22.9.2009
ERINOMAISET SM-SUORITUKSET JATKUIVAT

SM-keskimatkan ja viestin viikonloppu sai vielä kivat kutkutukset vatsan pohjaan. Kun kisat ovat Jyväskylän korkeudella tai pohjoisemmassa ja vielä idemmässä osassa Suomen maata, fiilikset ovat valmiiksi korkealla. Maastot ovat yleensä priimaa! Nyt oli toki tiedossa, että maastot ovat vieläkin loistavampia, eikä viikonloppuna tarvinnut pettyä.

SM-pitkällä sain latauksen kohdalleen. Nyt latausta ei ollut jäljellä yhtä paljon fyysisesti, mutta psyykkinen lataus oli kunnossa ja suorituksen hallinta onnistui lähes täydellisesti viikonlopun kolmessa kisassa. Keskimatkan karsinnassa pääsin odotettua helpommalla, kun maltoin katsoa ratamestarin "killerin" ykköselle. Karsintalohkoni ykköselle piti kääntyä heti K-pisteeltä 90 astetta oikealle kuviorajan laitaan. Jos tämän teki, rasti ei ollut erityisen vaativa, vaikka tarkka piste olikin. Jos rastille kuitenkin yritti muuten, virhettä oli luvassa. Parjanne (1min) ja Pohjala (3min) tekivät ykköselle sen verran virhettä, että sain molemmat jo kiinni. Niinpä minulle tuli helpohko karsinta tarkkailijan roolissa, kun Pohjala joutui suunnistamaan "elämä pelissä". Karsinnassa parannettavaa oli n.20s, mikä liene missään mittapuussa paljon.

SM-keskimatkan finaali oli maaston puolesta itselleni sopimaton jyrkkine ylös-alas rinteineen, mutta tiesin sen etukäteen ja olin päättänyt keskittyä suorituksen hallintaan alusta loppuun. Onnistuin siinä hyvin, enkä jäänyt yhdelläkään rastivälillä enempää kuin 26s nopeimmalle ja sekin tuli reitinvalinnalla 4. rastille. Pari muuta huonoa reitinvalintaa tein, kuten 7., 10. ja 5. rastille, mutta varsinaisia rastivirheitä ei tullut. 12., 9. ja 14. rasti aiheuttivat pientä epävarmuutta, mutta suunnistus pysyi hallinnassa. Tein varmasti 10. joukkoon sijoittuneista vähiten virheitä ja olin 4. Kovempaa en vain tuossa maastossa karsinnan jälkeen päässyt. Keskimatka on sujunut paremmin, kun olen pyrkinyt ajoissa saamaan jonkinlaisen kuvan rastipisteen ympäristöstä ja rastia lähestyessäni havainnoin vain maastoa, enkä enää tihrusta karttaa. Yleensä rastipaikan "haistaa" tai hahmottaa, kun jonkinlainen kuva on kartalta muodostunut, ja varmasti myös kokemus auttaa tässä asiassa.

SM-viestissä VeVe oli tällä kertaa parempi joukkueena ja erityisesti yksilöinä, sillä tämä viesti oli enemmän kuin koskaan neljä yksilösuoritusta peräkkäin. Hyvät hajonnat ja pitkä väli ykköselle takasivat sen, että vain aloituksella oli muutaman miehen letkoja. Sain ankkuriosuudelle hivenen ulkokaarretta ja Saarinen pääsi edellekin pari kertaa, mutta lopussa olin vahvempi, osin hajonnan turvin. Vaikka minulla oli kuulemma viisi sekuntia hitaampi hajonta...
Etureidet olivat heikosti palautuneet raskaasta lauantaista ja erityisesti alkumatka tuntui työläältä. Vauhti oli silti hyvää ja olin pisimmälle ykköshajonnalle nopein. Suurin virheeni tuli viitosen reitinvalinnasta, kun lähdin neloselta (notkosta) liian jyrkästi ylös vasemmalle. Tällä välillä Saarinen sai minut kiinni ensimmäistä kertaa, vaikka meillä oli eri rastit. Suunnistimme peräkkäin polulla, jonne Saarinen tuli suoraviivaisemmin. Olin omalle hajonnalleni nopeimpien joukossa, mutta luultavasta välin olisi voinut toteuttaa 30s paremmin. Silti hajonnalleni paras reitti oli varmasti valitsemani välin puolesta välistä eteenpäin. Saarinen pääsi vielä karkuun 7. rastin hajonnalla, mutta sain hänet 10. rastille mennessä näkyviin. Loppuun asti hajontamme oli eri, eikä siten loppukiritaistelua tullut. Hopea oli Terälle tällä kertaa voitettu hopea:)

-jani-