10.10.2006
MAAILMAN CUPIN FINAALEISSA ENEMMÄN ELÄMYSTÄ KUIN HUIPPUSUUNNISTUSTA
Raskas kisaviikko Ranskassa ja samalla upea kausi alkaa olla finaalissa. Lähtiessäni hiukan heikolla ja ennen kaikkea riskialttiilla valmistautumisella Ranskan MC-finaaliin fyysinen vire oli alamaissa, mutta kisasuorituksissa sen vaikutus oli olematon. Maastot olivat jo lähes kaiken nähneelle huippusuunnistajallekin elämys, sillä vaikea oli vanhojen karttojen (ja uusienkin) perusteella kuvitella, millaista maasto Clermont-Ferrandin ylängöillä todella on: Laavavirtojen muokkaamaa maaperää, jonka muodoissa ei ole mitään systemaattisuutta ja joka on ollut hedelmällinen kasvualusta erilaisille puille ja pensaille. Hiukan ymmärrystä asialle antaa ehkä ranskalaisen Damien Renardin kommentti kisojen jälkeen: "Olen kuusi vuotta treenannut näillä alueilla ja joka kerta, kun kartat uusitaan, tuntuu, että osaan maastot yhtä hyvin kuin ensimmäisellä kerralla". Joudun myöntämään, että muutaman viikon, ehkä kuukausienkaan valmistautuminen näihin maastoihin ei olisi nostanut ymmärrystäni niistä tasolle, jolla Thierry olisi ollut haastettavissa. Hyvä esimerkki ovat juuri Renard sekä Gonon, jotka pärjäsivät näissä 'kotimaastoissaan' jopa heikommin kuin muissa kansainvälisissä arvokisoissa normaalisti. Molemmat olivat erinomaisessa kunnossa, mutta sillä ei todellakaan ollut suurta merkitystä näissä karkeloissa niin suuria virheitä siellä tehtiin, ja ketkä niitä tekivät! Pitkän matkan finaalin palkintojen jakoa venytettiin kymmenkunta minuuttia, jotta 'eksyneet' Hubmann ja Wingstedt saatiin maaliin. Yleensä odotellaan hongkongilaisia tai muita kokemattomia suunnistajia, mutta nyt odoteltiin maailman cupin kärkikaksikkoa...
Lidingöloppetin jälkeen sairastuin ja olin sänkypotilaana 4 päivää. Sieltä vähitellen nostin päätäni ja valmistauduin lähtemään Sveitsiin, Berniin, PostFinance-sprinttiin, joka on kansainvälinen kutsukisa. Suomalaisista minun lisäkseni Mats oli paikalla. Olin perjantaiksi toipunut flunssasta, mutta tyypilliset esialppirinteet saivat jalat painamaan ja keuhkot huutamaan. Vähillä virheillä pääsin kisan läpi ja jäin Sveitsin kärkikaksikolle Lauenstein-Merz reilun 2 minuuttia ja olin 13. Tämä keskimatkan kisa oli varsinaiseen kaupunkisprinttifinaaliin karsinta, jonka perusteella 25 parasta kelpuutettiin mukaan. Mats oli karsinnassa kuudes. Seuraavan päivän kaupunkiasfaltin läpsyttely ei sitten oikein sopinut tämän kauden teemaani, joten 14. sijaan oli tyytyminen kaukana kärjestä. Siinä vaiheessa tuntui, että flunssa tokenee lopullisesti, mutta toisin kävi ja flunssainen olo vaivasi koko maailman cupin finaalikiertueen Ranskassa. Varmasti huippuvire oli poissa, mutta vaikutus lopputuloksiin fyysisellä suorituskyvyllä oli melko olematon.
Kisat alkoivat maanantaina keskimatkan karsinnalla, joka oli 'hallittavissa' oleva maasto, mutta sielläkin sai malttia pitää valttina. Vaikka kirjoituksestani kuultaa (ehkä) negatiivinen sävy, niin arvostan ja kunnioitan ko. maastoja edelleen, kuten tein myös kisojen aikana. Siitä voidaan olla montaa mieltä, oliko kunnioitusta jopa liikaa ja rohkeutta liian vähän. Selvitin kuitenkin keskimatkan karsinnan hyvin, vaikka loppuajassa oli nähtävissä varovaisuus ja pienet virheet, joita oli aivan liikaa.
