4.9.2006
SEITSEMÄNNEN KERRAN NORMIMATKAN SUOMENMESTARI

Uskomatonta, että jälleen kerran kisan ollessa todella tasainen voitto kääntyi minulle. Tällä kertaa en usko halunneeni voittoa eniten, vaikka tietysti halusin voittaa. Yksinkertaisesti olin lopussa pirtein ja vahvin ja pystyin tekemään tiukassa loppulenkin rypistyksessä täydellisyyttä hipovaa suoritusta. Viimeisellä kuudella välillä loppuviitoitus mukaan lukien paukutin nopeimman ajan. Yleisörastilla kuullessani tasaisen tilanteen olin yllättynyt ja hiukan hermostunut, mutta kuin ihmeellä sain siitä vain voimia. Jonkinlainen hurmos tuli päälle, vaikka aluksi se oli puristusta. Päätä ei kuitenkaan puristanut, vaan ainoastaan jalkojen lihakset supistuivat tiuhempaa tahtia ja kaikki oli pelissä. Maasto oli raskas, mutta myös niin rytöinen, että voimia oli riittävästi vielä jäljellä. Tiukan taistelun jälkeen voitto maistuu tosi makealta ja tietysti myös historiallisen kolmen arvokisan: MM-, EM- ja SM-pitkän voittaminen samana vuonna.

Vaikka kilpakumppaneistani saattaa tällä hetkellä tuntua, että lyömiseni normimatkan valtaistuimelta on lähes mahdotonta, niin lohdutukseksi voin sanoa, että en minäkään ikuisesti heitä kiusaa. Tämä kausi on ollut todellinen urani huippu ja tulevaisuus riippuu monesta asiasta. Ohjakset aion pitää tiukasti käsissäni lähivuosina mitä omaan tekemiseeni tulee. Toivon ja uskon, että esimerkkini ja erityisesti muiden kasvava nälkä normimatkan voittamiseen nostaa Suomen tasoa kansainvälisesti ja voimme nähdä suomalaisen taistelevan MM-kullasta pitkämatkalla myös tulevina vuosina. Juuri nyt itselläni on tunne, että seuraavat Suomen järjestämät MM-kisat (2012-2015) vielä kiinnostaisivat, enhän ole edes 40-vuotias ;) Niin moni asia kuitenkin vaikuttaa ja isoja muutoksia elämässäni on tapahtumassa, kuten vääjäämätön valmistuminen pian. Katson vuoden kerrallaan, mutta siitä olen varma, että niin kauan on taottava kun rauta on kuumaa, sillä 'comebackit' on usein tuhoon tuomittuja. Joka vuosi on tehtävä parhaansa niin harjoituksissa kuin kilpailuissakin, jotta tuulisella huipulla pysyisi.

Lähtö oli SM-kisalle poikkeuksellisesti kilpailukeskuksessa. Olen edelleenkin sitä mieltä, että lähtökynnys on yksi huonoimmista keksinnöistä suunnistuskilpailuissa, vaikka sen tarkoitus onkin vain varmistaa kaikille tasapuoliset lähtöasetelmat. Onneksi kahden tunnin oleskelu metsän keskellä meni ihan rattoisasti hyvässä seurassa. Mieluummin olisin kuitenkin seurannut kisaa kilpailukeskuksessa sen ajan, jonka olisin ehtinyt. Kun lähtö on kilpailukeskuksessa, niin ratkaisevimman tiedon ehtii saada viimeisillä minuuteilla ennen lähtöä. Ensimmäiset miehet olivat tulleet maaliin Joensuun Timben johdolla 1.40 pintaan, joten oli helppo päätellä voittoajan painuvan 1.25 lähelle, sen verran hyvin seurakaverini tunnen. Näin ollen tiesin, ettei alussa tarvitse säästellä voimia, eikä mitään erityisen raskasta kisaa ollut tulossa. Myös väliaikoja ehti kuulla muutaman.

K-1: 5.33 (43.), nopein Pasi 4.38
1-2: 1.56 (1.)
Viimeisenä lähtijänä sain kartan käteeni ja rata näytti hyvin odotetulta. Alku oli avoimempaa maastoa kuin olin vanhalta kartalta kuvitellut, joten ykköselle ei pitänyt olla mitään ongelmia. Sain homman hyvin käyntiin, enkä tuntenut kaipaavani kompassia, jota ei siis ollut mukana, joten turha sitä oli ikävöidäkään. Pääsin sujuvasti ykkösen tuntumaan ja näin Minnan, joka oli viimeisenä naisena lähtenyt minuuttia aikaisemmin. Käännyin hieman vasemmalle risukossa ja näin oikealla notkon, josta oli hyvä hyökätä rastia kohti. Tekemiseni ei vaan ollut sataprosenttista, enkä uskonut olevani menossa suoraan rastinotkoon, sillä alue oli jyrkempää ja tiheää myös. Kävin katsomassa kallion toiselta puolelta tilanteen, ja keräilin itseni hitaassa maastossa nöyrästi rastille. Hetken harmitti kypällä, mutta kakkoselle meno oli sujuvaa ja oloni rauhoittui.

