä kylmäpussit ja nilkkateipit jätettiin kotiin ja suuntasimme jälleen Joutenlammelle. Upi oli suunnitellut loistavan Leirikisan ja vienyt merkit rasteille. Jokainen teki ensiksi omatoimisen maastoveryttelyn ja klo 11.45 oli aika siirtyä oman numeronsa osoittamalle paikalle. Upi antoi lähtömerkin ja kellot napautetaan käyntiin. Porukka hajosi heti alkumetreillä kahtia. Tue ja Hutteri koukkaa ykkösiä muut selvittää ongelmitta. Vauhti on todella kovaa heti alussa ja se toi tietysti haastetta vaikka näkyvyys oli todella hyvä. Tue naputtaa kakkosen kuin telkkä pönttöön. Jani ajautuu välillä liikaa oikealle ja Samppa koukkaa myös rastia. Hutteri ja Aapo nakuttaa suoraan. Tilanne yhteisellä kolmos rastilla: Tue, Jani peräkkäin, Hutteri ja Aapo hieman jäljessä ja Samppa hieman tästä kaksikosta. Hutteri vetää hyvin seuraavat välit ja saavuttaa kärkikaksikkoa. Aapon ja Samuel jäävät hieman pidemmän hajonnan takia. Luukutus pätkä alkaa ja tilanne pysyy samana. Tue johtaa, Jani aivan vanavedessä, Hutteri vielä näkee vilauksen Tanskan maajoukkue paidasta mutta on auttamattomasti ulkona voitto kamppailusta. Aapolla vielä mahdollisuus kuitata Hutteri. Sampalla vielä mahdollisuus nousta kolmanneksi hyvällä lopulla ja muiden turoilulla. Ratamestari olikin suunnitellut radan loppuun vielä tiukkoja pisteitä ja niihin kosauttaa niin Jani kuin Hutterikin. Tue siis karkaa Janilta ja ottaa selvän voiton. Jani siis toinen. Hutterin löytää lipun kuitenkin tarpeeksi nopeasti ja pitää kolmos sijan. Samuel saavuttaa Aapoa mutta matka loppuu kesken.

3,9- 4,0 km
Tue Lassen 20.36
Jani Lakanen 22.12
Petteri Huikko 22.36
Aapo Summanen 23.14
Samuel Heinonen 23.40

Iltapäivän treeniin lähti vain Aapo, Samuel ja Hutteri sillä Tue ja Upi oltiin hyvästelty tunteikkaasti kotimatkalle ja JaMMu piti huoltosession. Treenimaasto oli Tolhonvaara joka on aivan Persevaaran kupeessa eli pohja erittäin herkkua 😉 Pystyvihreääkin löytyi, mutta sehän ei varsinkaan Samppaa haitannu joka on kuin kala vedessä mitä enemmän raivausjälkeä on.

Perjantaina aamuna nelikon matka jatkui Kohti Juukaa ja sen megalomaanisen hyviä suunnistusmaastoja. Jos keskiviikkona juostiin Persevaarassa niin sama linja jatkui sillä nyt vuorossa oli Perävaara. Maastopohja oli vaan “himpun” verran parempi. Rataan sisältyi hienoa Juukalaista korpea, pehmeää ja raskasta suota, todella nopeaa männikköä ja aivan upeita hillasoita. Tämä viimeinen oli syy myös siihen miksi Janilla ja Aapolla kesti erittäin kauan päästä viimeiseltä rastilta maaliin 😀

Tästä jatkettiinkin sitten Aapon järkkäilemään majoitukseen Polvijärvelle. Majatalonamme oli Mutasen perheen loistelias lukaali loisteliaalla paikalla. Ruokapöydässä meille kerrottiin että tänään meillä jää iltatreeni väliin ja lähdemme tekemään jotain ihan muuta. Vihjeitä ei annettu ja voimme vain arvailla mitä tuleman pitää. Sen verran kuitenkin kerrottiin että urheilu varustus on hyvä olla.

Mahat täynnä lähdimme hölköttelemään koko perheen mukana. Kun saavuimme perille homma valkesi. Pesäpallokenttähän se siinä. Nurmikentälle tehty ja rajat oli sahanpurusta, nyt voisi kysyä ONKO HENKEE. Pelin alkuun oli puoli tuntia joten pikku pallottelut oli paikallaan. Väkeä alkoi pikku hiljaa saapua pelipaikalla ja me olimme aivan äimänä, onko tämä totta että pääsemme pelaamaan kunnon kyläpesäpalloa. Hymy oli kaikilla herkässä. Joukkueet tehtiin, liivillisellä puolella oli JaMMu ja Hutteri, liivittömillä Aapo ja Samuel.

Aapon vanha pesistausta pelotti JaMMua ja Hutteria, mutta Sampan heittosuoritukset eivät vakuuttaneet joten se tasoitti tilannetta. Sampalla oli kyllä väärän puolen räpylä joten hän joutui heittämään heikommalla kädellä, mutta tämän taakse on turha mennä.

