8.9.2009
SUOMEN MESTARUUS OLI KOKEMUKSEN JA NÖYRÄN TYÖN VOITTO

Olen Suomen mestari jälleen kerran (10. henkilökohtainen) ja kahdeksas perinteiseltä pitkältä matkalta. Urani on ollut pitkä ja moni ihmettelee, miten jaksan jatkaa, kun olen voittanut niin paljon. Jos kyse olisi muiden voittamisesta, ei tätä jaksaisikaan, mutta kun tärkeintä on itsensä haastaminen ja likoon laittaminen, siksi jatkan.

Akillesjänteen irtoaminen kantaluusta oli onnenpotku, vaikkei se siltä tuntunutkaan kuukausiin tapahtuman jälkeen. Toki tällä kokemuksella edelleen suunnistaisi mieluummin terveellä akilleenkantapäällä kuin operoidulla, sillä eihän siitä uuden veroista tule. Onnenpotku akilleksen katkeaminen oli silti, sillä se avarsi omaa subjektiivista huippusuunnistuskokemusta ja lisäsi ymmärrystä asioiden tärkeysjärjestyksestä. Eniten tapahtuma kuitenkin toi näkemystä omaan tekemiseen, jonka voisi kiteyttää rakentavaksi harjoitteluksi kuluttavan harjoittelun sijaan. Nuori urheilija voi tämän ymmärtää helposti väärin, sillä se ei tarkoita varovaista harjoittelua, vaan oikeasti omasta kehostani välittävää harjoittelua. Harjoittelulla on tarkoitus rakentaa huippukuntoa, ei tuhota sitä. On tehtävä ratkaisuja ja valintoja harjoittelun ja kilpailemisen osalta sen mukaan, missä haluaa tehdä oman parhaansa.

O-Ringenin jälkeen päätin, että SM-pitkällä tavoittelen mitalia. Latauduin kisaan hyvin ja kaikki sujui mallikkaasti valmistautumisessa. Harjoittelu suuntasi vahvasti tähän kisaan ja syksyn SM-kisoihin ylipäätään. Pitkä on kuitenkin ollut minulle aina se sopivin kisa ja tiesin minulla olevan hyvät mahdollisuudet. Karsinnassa latauduin ajamaan suunnistusta sisään rennon taloudellisesti. Askel vei kuitenkin mukanaan ja vauhti oli kovaa, mutta tunne säilyi rentona. Tiesin lauantaina, että pystyn mitalille, jos teen sen, minkä osaan. Jos pelkäät epäonnistumista, epäonnistut. Jos pelkäät onnistumista, epäonnistut. Jos haluat onnistua ja uskot itseesi, onnistut. Se ei tarkoita, että voitat SM-kultaa, vaan että pystyt tekemään oman parhaasi. Jos voittaminen on tärkeämpää kuin oman parhaan suorituksen tekeminen, ei koskaan pääse tärkeimmässä kisassa parhaimpaansa. Kova väite, mutta olen siitä vakuuttunut.

Pystyin siis tekemään parhaani ja lähtöasetelma karsinnan jälkeen oli hyvä. Sain lopussa vielä lisää voimia, kun kuulin, että taistelen voitosta. Silti maltoin suunnistaa, koska olin päättänyt tehdä erinomaista suunnistusta. Urheilijan henkinen puoli on ihmeellinen, kun fyysinen väsymys riippuu monesti siitä, miten homma sujuu. Loppusuoralla meinasi tulla noutaja, kun tunteet purkautuivat ennen viimeistä jyrkkää mutaista nyppylää maalileimaukseen. Tuntui, etten pääse sitä enää ylös..;)