Myrskyn takia keskimatkan finaali päätettiin siirtää perjantaille, joten tiistaina tuli tervetullut palauttelupäivä minulle, sillä kisa keskeytettiin juuri sopivasti ollessani lähdössä verryttelemään. Samalla päätettiin jättää sprintin karsinta pois, sekin olisi ollut varsin mielenkiintoinen kisa. Sprintin finaaliin lähdin luottavaisesti, vaikka tiesin, etten ollut valmis loistokkaaseen sprinttisuoritukseen. Syksyn juoksukisojen ja sairastelun jälkeen tunsin oloni ärhäkässä maastosprintissä täysin voimattomaksi, enkä saanut suoritustakaan maksimaalisesti haltuun. Eroa Thierryyn 1'47. Täysin virheettömällä suorituksella olisin pystynyt minuutin parempaan loppuaikaan. Kovia kavereita, jopa 'sprinttereitä', jäi vielä taakseni, mutta 17. sijaan en voinut olla tyytyväinen.
Pitkän matkan kisaan lähdin luottavaisena ja verrytellessä olo oli kutakuinkin normaali. Verryttelykartta antoi kivan kuvan maastosta, josta päästiin nauttimaan vain perhoslenkeillä. Alussa osasin jotenkuten kierrellä pahimmat rakat ja puskat verrattuna esimerkiksi Novikoviin, jonka Thierry ajoi kiinni 4 minuutilla jo 1,5 kilometrin kohdalla. En kuitenkaan malttanut kiertää riittävästi neloselle, vitoselle ja kutoselle ja lisäksi varmistelin menoani aivan liikaa - rohkeutta puuttui. Perhoslenkeille lähtiessäni kuulin takaa ääntä ja ajattelin Valentinin olevan tuntumassa. En voinut kuvitellakaan, että Thierry oli saanut minut kiinni melkein 6 minuutilla vajaan 6km:n kohdalla. Pystyin iskemään perhoset hyvin ja näin Vallun selän keskusrastia lähestyessäni viimeistä kertaa. Samalla huomasin, että Thierry oli Vallun edellä. Uskoin kisan loppuun asti, että Thierry lähti 'vain' 4 minuuttia minua myöhemmin, mutta välissä oli lähtenyt Holger, joka ennen perhosia oli valinnut oman reitin ja myöhästyi siten letkasta. Keskusrastilta lähtiessäni Holger oli 25 sekuntia perässä ja sanoi nähneensä vilaukselta selkäni, mutta lopulta jäi minulle kisassa vajaan 50 sekuntia, vaikka oli lähtenyt 4 minuuttia myöhemmin. Tässä kisassa minuutti ei ollut yhtään mitään. Loppu mentiin Thierryn johdolla. En olisi uskonut maailmanmestarina saavani vielä joltain suunnistajalta opetusta, mutta näissä maastoissa Thierry oli suvereeni taituri. Kolmas sija oli tietysti hieno ja kruunasi minulle maailman cupin pitkän matkan voiton (EM 1., MM 1., MC-finaali 3.).
Keskimatkan finaaliin lähdin todella nöyrästi, mutta päätin olla rohkeampi ja yrittää paremmin löytää kartalta olennaiset kohteet. Sain homman sujumaan alun parempikulkuisessa maastossa hyvin, vaikka tunsin olevani koko ajan hallinnan rajamailla. 6-7 välillä näin Smolan, joka lähti 2 minuuttia minua aikaisemmin. Kasille valitsin kuitenkin oman reitin. Muutama ylimääräinen kaatunut puu matkalla lisäsi epävarmuuttani ja olin menettää suorituksen hallinnan. Luulin, että Smola karkasi minulta ja se jäi alitajuisesti vaivaamaan kisan loppuun asti. Selvitin vaativat välit tiheiköissä kohtuullisen hyvin, kunnes 12. rastilla maaston jäljet johdattivat minut vasemmalta ohi. Minuutin virhe siihen paikkaan harmitti vietävästi. Olin kuitenkin maalissa tyytyväinen suoritukseen, sillä tiesin, että tässä kisassa jos missä on helppo tehdä hetken herpaantumisen seurauksena todella isoja virheitä. Itse selviydyin 2 minuutin virheillä. Puhtaallakaan suorituksella en olisi tässäkään kisassa pystynyt haastamaan Thierryä. Myös Vallu yltyi kisassa thierrymäiseen vauhtiin. Muut pysyivät 'tavantallaajina' ja moni kova jätkä jäi minuuttitolkulla.
