Terässä viiltävät myös sveitsiläiset linkkuveitset

ups-yo415

Nimi: Jonas ja Andrin Gründler
Ikä: 21 (Jonas) ja 17 (Andrin)
Kotipaikka: Hittnau, Zürich, Sveitsi
Status: opiskelija Business and Economics, University of Bern (Jonas) ja oppisopimusopiskelija arkkitehdiksi (Andrin)
Parhaat meriitit: mitaleja Sveitsin mestaruuskisoista (Jonas), EYOC-hopea 2014 ja mitaleja Sveitsin mestaruuskisoista (Andrin)
Terä: Sveitsin armeijan linkkuveitsi

Miten pitkään olette harrastaneet suunnistusta ja miksi valitsitte sen lajiksenne?

Koko perheemme suunnistaa, joten valinta oli itsestään selvä. Olemme molemmat aloittaneet suunnistuksen kouluikään päästyämme eli noin 6 vuoden iässä.

Mitkä ovat suurimmat vahvuutenne ja heikkoutenne suunnistajina?

Jonas: Olen parempi teknisissä ja vaikeissa maastoissa, joten skandinaaviset maastot sopivat minulle siinä mielessä paremmin. Fyysisesti olen parempi maastossa, joten haluaisin erityisesti kehittää fysiikkaani ja parantaa juoksunopeuttani.

Andrin: Minulle sopivat paremmin vauhdikkaat radat, sillä olen juoksuvoimainen. Suorituksen hallinnassa ja tekniikassa minulla on vielä paljon kehitettävää. Hän on erittäin kova mäkijuoksija, Jonas vielä täydentää.

Miksi halusitte tulla Vaajakosken Terään?

Halusimme päästä harjoittelemaan uusiin maastoihin ja oppimaan, miten pohjoismaissa pitää suunnistaa. Suurviestit kokemuksena ja tulevaisuudessa myös menestyksen osalta kiinnostivat, joten mikä olisi parempi paikka kehittyä kuin Terässä kovien urheilijoiden parissa. Lisäksi tunsimme entuudestaan seurasta Kimmo Kaarion, mikä madalsi kynnystä kysyä mahdollisuudesta liittyä seuraan.

Miten olette kokeneet aikanne Terässä? Onko se vastannut odotuksianne?

Olemme olleet erittäin tyytyväisiä. Systeemi toimi mielestämme hyvin ja toiminta on paljon ammattimaisempaa, kuin mihin olemme tottuneet. Harjoittelu uusissa maastoissa tarjoaa paljon uutta, mutta etenkin harjoitusten analysoinnin kautta olemme oppineet tärkeitä asioita suunnistamisesta. Ja tietysti harjoittelu leireillä itseään kovempien urheilijoiden kanssa on erittäin motivoivaa, kun pitää yrittää haastaa heitä.

Mitä mieltä olette suomalaisista ja teräläisistä?

Suurin yllätys meille oli, miten avoimia ja puheliaita Terän porukassa ollaan. Sveitsissä suomalaisia pidetään juroina ja hiljaisina, mutta seurassa viettämämme ajan perusteella se ei pidä lainkaan paikkaansa. Olemme tunteneet itsemme osaksi porukkaa heti alusta asti. Koko seura vaikuttaa tiiviiltä ja henki on tosi hyvä. Haluaisimme kuitenkin oppia edes hieman suomea, että ymmärtäisimme, mitä miehet puhuvat. Tarinaa tuntuu riittävän aina tilanteesta riippumatta.

Mitkä ovat tavoitteenne tälle kaudelle?

Jonas: Siirryin täksi kaudeksi miesten pääsarjaan, joten suurin tavoitteeni on kehittyä fyysisesti uudelle tasolle. Sen avulla pyrin olemaan kauden lopussa Sveitsissä top 15:ssä.

Andrin: Haluan menestyä EYOC:ssa ja Sveitsin mestaruuskisoissa (H18). Pääseminen JWOC-joukkueeseen on myös mahdollista, jos kaikki menee todella hyvin. Seuraavana vuonna haluan olla ehdottomasti mukana nuorten MM-kisoissa, koska ne ovat kotikisat.

Entä missä näette itsenne 5 vuoden kuluttua suunnistajina?

Jonas: Aion olla kokonaisvaltaisesti hyvä suunnistaja kaikilla matkoilla ja erilaisissa maastotyypeissä. Haluaisin päästä juoksemaan opiskelijoiden MM-kisoihin ja Terän 1. Joukkueeseen Tiomilassa ja Jukolassa.

Andrin: Toivottavasti olen siihen mennessä saanut junioreiden arvokisoista mitaleja ja jatkanut kehitystäni miesten sarjassa. Ehkä olen päässyt edustamaan maajoukkuetta aikuistenkin tasolla. Ja tietysti päässyt juoksemaan Terän 1. Joukkueessa suurviesteissä.

Oletteko kiinnostuneet mahdollisesti muuttamaan Suomeen ja Jyväskylän seudulle tulevaisuudessa?

Jonas: Haluaisin tulla opiskelemaan Jyväskylään, jos se vain on mahdollista. Ehkä oppisin sitten myös puhumaan suomea riittävän hyvin, vaikka se tosi vaikea kieli onkin.

Andrin: Oppisopimuskoulutuksen vuoksi en pysty lähtemään Sveitsistä kesken opintojen, mutta ehkä sen jälkeen.

Lopuksi veljekset vielä toteavat naureskellen, että Terän vaatteet herättävät kateutta muissa nuorissa suunnistajissa Sveitsissä. Erityisesti valkoiset suunnistushousut kuulemma kelpaisivat useammankin juniorin vaatekaappiin ja kisa-asuksi. Lisäksi nuorten miesten kokemusten myötä monet heidän suunnistajakaverinsa ovat kiinnostuneet Jukolaan osallistumisesta omilla kokoelmajoukkueillaan.

Gründlerin veljekset voi nähdä ainakin kesän Jukolan viestissä Paimiossa kuljettamassa Terän värejä. Suunnistusfanaatikkojen kannattaa laittaa nimi mieleen tulevaisuuden varalle, sillä sveitsiläisistä linkkareista eivät terät heti lopu.