Tämä SM-kulta oli kokemuksen ja nöyrän työn voitto. Toivottavasti se on mallina monelle tulevaisuuden suunnistushuipulle. Tuskin kovin moni uskoi tähän minun lisäkseni. Olen yhden kisan latautuja ja näytin sen jälleen itselleni. Tätä kisaa varten olin harjoitellut ja valmistautunut. Tein sen ilmeisesti paremmin kuin muut, koska voitin. Se on itselleni merkittävä, mutta toissijainen asia. Olisin voinut onnistuessani jäädä yhtä hyvin toiseksi, kolmanneksi tai mitaleilta. Voitto vain kruunasi onnistumisen tunteen. Suurin onnistumiseni on nöyrä kuntoutustyö jalan kanssa ja kyky ylipäätään suunnistaa huippuvauhtia ja nauttia siitä. Nyt ymmärrän myös syvällisesti, miten harjoitus vaikuttaa, mistä väsymyksen tunnistaa ja ennen kaikkea, miten pidän lihaksistoni sellaisessa kunnossa, että huippusuoritus on mahdollista. Siksi akilleksen irtoaminen kantapäästä oli onnenpotku.

Suurinta mitä ihminen voi tehdä, on haastaa itsensä vaativaan tehtävään ja laittaa itsensä täysillä likoon. Siksi haastan itseni harjoittelemaan Trondheimin MM-kisoihin. Ymmärrän elämäntilanteeni kokonaiskuvan, enkä sen vuoksi heittäydy enää ammattisuunnistajaksi. Uskon, että valmistautumalla puolipäiväisenä suunnistajana 7kk ja täysipäiväisenä viimeiset 2kk ennen MM-kisoja voin olla todella kovassa iskussa Trondheimissa elokuun alussa 2010.

SM-PITKÄN ANALYYSI

Hyvissä ajoin ennen lähtöäni olin valmis tekemään sen, minkä osaan. Muistutin itselleni, että olen nöyrä ja pyrin nauttimaan maastossa niin paljon kuin pystyn. Tiedän, että itselleni positiivinen energia on valtava voimavara. Kun suuntaan maastoon energiaani positiivisesti, maasto vastaa itselleni sujuvalla yhteistyöllä. Naurakaa vaan, mutta paljosta jäätte paitsi, jos ette tätä edes yritä ymmärtää. Tiedän, että joku saa kiksejä negatiivisesta energiasta, mutta negatiivinen energia ei voi koskaan olla voimakkaampi kuin positiivinen energia. Tätä lukiessanne koittakaa ymmärtää, mitä se kohdallanne tarkoittaa. Näitä asioita on mahdotonta kuvailla hyvin, sillä ne ovat ajatusten ja tunteiden vuorovaikutusta täydellisen hetkessä elämisen ja tilanneherkkyyden kanssa. Väitän, että tämän sisäistäessään urheilija pystyy parhaimpaansa silloin, kun haluaa sitä eniten.
L-1: 4.45 (nopein 4.35)
Saan kartan käteen ja lähden liikkeelle. Tasapainoilen rauhallisuuden ja vauhdin välimaastossa. Maltan ottaa suunnistuksen haltuun, kuten olen suunnitellut. Oikealta aukon laitaa on luultavasti uraa ja varma edetä. Maasto on juuri niin peitteistä kuin oletin, mutta alku on vielä risukkoisempaa. Heti on selvää, että vauhdissa on vaikea lukea karttaa muuta kuin suurpiirteisesti, kun sääkin on karuimmasta päästä. Välillä on pysähdyttävä paikantamaan itsensä, kun eteen tulee hieman yllättäviä kohteita. Aukon laidan jälkeen kaarran mielestäni vasemmalle, mutta huomaan olevani kalliokumpareen laidalla olevan kiven luona. Suon päästä kuviorajan jälkeen katson, missä rastia edeltävä mäki näkyy. Siitä tarkennan ja hahmotan vielä rastin sijainnin kumparejonon vasempaan laitaan tiheän puolelle. Suoraan rastikivelle.

1-2: 1.33 (1.27)
Kakkosväli näyttää selkeältä. Mäen päällinen haltuun ennen rastia, niin rasti on paikannettu. Lähtösuunnan saa helposti kumpareelta rastikiven takaa, mutta tiheikössä en näe kuviorajaa. Tulen keskelle suota ja huomaan, että on käännettävä oikealle. Kuviorajalle ja sieltä jyrkänteelle, josta hahmottuu rastin sijainti. Rastin oikealla puolella oleva kallio paljastaa rastin. Hyvä!