Viesti kruunasi kisat Suomelle ja päätti finaalikiertueen upeasti parhaana maana. Vaikka viikolla tuli suomalaisille epäonnistumisia normaalia enemmän, niitä tuli muille vielä enemmän. Sveitsille, Ruotsille ja Norjalle kisat olivat selvästi vaikeammat joukkueena kuin meille. Viestivoitot olivat tästä hieno esimerkki. Oma vireeni oli melko heikko, mutta rimpuilin aloituksen tyylikkäästi kärkiporukassa, josta ratkaisevasti putosi mm. Jonasson. Pasi ja Jarkko hoitivat osuutensa vähintään viiltävästi, mikä sinetöi Suomen miehille pitkästä aikaa kaivatun viestivoiton. Suomen naisille voittaminen on tullut jo tutuksi tällä kaudella, mutta kakkosjoukkueen suoritus oli mc-finaalissa häikäisevän häkellyttävä :)
Vaikka kisat olivat enemmän elämys kuin tiukkaa rypistystä, väsymys on ollut karsea kisarupeaman jälkeen. Nyt on aika kerätä voimia ja valmistautua sekä suunnitella uuden harjoituskauden tavoitteita. Tulevalla harjoituskaudella minulla on mahdollisuus tehdä kaikki urheilun ehdoilla, todennäköisesti viimeisen kerran tässä elämässä. Pyrin tekemään kaiken, harjoittelun ja palautumisen niin hyvin kuin taidan unohtamatta nauttia siitä, että olen oppinut nauttimaan suunnistuksesta välillä jopa lapsenkaltaisesti. Tiedän, että ammattimaisuuteni kääntyessä puurtamiseksi hengitän pari kertaa syvään, rentoudun ja keskityn itseni kehittämiseen huippusuunnistajana, sillä sitä olen rakastanut ylämäkien ja alamäkien vaikuttamana ainakin kymmenen vuotta. Uskon, että vuoden 2007 jälkeen suunnistan fiilispohjalta, keskityn ehkä MM-kisoihin, mutta jätän muut kansainväliset karkelot nuoremmille. Tämä ei ole lupaus, mutta ensi vuoden täysi satsaus ammattilaisena nautiskellen on!
-jani-
Myrskyn takia keskimatkan finaali päätettiin siirtää perjantaille, joten tiistaina tuli tervetullut palauttelupäivä minulle, sillä kisa keskeytettiin juuri sopivasti ollessani lähdössä verryttelemään. Samalla päätettiin jättää sprintin karsinta pois, sekin olisi ollut varsin mielenkiintoinen kisa. Sprintin finaaliin lähdin luottavaisesti, vaikka tiesin, etten ollut valmis loistokkaaseen sprinttisuoritukseen. Syksyn juoksukisojen ja sairastelun jälkeen tunsin oloni ärhäkässä maastosprintissä täysin voimattomaksi, enkä saanut suoritustakaan maksimaalisesti haltuun. Eroa Thierryyn 1'47. Täysin virheettömällä suorituksella olisin pystynyt minuutin parempaan loppuaikaan. Kovia kavereita, jopa 'sprinttereitä', jäi vielä taakseni, mutta 17. sijaan en voinut olla tyytyväinen.