2-3: 8.03 (3.), nopein Tero 8.01
Kakkoselle tullessa oli jo selvää, että välin alku mennään tietä pitkin. Muun muassa Jonne ja Antti erehtyivät lähtemään suoraan ja Antin hyvällä toteutuksella aikaa valui hukkaan minuutti. Luovin itse loppuvälin mäkien välissä välttäen jyrkkiä nousuja ja hyödyntäen soita, jotka olivat karsinnassa osoittautuneet hyviksi juosta. Uraa näkyi siellä täällä ja suunnistus oli nautinnollisesti hallussa.

3-4: 1.48 (6.), nopein Elmeri 1.33 (8 minuutin pummi 3. rastille ja lopulta keskeytys)
4-5: 1.18 (3.), nopein Elmeri 1.10 (melkoista raivoamista ollut eteneminen ;))
Lyhyet välit suunnistin varmasti ja sujuvasti. Ongelmia ei ollut ja maasto oli ihan juostavaa. Elmeri oli ison kolmosen pummin jälkeen raivonnut melkoista vauhtia nämä kaksi väliä, erityisesti neloselle kymmenen sekuntia nopeammin kuin välin toiseksi nopein, eli Pasi.

5-6: 7.45 (18.), nopein Topi 6.54
Kuutoselle valitsin loivan kierron oikealta ja valinta tuntuu koko matkan hyvältä, uraakin on mukavasti. Väli on kuitenkin suoraan selvästi nopeampi, joten kartta ei antanut mielestäni ihan oikeaa kuvaa. Mäkien välejä luovien selvitän rastipaikan hyvin ja olen tyytyväinen, koska en paremmasta sillä hetkellä tiedä mitään.

6-7: 1.28 (18.), nopein Tero 1.19
7-8: 3.06 (6.), nopein Petteri 3.00
8-9: 1.53 (15.), nopein Petteri 1.44
Lyhyet välit rytmittävät kivasti suunnistusta. Seiskalle lähestyminen on hieman peitteistä ja kaarran vähän oikean kautta. Kasille tiekierto on minulle itsestään selvä valinta. Ysi on yllättävän paha rasti, sillä kumpare sijaitsee tiheähköllä kuusivaltaisella alueella.

9-10: 4.12 (3.), nopein Jöjje 4.02
Väli sujuu hyvin, vaikka maasto jatkuu peitteisempänä kuin kartalta näyttää. Kohde kohteelta lukien kumpareet, notkot, kalliot ja suot rastijyrkänne on siellä missä sen pitääkin olla.

10-11: 21.26 (1.)
Radan ehkä ratkaisevin väli, mutta ei kuitenkaan väliaikojen valossa. Itselleni reitinvalinta on melko selvä. Väli on melkein sama kuin vuoden 1995 testikisassa, jolloin ainakin Simo ja Miika olivat suunnistamassa nykyisestä kärkiporukasta. Olin päättänyt, että vastaavan välin menen mäkien välistä hiukan vasemmalta, jolloin yhden nousun pääsee juoksemaan loivasti polkua. Ensimmäisen lammen eteläkärkeen tähtääminen oli välin vaativin tehtävä. Maasto oli peitteistä ja epämääräistä, ja ilman kompassia piti lähteä oikeassa kulmassa vasemmalle. Hetken ajan kaipasin kompassia (oikeastaan ainoa kerta koko kisan aikana), mutta sitten totesin itselleni, että on otettava maasto paremmin haltuun. Sen jälkeen homma lähti sujumaan. Pitkän välin aikana tuntui muutenkin, että juoksu alkoi jopa kulkea. Välin lopun menin mielestäni optimaalisesti tien päähän, sillä jälkimmäisen lammen kierto vasemmalta olisi tehnyt lopusta hankalan toteuttaa. Perhosten keskusrasti oli juomineen oikealla paikalla.

11-19: 12.28 (?), perhosten luultavasti nopein Petteri 11.57
Perhoset olivat maaston parhaalla alueella, oikeata nautiskelua. Parilla välillä olisi ollut parannettavaa, mutta Petteri oli vetänyt perhoset todella vauhdikkaasti. Lyhyemmän perhosen jälkeen näin Pasin ja Jonnen tulevin melkein vastaan ja tajusin, että toinen perhonen on selvästi pidempi ja pojilla on vielä lyhyempi perhonen suunnistamatta. Ainoa kontakti miesten sarjalaisiin koko kisan aikana.


19-20: 5.25 (7.), nopein Antti 5.02
Väli on raakaa toteutusta ja lammen oikeakierto näyttää paremmalta kuin vasen. Niinpä valitsen sen. Olo on vahva ja toteutus mielestäni hyvä. Vauhtia on piisannut muillakin. Uraa on heinikossa jonkin verran, mutta pohja on raskas. Silti maasto on huomattavasti kevyempää, jopa parempaa kuin radan alkuosalla.

20-21: 2.30 (2.), nopein Jonne 2.29
Siirrytään lähemmäksi kilpailukeskusta. Rasti varmistaa, ettei yleisörastille juosta liian pitkästi tietä. Ei ongelmia. Jonne toteuttaa välin vauhdikkaasti ja karkaa Pasilta jonkin verran. Pasi yrittää tykittää suoraan, mutta häviää väkisin 13 sekuntia. Kisa ei kuitenkaan ratkennut siihen.

21-22: 0.46 (1.)
22-23: 1.19 (1.)
23-24: 1.54 (1.)
24-25: 1.05 (1.)
25-26: 1.56 (1.)
26-M: 0.30 (1.)
Loppu vetää itsenikin sanattomaksi. Sieltä tultiin!

-jani-