29.8.2005
VAATIVAA SUUNNISTUSTA, JOPA MICROILUA, HUIPPULIIGAN FINAALISSA JA PIHKAVIESTISSÄ


Viikonloppuna suunnistettiin Huippuliigan finaali ja Viestiliigan osakilpailu, Pihkaviesti. Huippuliigan finaali sujui minulta lauantaina hyvin ja sain pidettyä suorituksen hallussa koko matkan, vaikka lopussa muutama virhe oli lähellä. Selvisin hyvin pienillä koukkauksilla kilpailusta. Vaativaa ja nautinnollista suunnistusta oli koko matkan, vaikka TV teki jälleen mahdottomaksi käyttää aluetta parhaalla tavalla hyväksi. Suunnistuksellinen ongelma on kuitenkin tulostekartan painatus, joka peittää ratkaisevasti tärkeää informaatiota. Jos tulostekarttoja aiotaan käyttää jatkossa, niin painatukseen pitäisi kiinnittää erityistä huomiota.

Vaativaa suunnistusnautintoa tarjoiltiin myös Pihkaviestissä, joka käytiin samalla alueella HL-finaalin kanssa, eli viime vuoden SM-pikamatkan maastossa. Vaikka sunnuntain sää oli karumman puoleinen päästessäni ankkuriosuudelle, niin sekään ei pilannut Terän ja minun onnistunutta viikonloppua. Terä hoiteli kolmannen peräkkäisen viestiliigan osakilpailuvoiton. Oli hienoa nähdä taas Pasi tosi toimissa. Seuraavaksi on vuorossa kahden viikon kuluttua Hämeen Rastiviesti, jonne Terä lähtee tekemään SM-viestin kenraalin.

HL-rasti oli vasemman puoleinen nuoli ja tulosuunta oikealta Pihkaviestin rastin kautta Viikonlopun kisoissa oli tarjolla myös "microilua". Lauantaina Huippuliigassa Pihkaviestin kisajärjestäjät "yrittivät sabotoida" suoritustani panemalla Pihkaviestin rastin ennen aikojaan (kirjoitettu huumorimielellä) aivan HL-finaalin viidennen rastin viereen. Onneksi koodi oli täysin eri. Sain siitä vähän hyötyäkin sunnuntaina (tosin hyvin vähän), sillä mulla oli loppulenkillä kyseinen rasti. Jonne oli kaksi minuuttia aikaisemmin lauantaina ohittanut rastipisteen ja siinä välissä rastinviejät olivat tuoneet uuden rastin maastoon. Onneksi selvittiin säikähdyksellä.



Minun rasti kulmajyrkänteen itäpuolella, eli alapuolella rinteessä ja tulosuunta notkorastin kautta Rastini oli kumpareen pohjoisjuuressa ja toinen rasti oli kumpareen lounaisjuuressa notkossa Sunnuntaina "microilua" oli kaikille, minulla kahdella rastilla. Rastilla 12 oli notkossa jyrkänteen kyljessä koodi 140 ja minun rastini oli jyrkänteen rinteen puoleisessa juuressa koodi 139. Hiukan ihmetystä herätti, että voiko rastit olla näin lähellä toisiaan. Mielestäni toinen rasteista oli täysin tarpeeton. Sama tilanne tuli vastaan rastilla 14, jossa kumpareen molemmin puolin oli rastit, koodit 146 ja 145. Jälleen oma rastini oli tulosuunnasta jälkimmäinen, joten jäin hetkeksi ihmettelemään notkorastille, että eikö tämä olekaan oma. Siihen olisi voinut viesti ratketa, mutta minun ja Terän onneksi lyhyempi hajonta oli jäänyt minulle. Toinen tarina on sitten se, miksi ankkureilla oli ratkaisevat hajonnat vielä lyhyellä loppulenkillä. Loistavat ja suunnistuksellisesti erinomaisen vaativat kisat olivat joka tapauksessa.

-jani-