Pitkän matkan kisaan lähdin luottavaisena ja verrytellessä olo oli kutakuinkin normaali. Verryttelykartta antoi kivan kuvan maastosta, josta päästiin nauttimaan vain perhoslenkeillä. Alussa osasin jotenkuten kierrellä pahimmat rakat ja puskat verrattuna esimerkiksi Novikoviin, jonka Thierry ajoi kiinni 4 minuutilla jo 1,5 kilometrin kohdalla. En kuitenkaan malttanut kiertää riittävästi neloselle, vitoselle ja kutoselle ja lisäksi varmistelin menoani aivan liikaa - rohkeutta puuttui. Perhoslenkeille lähtiessäni kuulin takaa ääntä ja ajattelin Valentinin olevan tuntumassa. En voinut kuvitellakaan, että Thierry oli saanut minut kiinni melkein 6 minuutilla vajaan 6km:n kohdalla. Pystyin iskemään perhoset hyvin ja näin Vallun selän keskusrastia lähestyessäni viimeistä kertaa. Samalla huomasin, että Thierry oli Vallun edellä. Uskoin kisan loppuun asti, että Thierry lähti 'vain' 4 minuuttia minua myöhemmin, mutta välissä oli lähtenyt Holger, joka ennen perhosia oli valinnut oman reitin ja myöhästyi siten letkasta. Keskusrastilta lähtiessäni Holger oli 25 sekuntia perässä ja sanoi nähneensä vilaukselta selkäni, mutta lopulta jäi minulle kisassa vajaan 50 sekuntia, vaikka oli lähtenyt 4 minuuttia myöhemmin. Tässä kisassa minuutti ei ollut yhtään mitään. Loppu mentiin Thierryn johdolla. En olisi uskonut maailmanmestarina saavani vielä joltain suunnistajalta opetusta, mutta näissä maastoissa Thierry oli suvereeni taituri. Kolmas sija oli tietysti hieno ja kruunasi minulle maailman cupin pitkän matkan voiton (EM 1., MM 1., MC-finaali 3.).
Keskimatkan finaaliin lähdin todella nöyrästi, mutta päätin olla rohkeampi ja yrittää paremmin löytää kartalta olennaiset kohteet. Sain homman sujumaan alun parempikulkuisessa maastossa hyvin, vaikka tunsin olevani koko ajan hallinnan rajamailla. 6-7 välillä näin Smolan, joka lähti 2 minuuttia minua aikaisemmin. Kasille valitsin kuitenkin oman reitin. Muutama ylimääräinen kaatunut puu matkalla lisäsi epävarmuuttani ja olin menettää suorituksen hallinnan. Luulin, että Smola karkasi minulta ja se jäi alitajuisesti vaivaamaan kisan loppuun asti. Selvitin vaativat välit tiheiköissä kohtuullisen hyvin, kunnes 12. rastilla maaston jäljet johdattivat minut vasemmalta ohi. Minuutin virhe siihen paikkaan harmitti vietävästi. Olin kuitenkin maalissa tyytyväinen suoritukseen, sillä tiesin, että tässä kisassa jos missä on helppo tehdä hetken herpaantumisen seurauksena todella isoja virheitä. Itse selviydyin 2 minuutin virheillä. Puhtaallakaan suorituksella en olisi tässäkään kisassa pystynyt haastamaan Thierryä. Myös Vallu yltyi kisassa thierrymäiseen vauhtiin. Muut pysyivät 'tavantallaajina' ja moni kova jätkä jäi minuuttitolkulla.
Viesti kruunasi kisat Suomelle ja päätti finaalikiertueen upeasti parhaana maana. Vaikka viikolla tuli suomalaisille epäonnistumisia normaalia enemmän, niitä tuli muille vielä enemmän. Sveitsille, Ruotsille ja Norjalle kisat olivat selvästi vaikeammat joukkueena kuin meille. Viestivoitot olivat tästä hieno esimerkki. Oma vireeni oli melko heikko, mutta rimpuilin aloituksen tyylikkäästi kärkiporukassa, josta ratkaisevasti putosi mm. Jonasson. Pasi ja Jarkko hoitivat osuutensa vähintään viiltävästi, mikä sinetöi Suomen miehille pitkästä aikaa kaivatun viestivoiton. Suomen naisille voittaminen on tullut jo tutuksi tällä kaudella, mutta kakkosjoukkueen suoritus oli mc-finaalissa häikäisevän häkellyttävä :)