25.4.2007
KYLMÄÄ JA NIHKEÄÄ MENOA

Kauden avaus sujui suunnitelmien mukaan vain lähtöviivalle. Kylmästä säästä huolimatta sain lihakset lämpimiksi verryttelyssä ja päätin jopa jättää hanskat pois ennen lähtöä. Ongelma, johon en ollut varautunut, oli varsinaissuomalaisen kalliomaaston vieraus. Kun sain kartan käteen ja ampaisin normaalisti liikkeelle, en saanut kartasta ja maastosta yhtäläistä otetta ja mopo karkasi käsistä. Ykköselle tein kaiken oppikirjamaisen väärin: lähdin K:lta huolimattomasti liikaa vasemmalle, sillä päätin, etten kierrä oikealle tielle. Korjasin virheen ilman kunnon ajatusta ja hukkasin itseni rastivälin oikealle puolen. Lopuksi vielä karautin huonolla ajatuksella rastia vasemmalle, kunnes keräilin itseni lipulle. Tappiota Pasille, joka oli nopein ykköselle, 2.02. Vaikka sää oli kylmä tai ehkä juuri siksi, tsemppasin eteenpäin. Kolmoselle mennessä suunnistus oli jälleen välillä hukassa, mutta rastille sain ajatuksesta kiinni. Surkeaa poukkoilua ja Kim Fagerudd sai minut jo näkyviin. Itse vain tunsin Kimin olevan tuntumassa, mutta unohdin hänet pian, enkä sen koommin nähnyt. Omien sanojensa mukaan Kim lähti neloselta huonolla suunnitelmalla, eikä saanut minua kiinni. Siinä oli loistopaikka ja jopa kisan voitto haarukassa.

Puolimatkassa sain hyvän vireen, jota kesti puolisen tuntia. Sen jälkeen iski väsy ja nihkeys, eikä loppu tullut kovaa virheettömyydestä huolimatta. Kisan aikana opin sentään taas suunnistamaan tai ehkä paremminkin löysin tuntuman varsinaissuomalaiseen kalliomaastoon. Minulle tämä oli kuitenkin ensimmäinen harjoitus kalliomaastossa tänä keväänä, vaikka suunnistusta on muuten takana runsaasti. Sopeutuminen erilaisiin maastoihin vaatii aina, ainakin omalla kohdallani, oikeanlaisen tuntuman ja asenteen ko. maastoa kohtaan.

Sunnuntaina huippuliiga-avaus sujui suunnistuksellisesti hyvin. Rata oli toki helpohko ja juoksupätkiä tarjoiltiin kivasti, mutta juoksu tapahtui lähinnä pohkeilla reisien huutaessa armoa edellispäivän pitkän ja kylmän kisan jäljiltä. Kylmyys ei vaan koskaan ole sopinut lihaksilleni, joten jouduin antautumaan Pasin kiinniajamaksi. Ainoa asia, mikä jäi harmittamaan viikonlopusta, oli 18. rastin kämmi, jota en pystynyt jättämään väliin Pasin vetäessä liikaa oikealle. Onneksi Pasi hoiti homman Terälle ja itselleen.

Tiomila on tulevana viikonloppuna ja Terän leirissä näyttää hyvältä. Henki ja tunnelma ovat odottavia ja miehet valmiita. Mielenkiintoista nähdä, miten kisa etenee. Emme ole suurin voittajasuosikki, mutta muutkin näyttävät huomanneen, että teräsmiehet ovat kunnossa ja valmiimpia omaan hyvään suoritukseen kuin koskaan ennen.

-jani-