2-3: 3.30 (3.21)
Suoraviivainen reitti vaikuttaa hyvältä ja rastinotto vasemmalta jyrkän mäen takaa. Näen kumpareella pian notkolta lähdön jälkeen rastin ja vilkaisen, että suunta on oikea. Upeaa, vanhaa kuusikkoa avautuu edessäni. Kumpare oikealla ja kuvioraja näkyvät hyvin ja etenen metsäkoneuralle. Tiellä näkyy Reitin Mikko, joka on menossa kohti 16. rastia pitkällä välillä. Tämä on siis yksi reitinvalintavaihtoehto. Tieltä on vaikea löytää hyvää kohtaa puikata pusikkoon, eikä jyrkänne näy tielle. Lähden pikkasen aikaisin rinteeseen, jossa on paljon jälkiä. Kierrän kiltisti jyrkänteet ja käännän kohti nenärastia. Rasti on siellä, missä pitääkin.

3-4: 1.36 (1.24)
Väli on lyhyt ja selkeä. Pyrin suoraviivaiseen etenemiseen kalliolle ja siitä puskan läpi. En huomaa kartasta lammikkoa, joka tulee puskassa vastaan ja joudun kiertämään sen oikealta. Aikaa tuhraantui 10s. Polkaisen itseni kallion päälle ja näen edessä seuraavan kallion, jonka päässä on nenä ja rastijyrkänne. Loppu tuli hyvin.

4-5: 7.09 (7.07)
Ensimmäistä kertaa pysähdyn rastilla miettimään välin toteutusta. Totean, että oikea kierto on liian pitkä, joten suoraan vaan. Alas suolle ja suolta jyrkänteen vierestä taimikko-kallioaluelle. Hahmotan kartasta vain suurimmat korkeuserot ja juoksen kohti päällistä. Näen puiden välistä kuviorajaa, jolle tähtään ja paikannan itseni siinä tarkemmin. Alas suolle ja suon päästä alas notkoon, jossa polku-uraa. Siitä aukon pää näkyy jo. Aukko on huonokulkuista ja jatkan aukon laitaa ja katsellessani kohti rastimäkeä päätän kiertää polkua. Ei siinä ainakaan paljon häviä. Polku on välillä hyvin märkää ja mutaista, mutta vauhtini on hyvä. Nousen rastimäkeen kalliokumpareen yli ja näen edessä jyrkänteen. Nousen sen päälle ja pysähdyn varmistamaan rastin sijaintia. Alas notkelmaan ja kallion päähän. Tulen varmasti ja rasti on kohillaan.

5-6: 4.44 (4.22)
Katson seuraavan välin liian nopeasti, enkä huomaa mahdollisuutta kiertää vasemmalta. Alhaalla oleva metsäura houkuttaa liikaa. Rinne on huonoa juosta, mutta alamäkeen menee reippaasti. Huomaan, että juoksen rohkeasti ja nilkka/akilles tuntuu hyvältä. Johtuu varmasti hyvästä latauksesta. Uralla vastaan tulee letka, jossa ainakin Hernelahti ja Anjala. Olen hämmästyneen näköinen, sillä mietin hetken, että minne pojat ovat matkalla, kunnes tajuan, että toteuttavat pitkää väliä omalla valinnallaan. Nousen rinteeseen uralta ja huomaan rinteen olevan peitteinen ja huonokulkuinen. Nousen jyrkänteen yläpuolelle ja päätän olla huolellinen rastinotossa. Näen rinteessä kaksi kiveä ja katson olevani käyrän rastin alapuolella. Päätän nousta rastille jyrkänteen jälkeen. Näen jyrkänteen ja huomaan oikealla myös kuviorajan. Rastinenää ei näy yläpuolella. Minun täytyy olla kohdalla. Nousen ylös ja hetken mietin, että olenko jo ohi rastin. Käännän katseen taakse ja rastilippu pilkottaa tasaiselta. Missä nenä? Olipahan erikoinen paikka, mutta rasti on oma - huh! Ehkä 15s virhe