Peli oli tiukkaa vääntöä ja hienoja suorituksia nähtiin paljon. Selvää oli myös se että periksi ei annettu koskaan ja kaikki oli pelissä…ainakin allekirjoittaneella 😀

Juoksujakin laskettiin mutta pääasia oli tietysti se että kaikilla on hauskaa ja sitä oli. Mutta pakkohan tämä on mainita…liivilliset voitte eli Jani “näpy” Lakasen ja Petteri “syöksy” Huikon tiimi. Hyväksi kakkoseksi siis Aapo “tolppa” Summasen ja Samuel “hanska” Heinosen tiimi.

pesisleiri
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Viinijoen Kauhut ja Teräsmiehet

Lauantaina vuorossa olikin sitten vielä tiukka kahden treeniin päivä. Karjalaisen Teemu liittyi näihin treeneihin meidän remmiin, Teemulla olikin meno herkkää…jälleen kerran. Ensimmäinen treeni pyöri Tahkovaarassa ja nousulta ei vältytty, rata tarjosi penkkaa Jussi Eskolan sanoin “yllin kyllin”. Maasto pohja oli jälleen aivan hermeettisen hienoa ja rata tarjosi välillä todella kinkkisiä haasteita. Tarjolla oli kaksi vähän alle 7 km baanaa joista sai valita mieleisemmän. Jälleen oli kaikilla suut muikeina treenin päätteksi, sillä olihan tämä jotain aivan ainutlaatuista herkkua.

Pikku tauon jälkeen alkoi jälleen armoton veryttely ja kierroksia alettiin nostaa, sillä vuorossa oli suunnistusvedot Tahkovaaran toisella kartalla. Vetojen matkat vaihteli mutta yhteismatkaksi kertyi jopa 9 km. Eka veto: JaMMu aloitti vahvasti, Teemun veto oli hallittu ja sillä kakkos sija. Hutteri höntyili, mutta liikkui kovaa, Aapo veti hyvän vedon ja lämmitti vasta konetta, Samuel sakkasi yhtä rastia pahasti.

Toinen veto: JaMMu jatkoi dominointia, Hutteri aloitti vahvasti mutta viimeinen lippu tuotti ongelmia, Teemu veti perus varman vedon. Samppa sai homman paremmin haltuun ja tossu heilui…jälleen. Aapolla oli ongelmia puolessa välissä mutta kone alkoi vasta olla lämmin 😉

Kolmas veto: JaMMu nappaa kolmannen tolpan niukasti vaikka pientä virhettä tulikin, Samuel suunnistaa todella hyvän vedon ja tossu…no se heilui jälleen. Hutteri pummaa alussa mutta roikkuu hyvin Janin peesissä ja nappaa Janin kanssa Aapon kiinni, Aapo kuitenkin suunnistaa hyvin loppuun ja tulee ennen Hutteria maaliin. Teemulle poikien alkuvauhti oli liikaa, mutta suunnistaa jälleen lopun hyvin. Teemun ilmeestä näkyy, että kyllä on mukavaa kun suunnistus sujuu.

Neljäs veto: Hutterin vaihdelaatikko hajoaa ja hän matelee maaliin mustikkapaikan kautta. Jani pyöräyttää nilkkaa hieman, mutta vetää maaliin oikein mallikkaasti. Samppa ja Aapo vetävät porukalla hyvän rundin ja spekuloinnit voidaan aloittaa. Teemu näytti että KRV voitto ei ollut sattumaa vaan suunnistaa loppuun vielä hyvän vedon.

Hieno treenipäivä siis jälleen ja oppia tuli varmasti kaikille kuinka täällä pitää suunnistaa. Mutta vinkkejä tässä jutussa ei kerrota ettei leviä vastustajille 😉

Sunnuntai oli meidän viimeinen leiripäivä, Jani jatkoi aamulla majoituksesta perheen luo Ilomantsiin ja nuoret kollit kävivät työntämässä vielä yhden herkullisen treenin Aisuksessa. Treeni oli jälleen mahtava vaikka alkumatkasta jalat tuntuikin melko saaneen oloisilta. Aapo fiilistelee oman radan ja säästää virallisen radan myöhempään. Sampalla vielä tossu heilui, mutta suunnistus alkoi jo vähän tökkiä…olisiko syynä yliannostus suunnistusta 🙂 Hutterin kone lämpesi puolivälissä ja meno olikin yllättävän herkkää vielä tässä vaiheessa. Suunnistuskin sujui kunnes kobra tai jokin muu käärme nappasi nilkasta. Hampaan jälkiä ei löytynyt muiden ruhjeiden joukosta, mutta kertomus ja oireet jalassa viittasivat siihen että käärme se oli. Näköhavaintoa ei saatu joten saattoi myös olla että happokin iski jalkaan. Leirin alkupuolella tämän olisi vielä uskonut, mutta näin lopussa on turha uskoa vaikka käärme oltaisi nähtykin 😀

Yhteenvetona leiristä voisi sanoa ainakin sen, että hauskaa oli niin kuin aina ja ohjelmassa pysyttiin…missä ohjelmassa 😉 Suunnista tuli paljon ja onnistumisen hetkiä oli todella hieno seurata. Välillä tuli myös oppia oikeen olan takaa, niin kuin pitääkin.

Oli myös erittäin hauska nähdä Tue ja tutustua tähän hauskaan veijariin. Mukava oli myös huomata kuinka hyvin hän pääsi mukaan meidän hyvään huumoriin…mihin hyvään? 😀 Erityis kiitos JaMMulle ja Upille hienosti järkätystä leiristä ja kiitos myös muille tasapuolisesti ettei vaan ketään unohdu 🙂 Niin ja tietysti Mutasen perheelle….kaikesta.

Loppu sanoina voisin sanoa että “hapoilla viimeinkin, voin ottaa iisimin…” vai miten se meni 😉 Hutteri

PH