26.4.2005
TIOMILASSA ON MENTY LIIAN PITKÄLLE




Kyllä ruotsalaiset osaavat...järjestää erinomaisia "suunnistus" kilpailuja. Sen olen aikaisemmin ollut todistamassa Maailman Cupissa, nyt Tiomilassa, että ruotsalainen suunnistus on jäänyt 1990-luvulle. Sen kummemmin ottamatta kantaa, mitä kaikkea siihen liittyy, haluan esittää mielipiteeni tämän vuoden Tiomilasta.

Kilpailu oli tasainen ja jännittävä, mutta viestisuunnistuksen suola puuttui lähes kokonaan. Alussa kärkiletkoihin päässeet joukkueet pysyivät siellä muutamia poistujia ja tulokkaita lukuun ottamatta. Hyväkulkuinen maasto ja pienet hajonnat pitivät porukan hyvin kasassa, jolloin joukosta oli vaikeampi pudota kuin siinä pysyä. Lopuksi vielä kisa huipentui näytelmään, jota ei ratkaissut suunnistustaito, vaan maastossa juoksemisen kyky yhdistettynä loppukiriin - ja peesissä on aina hiukan helpompaa, kun voi vaikka koko ajan suunnistustehtävän sijaan ajatella iskemistä loppusuoralla.

Radat olivat sinänsä suunnistuksellisia, ja ainakin ankkuriosuudella tarjottiin ihan sopivasti haasteita, pari pidempää väliä sekä lyhyitä vaativia välejä, myös rastipisteet olivat riittävän vaativia. Toisin sanoen ratamestari oli hyödyntänyt maaston erinomaisesti. Jos pilkkua viilataan, niin olihan radalla paljon turhia tulitikkuvälejä, joista pari olisi voinut karsia pois. Siinä taisi ollakin suunnilleen kaikki hyvä, mitä viestin suunnistuksellisesta annista on sanottavaa.

Mikä meni pieleen? Ruotsalaiset ovat viime vuosina keskittyneet Tiomilan suunnittelussa siihen, miten Haldenin ylivoima vältettäisiin. Järjestäjien pitäisi keskittyä vain suunnistuksellisesti hyvien kisojen järjestämiseen ja jättää kilpailijoille paremmuuden ratkaiseminen. Viestisuunnistuksessa ei ikinä voi olla oikea tapa se, että pyritään pitämään joukkueet kasassa hajontojen vähyydellä ja monilla putkiosuuksilla. Fyysiset erot ovat nykyään niin pieniä, että useissa joukkueissa riittää roikkujia, mutta taitosuunnistajia yöllä sen sijaan huomattavasti vähemmän. Eikä roikkumiseen tarvita edes samaa vauhtia, jos vain keskittyy koko ajan edellä menevän kantapäihin ja omaan maastoaskeleeseen.

Ankkuriosuuden putki oli todella huono ratkaisu. Onko siinä mitään hienoa, että ankkuriosuudella ei tapahdu muuta, kuin ratkaistaan joukkueen sija siinä letkassa, jossa on maastoon lähtenyt? Ankkuriosuudella muodostui muutama ryhmä, joissa liikuttiin lähes samaa vauhtia. Vai mitä mieltä olette siitä, että 16 km:n suorituksessa Thierry oli vasta 30. tehtyään tosin kaksi isoa virhettä (n. 5 min), mutta jääden vain 3,5 min osuuden kärkeen. Jos ankkuriosuudella olisi ollut edes pieniä hajontoja, niin näin tasaista ja väritöntä letkajuoksua tuskin olisi tullut. Kun oma lehmä on ojassa, niin tietysti harmittaa, että minua edellä mennyt letka piti osuuden kovinta vauhtia ja siellä osa kavereista varmasti hengaili vain mukana.

Viestiä ei pidä tietenkään ratkaista hajonnalla ankkuriosuuden viimeisillä kilometreillä, mutta siihen riittää hyvin esimerkiksi 4 km:n putki loppuun, jolloin 3/4 osaa radasta voisi olla vaativaa suunnistusta runsain hajonnoin. Viestin ratkaisuosuutena ankkuriosuudella pitäisi olla mahdollisimman paljon yksin suunnistettavaa, jolloin joukkuesuoritus kulminoituisi siihen, kuinka joukkueen ratkaisijan pää kestää kovassa paikassa. Miksi suunnistaen - tietysti siksi, että laji on suunnistus myös viesteissä, ja toisekseen perässä vaan on helpompi juosta, jolloin matkan aikana hiukan heikommalla fysiikalla pysyy mukana ja lopussa voi löytyä riittävästi potkua kiriin. Tietysti kaikkein kovimmat jätkät jättää muut joka tapauksessa matkan aikana tai ainakin hoitavat aina lopputaistelut...

Mielestäni olisi aika heittää Suomen suunnalta haaste Tiomilan järjestäjille ja protestoida koko viestiä. Ensi vuonna tähän olisi hyvä tilaisuus, kun viesti juostaan kaukana Örebrossa ja maasto on kuulemma yksi Ruotsin huonoimpia kivikko....oja. Tosin viestin järjestelyt ovat varmasti ensi vuonna taas paremmat, kun päästään pois Tukholmasta. Ehkä siirretään protestia vuoteen 2007, tai ehkä vain tyydytään jälleen kerran osallistumaan ja harmittelemaan jälkeenpäin, kuinka huonot hajonnat Tiomilassa on.


-jani-