6-7: 4.41 (3.55)
Epävarmuus rastinotossa heijastuu rastilta lähtöön. Ajatuksena on vain välttää välin keskellä oleva tumma vihreä, vaikka kaistale on kapea. Kaarran vasemmalle mäen reunaa ja suon päästä isomman kallion yli notkoa pitkin. Laskeutuessani alas katseeni jää jalkoihin, enkä huomaa metsäuraa, joka veisi hienosti oikeaan mäkeen. Jatkan sen yli ja huomaan, että tein virheen. Kuvioraja on huonokulkuista ja ojan ylikin on vaikea päästä tiheikössä. Aukon reunakin on kivikkoinen ja risukkoinen ja nousu on hyvin raskas. Päällä juoksen moottoripyöräuraa ja laskeudun jyrkänteiden välistä aukon reunaan ja siitä rastin sijainti on ratkaistu. Aikaa tuhraantui noin 35s.

7-8: 1.26 (1.18)
Tämä on selvästi siirtymäväli ja juotuani seiskalla mukillisen vettä harpon kohti jyrkänteen alla kulkevaa polkua. Rastinottoa mietin hetken, mutta nousen suoraviivaisesti tömpäreen yli ja laskeudun vaikeasta paikasta kohti isoa rastikiveä.

8-9: 7.39 (6.51)
Jään miettimään rastille reitinvalintaa, enkä osaa päättää. Onpa hankalan välin ratamestari pistänyt tähän paikkaan. Päätän kiertää vasemmalta, mutta olen jo lähtenyt hivenen kohti oikeaa valintaa. Teen kuitenkin nousun jälkeen kaarroksen vasemmalle ja ota kuviorajan haltuun. Sieltä jyrkänne näkyy ja kiipeän kapeasta ja jyrkästä välistä ylös. Kuvioraja jää vähän oikealle. Alamäki on liukas paksun sammalkerroksen takia. Tähtään suunnalla kohti polkua suon takana. Maaston peitteisyyden takia en näe oikealla olevaa mäkeä. Huomaan myös, että kartanluku on tosi vaikeaa sateen, silmien vuotamisen ja synkän metsän takia. Ei onnistu vauhdissa. Huomaan ylittäväni pienen notkelman ja tiedän olevani hyvin suunnassa. Suo ilmestyy eteen kuin tyhjästä huonon näkyvyyden takia. Edessä on oja ja huomaan, että vasemmalla on ojan pää. Pysähdyn ja olen tyytyväinen suuntaani. Siitä vauhdilla polulle ja kohti notkelmaa. Juostessani polkua näkyvyys paranee reilusti ja päätän toteuttaa välin lopun suoraviivaisemmin rinteessä nojaten jyrkänteeseen, joka ohjaa suoraan rastille. Näen sopivan kohdan poistua polulta ja juoksen mäen päällistä. Laskeudun jyrkänteen vierestä alas ja nousen seuraavaan mäkeen. Luulen hetken, että suo oli lähempänä, mutta laaja kallio oikealla paljastaa tilanteen. Näkyvyys on taas erittäin heikko. Pidän vasemmalla tuntuman kalliokumpareisiin ja lopulta edessä hahmottuu jyrkänne, jota odotin. Laskeudun alas ja mäki ohjaa suoraan rastijyrkänteelle. Ennen kuin näen rastin Föhrin selkä vilahtaa kohti seuraavaa alhaalla rinteessä. Tiesin aloittaneeni hyvin, mutta Teron näkeminen tässä vaiheessa on luonnollisesti yllätys. Reitinvalintani ei tuntunut hyvältä ja välin alku meni sähläisyksi. Oikealta kierto ja suoraviivaisempi toteutus oli 30s nopeampi.

9-10: 1.00 (0.56)
Tiedän, että Teroa on turha juosta kiinni. Se ei onnistu. Lähden kuitenkin rastilta vauhdikkaammin kuin aikaisemmin ja katson, että nousen suunnassa kalliolle. Maasto on tosi risukkoista, eikä hyvin juostavaa pätkää tahdo löytyä. Teron selkä vilahtaa kerran edessä. Hahmotan edessä kalliokumpareen ja samalla Tero juoksee siellä kohti seuraavaa rastia. Käännän kumpareen reunasta vasemmalla kohti pistekumparetta. Rasti on siinä.

