2.5.2006
TIOMILAN RANKKA YÖ

Tiomila ja yön hyvät suoritukset ovat takana. Katse on jo suunnattu Viron EM-kisoihin, vaikka väsymys vielä painaa. Tämän vuoden Tiomila jäi itselleni parhaiten mieleen Teräsmiesten erinomaisista suorituksista. Kaikki pystyivät tekemään sen, minkä osasivat niin hyvin, kuin 10-osuuksisessa viestissä se vaan voi onnistua. Kenelläkään ei ollut heikko päivä, mikä oli uskomatonta ja todella hienoa. Siksi myös joukkueena olimme enemmän kuin tyytyväisiä, vaikka seitsemän hyvää joukkuetta ehti edellemme. Halden, Göteborg, Södertälje, Kristianstad, KR, VeVe ja Leksand olivat tällä kertaa Terää parempia, mutta pienestä se oli kiinni. Onnea Haldenilla, joka on konemaisen kova ja onnea myös Göteborgille, joka vihdoin onnistui suurviestissä. Erityisen hienoa oli seurata Taanilan ankkurijuoksua. Tulevaisuudessa suomalaiset saavat nauttia Vesku-showsta varmasti myös arvokisoissa.

Pitkän yön legenda oli minulle uusi tuttavuus. Tiesin, että Tiomilan pitkä yö on haastavampi valloittaa kuin Jukolan, sillä metsä on pimeämpi, kartta on vaikealukuisempi, uria on vähemmän, rastipisteet ovat päivän vaatimustasoa ja heijastimet ovat paikoin piilossa maan tasolla. Olin silti luottavainen ja uskoin saavani porukkaa hajalle putkesta huolimatta. Kovasti tein töitä vauhdin eteen ja suunnistus kärsi siitä. Järkevintä olisi ollut rauhallinen suunnistaminen, mutta liian moni olisi nauttinut silloin. Toisaalta kärsimys on nautintoa, enkä halunnut päästää itseäni, enkä ketään muutakaan helpolla. Toki Nordberg ja Emil Lauri pitivät myös vauhtia yllä. Vaativien suunnistustehtävien takia porukka kasaantui vähitellen ja suosikkijoukkueet pysyivät mukana. Vaikka en onnistunut itselleni asettamassa tavoitteessa, nautin pitkän yön haasteesta hyvin paljon. Jukolassa päästään jatkamaan upeita yökokemuksia...

Homma lähti mukavasti liikkeelle ja kakkoselle mennessä sain S-P:n letkan näkyviin. Nordberg vetäsi vauhdilla ohi kakkosesta ja minä koukkasin S-P:n peesiin leimaamaan. Lähdin vetämään pitkää väliä neloselle suoraan, enkä katsellut selustaani. Väli meni poukkoiluksi ja maasto oli hitaampaa kuin kartalta näytti. Näin edessä oikealla kaksi valoa ja pian Järvistön selän. Tajusin, että kierto oikealta oli ollut nopeampi. En tiennyt vielä monta miestä oli edellä, mutta pian selvisi, että S-P veti siellä yksin.

Tultiin länsiosan vaativalle alueelle ja tajusin heti, että täällä on turha yrittää pitää kovaa vauhtia. Silti suunnistus karkaili ja jäi jalkoihin. Vauhdissa oli vaikea nähdä kartasta jokaista muotoa, johon maastossa törmäsi. Viitoselle S-P veti letkaa oikealle ja mä vedin yksin suorempaa, mutta en hyvin. Huomasin, että musta paitani ei houkutellut peesaajia, kuten olimme ounastelleet. Sain melko rauhassa mennä omia polkuja.

Seiskalle vedin ihan hyvin rastin lähelle, mutta en noussut suolta riittävästi ylös. Niinpä puskassa vedin letkan rastin ohi, eikä kukaan löytänyt suoraan rastia. Vaikka porukka hajaantui, niin olin silti leimaamassa ensimmäisenä tajutessani virheeni. Siinä vaiheessa takaa-ajajat olivat saaneet näkötuntuman meidän letkaan. Karkuun ei ollut mahdollista enää päästä.

Kympille tuli suurin virhe. Nordberg toi letkansa rastia kohti ja tulin rintarinnan kohti heijastinta. Otimme leiman ja pysähdyin katsomaan koodia - ei täsmännyt. Samoin teki Nordberg. Muut jäivät ihmettelemään, että mitä nyt. Katsoin kartalta suon väärin, sillä rastisuo oli oman rastiympyräni alla. Siihen sitten koukut Nordbergin kanssa samoin ajatuksin (keskustelin hänen kanssaan kisan jälkeen). Homma selvisi isommasta suosta ja Sandvik juoksee jo vastaan - yksin. Ainoa, joka oli letkassa lukenut karttaa? Neljä väliä Sandvik sai olla karussa, mutta lampun lähestyessä pidin huolta, että saimme hänet nopeasti kiinni.

Vaativa alue jäi taakse ja Nordbergin vetämänä Emil Laurin rinnalla lähdimme latomaan pitkää väliä aika haipakkaa. Porukka venyi ja polulle tullessamme otin ohjat käsiin ja aloin hiillostaa oikein kunnolla. Eroja syntyi vähän, mutta aivan liian vähän. Siinä vaiheessa luulin olevani yön kärjessä. Pitkän välin päätteeksi huomasin rastilta lähtevän muutaman valon ja näin selkiä vilaukselta. Vasta yleisörastilla tajusin, että neljän miehen kärki oli meiltä karussa siihen asti. Lamput ja miehet olivat nopeasti juostu kiinni.

Tässä vaiheessa mietin hetken, että olenko kuluttanut liikaa voimia ryntäilyihin, mutta luotin hyvään vireeseeni. Pitkällä välillä päätin tukeutua oikealle peltoihin, vaikka maasto oli siellä peitteisempää. Parjanne ja Lauri olivat pitämässä seuraa. Nordberg veti letkan vasemmalta täsmälleen samaan aikaan rastille. Seuraavilla väleillä Nordberg ja Lauri kävivät hetkellisesti vetämässä, mutta rasteilla olin ensimmäisenä. TV-rastilla oli mainio fiilis, sillä tiesin olevani kärjessä Tiomilan pitkällä yöllä. Kuitenkin takaraivossa painoi hieman pettymys siitä, että niin monta joukkuetta oli mukana.

Kankaalle tullessamme päätin letkan kärjestä lähteä suoraan ja vedin välin hyvin ja kovaa, mutta Nordbergin veto vasemmalta oli selvästi nopeampi. Huomasin mäen päällä ennen rastia, että letka tulee vasemmalta selvästi paremmin. Siihen letkan hännille leimaamaan, eikä kärkeä enää näkynyt lähimailla. Juoksin selkiä kiinni ja ohittelin sen minkä pystyin. Muutama sija nousi, mutta kärkeä en enää tavoittanut. Jäi harmittamaan, että väärä reitinvalinta tuli niin lopussa. Toisaalta virhe kuvasti, että suunnistus ei ollut ihan hallussa tai oikeastaan tein ratkaisut liian nopeasti. Jouduin siis tyytymään 9. vaihtosijaan, mutta viestin kannalta sillä ei ollut mitään merkitystä. Sen sijaan sillä olisi ollut merkitystä, jos suunnistus olisi sujunut paremmin tai jos rastipisteet olisivat olleet helpompia. Onneksi suunnistus on kuitenkin vaativa taitolaji, eikä pelkästään vauhtia pitämällä pitkälle pötkitä. Upea kokemus!

-jani-