26.3.2008
LATVIAN LEIRILLÄ HIENOA SUUNNISTUSTA

Akilleksen ja kantapään kuntoutus sujuu hyvin, vaikka jalan tila luonnollisesti vaihtelee päivittäin. Uskaltauduin kuitenkin lähteä Latviaan Terän leirille kokeilemaan, jos suunnistuksesta pääsisi vähitellen nauttimaan. Ennen sitä suunnistin yhden korttelikupin Jyväskylässä, jolloin elämäni pisin suunnistustauko sen jälkeen kun suunnistuksen aloitin 6-vuotiaana päättyi. Yhteensä taukoa suunnistukseen tuli 205 päivää! Pitkä aika odottaa, mutta suunnistusnälkä on sitäkin suurempi.

Lähdin Latviaan sillä mielellä, että jokainen suunnistuskerta on iloinen asia ja nautinto joka hetkestä kartan kanssa maastossa. Onnistuin siinä odotuksiani paremmin. Seitsemän kertaa vietin aikaa maastossa kartan kanssa ja sain tehtyä ihan kunnollisia harjoituksia muutaman. Jalka kesti rasitusta hyvin, mutta lihaksiston valmiudet maastoon olivat luonnollisesti heikohkot. Valmiudet tulevaa ajatellen paranivat varmasti hyvissä, vaativissa hiekkakangassupikoissa reilusti. Huhtikuun Tsekin MM-leiriä ajatellen tilanne on valoisampi kuin ennen Latvian reissua. Tiedän pystyväni suunnistamaan!

Parhaita harjoituksia Latviassa olivat käyräkarttaharjoitukset, joita oli yölläkin ja yöreissi rantasupikoissa Mangalsalan kartalla. Pystyin kyseisen yöreissin vetämään tavoittelemaani vauhtia ja radan ollessa vaativa vauhtini oli riittävää muillekin. Itseluottamusta tuli leiriltä aimo annos lisää ja oma suunnistussuoritus tuntuu palautuvan nopeasti. Hienoa tässä on se, että tietää olevan vain suunnan parempaan, kun kunnon suunnistamista pystyy tekemään. Nöyryyttä leirillä sai myös riittävästi, sillä viimeinen yöharjoitus käyräkartalla tarjosi tosi vaativaa herkkua. Tein yhden ison virheen, noin 6min, 12. rastille. Karttapalassa näkyy käyräkartalla ja oikealla kartalla sama väli. Syy virheeseen selvisi helposti. Jos olisin seurannut haluamaani kumparejonoa, olisin juossut tiheämpään alueeseen, mutta polku veti sopivasti lähes oikeaan suuntaan ja sopivaa kumparejonoa pitkin. Suunta oli kuitenkin riittävästi pielessä ja niinpä rastia oli vaikea löytää. Lopulta aavistin, missä kohtaa rastin takana tie kulkee ja pääsin jyvälle.



-jani-