10-11: 1.44 (1.40)
Edessä on vaativa väli ja Teroa on edelleen turha yrittää juosta kiinni. Laskeudun kumpareelta ja edessä näkyy jyrkänne, jonka jälkeen rinne nousee oikealle. Tero vilahtaa rinteessä kerran ja häviää taas näkyvistä. Pysähdyn kalliorinteen reunalla ja katson välin lopun tarkasti. Huomaan notkelman, josta rasti kannattaa ottaa. Vasemmalla oleva kukkula on tosi selvä ja notko on hyvää juosta. Edessä alhaalla näkyy suo ja juuri kun meinaan tarkentaa rastin sijaintia, lippu näkyy kumpareen vieressä. Siinähän sen täytyy olla.

11-12: 5.29 (4.45)
Terosta ei ole havaintoa ja teen rauhassa oman suunnitelman. Ylemmän jyrkännerivin alta vaikuttaa hyvältä ja siellä onkin hyvä juosta. Sitten tapahtuu ensimmäinen suunnistusajatuksen katkeaminen. Jyrkänteen loputtua käännyn oikealle rinteen suuntaisesti ajattelematta mitään ja huomaan sen 50m:n kuluttua. Tajuan tilanteen ja vedän suunnalla tiheikön läpi. Mäen reuna ja oikealla häämöttävä kallioreuna paljastavat virheeni ja korjaan tilanteen. Notkossa olevalla polulla pysähdyn ja varmistan, että tästä nousen ylös rinteeseen. Nousu on julma ja tiheä. Saan kuitenkin oikean jyrkänteen haltuun ja se vie hyvin kohti rastia. Joudun kuitenkin pysähtymään, eikä rastin sijainti ole selvä. Edessä näkyy kallio, jossa rastin on oltava. Laskeudun sinne, mutta rastia ei näy. Katson vasemmalla ja siellä se on 30m:n päässä. Olipa ihmeellinen paikka. Kisan isoin tötöilyni oli tosiasia ja aikaa kului 40s ylimääräistä koko välillä.

12-13: 1.40 (1.36)
Kun lähden rastilta, kuulen takaa ääntä ja vilkaisen. Tero pölähtää rastille ja huokaan, ettei Terollakaan homma ollut tuossa hallussa. Edessä on muutama suoraviivainen ja lyhyt väli. Tämä on rankka ja hidaskulkuinen. Jyrkänteen päästä nousen mäkeen ja päällä on heti kivikkoista, eikä jalat pääse lepäämään. Rastinotko hahmottuu peilaten kuviorajaan ja kallion kärjessä rasti makaa tyytyväisenä notkossa. Tero on tuntumassa.

13-14: 0.43 (0.42)
Yritän olla välittämättä siitä, mitä Tero tekee, vaikka hänen kiinni saamisensa oli iso yllätys. Ymmärrän, että voin taistella kisan voitosta, kun kovimpana pitämäni kilpailukumppani on samassa kohtaa 3min hitaampana. Kallio ja kuvioraja paljastavat seuraavan rastin ja leimaan kivellä.

14-15: 1.22 (1.19)
Lyhyt rinneväli, joten suunnalla tasossa. Maaston peitteisyys lisää hetkeksi vaativuutta, mutta pian kalliopäällinen hahmottuu oikealla. Rastinotto on hieman epävarmaa, eikä Terosta näy eikä kuulu jälkeäkään. Luotan, että rasti on edessä. Näen kumpareen ja siihen taakse rasti onkin jemmattu. Hyvä!

15-16: 17.33 (16.58)
En ole tehnyt reitinvalintaa pitkälle välille etukäteen, koska väli vaikuttaa moniulotteiselta. Avaan kartan rauhassa rastilla ja samalla kuulostellen, tuleeko Tero rastille. Seison varmasti 15s paikallaan ja punnitsen vaihtoehtoja. Tiedän, että tällaisella rastivälillä voi menettää paljon, mutta valitessaan viisaasti myös voittaa paljon. Siksi en kiirehdi, vaan teen päätöksen huolella. Päätös on kuitenkin vaikeampi kuin oletin. Vasen houkuttaa, oikea kiehtoo ja suoraankin on ok. Olen jo lähdössä oikealle tiekierrolle rastin 12 kautta ja juoksen muutaman askeleen siihen suuntaan, kunnes oivallan, että suoraan menevällä reitillä on varmasti uraa. Koukkaan vasemmalle, mutta pujottelen jyrkänteet alas, mikä tuskin on paras vaihtoehto. Ei siinä varmasti paljon hävinnytkään. Suon laidalla on polku vähän aikaa ja sen jälkeen uran poikasta kulkee suon vasenta laitaa. Maasto on ollut erittäin huonokulkuista ennen uraa ja urakin mutkittelee paljon. Meno on kuitenkin mutkittelusta huolimatta melko suoraa viivan alla, eikä nousuakaan ole kuin nimeksi tumman vihreän kohdalla. Koukkaan tumman vihreässä 6-7 välille tullutta uraa tiheikön oikealle puolelle ja nousen aukolle. Päätän lopullisesti kiertää oikealta tien kautta, vaikka olen epävarma valinnasta. Juoksen polkua juomapisteelle, jossa kaksi miestä seisoo. Toinen huutaa jotain ja olen kuulevinani, että hän huutaa: "nytkö jalka kestää?" Oli miten oli, en vastaa ja painelen tietä täyttä ravia. Luen tiellä radan lopun ja huomaan välien olevan raakaa toteutusta. Sen jälkeen keskityn rentoon ja vauhdikkaaseen juoksuun. Rentous tosin ei meinaa löytyä, vaan hieman nivusia kiristelee. Mielessä käy ajatus, että juoksenko loppurataa ajatellen itseltäni jalat alta. Lopulta selviän Hepohuhtaan pellon päähän ja siitä odotuksieni mukaisesti tulee jonkinlaista uraa kuviorajan tuntumassa. Pusikkosuon jälkeen nousen mäkeen ja näen jyrkänteiden pilkottavan rinteessä. Maasto on synkkää, eikä kartasta ota tolkkua vauhdissa. Nousen notkoa ylös päälle ja pysähdyn polulle paikantamaan rastin sijainnin. Vaativan näköinen pieni jyrkänne tiheässä ja tasanteella. Käännän oikealle käyrän alas ja näen kivessä rastin. Vilkaisen vielä karttaa ja totean kiven jäävän rastiympyrän laitaan. Suunta on hyvä ja pian lippu näkyy. Olo on epävarma sen suhteen, onnistuiko väli ja kuulen ääniä leimatessani rastilla.

16-17: 3.43 (3.32)
Välin suunnitelma on selvä; suoraviivainen toteutus tiheässä luovien ja uria pongaten. Vilkaisen taakse ja luulen näkeväni Airilan. Hetken ajan ajattelen, että valintani pitkälle välille epäonnistui, mutta hämärässä metsässä huomaan, että siinä onkin Väre. Hyvin siis menee. Kokonaisuus on hallussa, mutta epävarmoja hetkiä tuntuu iskevän usein. Johtuu varmasti omasta taustasta, mikä on syönyt terävintä itseluottamusta. Luottamus on kuitenkin nyt kohillaan ja luovin tiheikössä uria pitkin halliten suunnan. Näen kuviorajan ja siitä puskan läpi tielle. Edessä on jyrkkä kallioreuna ja nousen oikealta laidalta ylös. Rastin tarkkaa sijaintia on vaikea hahmottaa, mutta kallioreunaa on helppo seurata ylöspäin. Katse harhailee kauaskin, mutta suunta pysyy oikeana ja siinä edessä rastipukki näkyy kumpareen takaa. Lippu oli hyvin piilossa.

17-18: 1.26 (1.20)
Hetkeksi ajatukset menevät sekaisin ja lähden rastilta kohti 26. rastia. Huomaan nopeasti ja Teemu kääntää perääni. Laskeudun mäkien väliin ja edessä hahmottuu aukko ja osun hyvin viitoitettuun välikköön aukon läpi. Yleisöä on vähänlaisesti rastilla ja Teemu saa kovasti kannustusta. Pitää oikein vilkaista, että onhan Teemu lähtenyt 6min ennen ja totean tilanteen.

18-19: 2.06 (1.54)
Maasto muuttuu pian vanhaksi metsäksi, jossa kartasta on tosi vaikea saada selkoa. Sade vaan lisääntyy ja joka kerta joutuu pysähtymään, kun haluaa saada tarkempaa tietoa maastosta kartan perusteella. Otan mäkijonojen johdattelevan tasanteen haltuun ja pysähdyn rinteen alkaessa laskeutua tarkentamaan rastin sijainnin. Teemu tulee enemmän vasemmalta samaan paikkaan. Huomaan, että tuosta ylös oikealle rinteeseen ja siellä on kivirasti, joka näkyy pian päästyäni jyrkän rinnekohdan ylös.

19-20: 1.12 (1.00)
Helponnäköinen väli, jolla loppujen lopuksi erittäin moni pummasi. Edessä näkyvät jyrkänteet on ohitettava oikealta ja sitten tasossa kuviorajalle. Juoksen vähän polkua ja näen kiviä, mutten yritä tarkentaa niistä. Kuviorajan jälkeen avautuu harvennettu metsä, jossa on hyvä näkyvyys. Pysähdyn, kun rastia ei näy. Tajuan olevani ylempänä. Teemu kääntyy ensin alas ja samalla näen rastilipun paljon vasemmalla alempana rinteessä. Tuntuu kuin kaikki ei olisi ihan oikeassa tasossa tuossa kohdin, mutta selviän hyvin pienellä ajanhukalla.

20-21: 4.16 (3.42)
Raaka toteutus jatkuu. Kalliomäen reunaa alas polulle ja aukon päästä tarkentaen kohti rastia. Aukon päähän asti väli sujuu täysin suunnitelman mukaan. Siitä kaarran heikolla ajatuksella, kun en malta pysähtyä, liikaa vasemmalle, enkä saa korkeinta kohtaa haltuun. Kallioalue on todella peitteinen ja paikantaminen on vaikeaa. Jotenkin pääsin nukahtamaan, enkä pysähtymälläkään meinaa saada hommaa haltuun. Teemu lähtee varmemmin rinnettä alas. Pudotus on jyrkkä pimeään ja olo on epävarma, mutta selvää on, että rasti on oikealla. Teemu pysähtelee hieman ja katsoo taakse minua. Rastin on oltava oikealla ja nenä alkaa lopulta paistaa. Siellä näkyy kivi, jonka taakse rasti on jälleen osattu hienosti piilottaa;) Aikaa tuhraantui noin 30s. Olo on edelleen luottavainen, kun vilkaisen emitin kelloa ja olin kuullut yleisörastilla kärkiajan.

21-22: 0.52 (0.43)
Unohdan epäolennaiset ajatukset ja suunnistan rinnettä kohti seuraavaa kiveä. Väli on lähinnä siirtymää, mutta maasto on peitteistä. Kaarran hivenen liikaa vasemmalta ja Teemu tulee oikealta, mutta rasti on hyvin hallussa.

22-23: 3.31 (3.13)
Lähden suunnitelmani mukaan kiertämään jyrkänteen vasemmalta. Rinne on koko ajan peitteistä. Kaarran pikkasen vasemmalle ja huomaan Teemun laskeutuvan muutaman sekunnin edellä. Hän tuli paremmin jyrkänteen oikealta puolelta. Polun yli ja puskan läpi harvennetulle alueelle. Oja näkyy oikealla ja etsin juostavaa väylää risukosta. Rastin sijainti on helppo hahmottaa suhteessa kahteen selvään kalliokumpareeseen ja laskeudun varmasti jyrkännerastille.

23-24: 3.12 (2.42)
Kuulen rastilla, että olen ainoa, joka voi uhata Martomaan voittoa ja että minulla on 7,5min aikaa. Katson karttaa ja totean sen riittävän tai ainakin uskon niin. Lähtösuunta rastilta on huono, enkä pyri tarkentamaan karttakuvaa, sillä edessä on tie. Laskeudun vauhdilla alaspäin ja näen vasemmalla jyrkänteen. Edessä häämöttää aukkoa. Tulen jyrkänteen alta aukon laitaan ja huomaan, että olen kielletyn aukon reunassa. Kartassa aukko on merkattu kokonaan kielletyksi, mutta maastossa ei ole merkattu nauhalla kielletyn rajaa, vaan pelkästään kapea väylä, jota juostiin yleisörastille. Nousen heti aukon laidasta ylös jyrkänteen jälkeen suuntaan, josta laskeuduttiin aukolle viitoitetulle väylälle. Miten lähdinkään noin väärässä suunnassa rastilta. Ajatus oli muualla kuin suunnistuksessa ja hukkasin kallisarvoista aikaa aivan turhaan. Juoksen lopulta taas alaspäin tielle ja siitä kohti rastia rinnettä pitkin. Jyrkänne ohjaa hyvin rastin lähelle, mutta piste on vaikean näköinen. Kun alan olla lähellä ja näen pellon, pysähdyn vilkaisemaan karttaa ja tiedän olevani lähellä. Vihreän takaa pilkottaa kumpare. Siinä sen täytyy olla. Kyllä! Ajanhukkaa välin alussa yli 20s.

24-25: 2.52 (2.42)
Viimeinen väli ja yksi raju nousu. Jaloissa painaa, mutta halu tsempata on kova. Jalat ovat väsyneet, mutta toimivat edelleen hyvin, eikä krampin merkkejä ole ilmassa. Painan, minkä pystyn suunnalla mäkeen ja puristan kaikki peliin. Korkeimman paikan kautta rasti on varma ottaa. Silti peitteisyys yllättää, eikä homma ole ihan täysin hallussa. Näen oikealla kuviorajalla ison kiven ja koukkaan sen kautta. Rastilippu ja vielä kolmemetrinen kivi näkyvät vasemmalla.

25-26: 0.33 (0.28)
Nyt enää alas. Meinaan tulla liiankin vauhdilla jyrkänteen alas, mutta saan pidettyä itseni pystyssä. Halu päästä viimeiselle rastille on kovempi kuin jalat vievät ja niinpä olen vielä turvallani. Onneksi vain peukalon kynsi repeää ja jalat säilyvät ehjinä. Leimaus, eikä yleisöä ole kuin nimeksi.

26-M: 0.50 (0.44)
Painelen täysillä pellolle ja kuuntelen kuulutusta. VV kuuluttaa, että minuutin tappioni on kääntynyt melkein minuutin voitoksi. Lataus purkautuu, tuuletan itsekseni. Karjahtelen pari kertaa, vain itselleni. Jaloista häviää kaikki voimat ja huomaan, etten meinaa päästä ylös mutaista jyrkkää rinnettä maalileimaukseen. Selvitän kuitenkin viimeisenkin haasteen ja onnistun tavoitteessani. Siinä ohessa yllätin itseni ja muut voittamalla 8. pitkän matkan SM-kullan.

Nopeimmat rastiväliajat olivat 1.24.14. Jäin onnistuneilla väleillä (20kpl) 3.01 ja virheväleillä (6kpl) 3.44 nopeimmille rastiväliajoille. Loppusuoraa en ole huomioinut, kun ihan ei tarvinnut ottaa kaikkea peliin ja tunteet purkautuivat jo ennen maalia. Sarjani on vuodesta 1997 alkaen: 1,7,5,1,1,1,4,1,1,1,-,-,1. Kahden väliin jääneen SM-pitkän jälkeen palasin voittokantaan, mikä oli yllätys varmasti kaikille.

Suorituksena tämä menee urallani top 6 parhaan joukkoon. Parhaat saavutukset ovat toki MM-tasolla, mutta suoritukseni suhteessa odotuksiin nähden oli erinomainen. Pystyin tekemään latautumistani vastaavan suorituksen, johon muut eivät tällä kertaa kyenneet vastaamaan. Odotuksiin nähden samalla viivalla on suorituksistani vain SM-kulta normimatkalta 1997 ja MM-pronssi sprintistä 2005 ja ehkä MC-kokonaiskisan voitto 2000, mutta siinä oli kaksi kisaa, jotka ratkaisivat pelin edukseni. Tunteet olivat nälän mukaiset eli pitkän tauon jälkeen ihan kuin nuorella miehellä;)

-jani-