MM-esikisan kartta ja reittipiirros

18.11.2004
WOC-TRAINING CAMP IN JAPAN, AICHI


Official training camp for next year's WOC in Japan was held last week. First there was a pre-WOC competition and World ranking event. I wasn't well prepared to the race, but running felt good and orienteering was flowing after minor problems in the beginning of the race. I won over three minutes before Mats Troeng. After that trainings felt enjoyable and we received lots of important information about route choices and right kind of orienteering technics in those terrains. Every training area was quite similar to each other. Tough climbing and hard running down in all terrains. The hardest training course made by Swedish coaches was 4,85km including 540m of total climbing. That means 11%! Toughest orienteering I've ever experienced. I liked it few days, but then got fed up walking up with tired legs. Anyway, nice ten days we had in Aichi. With this knowledge we have to be able to get ready for WOC in Japan and hopefully become big in Japan :)

Leiri alkoi 5.11. Nagoyasta (Japanin kolmanneksi suurin kaupunki, 2,6milj asukasta), jossa majoituimme Danji fuji hotelliin lähelle ydinkeskustaa. Ilma oli saasteista ja kaupunki sekamelskaisesti levittäytynyt laajalle alueelle. Vain muutama pilvenpiirtäjä ja tv-torni kertoivat keskustan sijainnin. Olo oli matkasta ryytynyt, pari tuntia torkkumista Frankfurt-Nagoya lennolla, joka kesti n. 12 tuntia. Päivällä yhden tunnin nokoset. Kun lopulta lounaan jälkeen päästiin majoittumaan, niin iltapäivä oli jo pitkällä. Melkoista säätämistä majoittua Japanissa. Joustaa eivät kyenneet ainakaan siinä hotellissa. Tähän säätämiseen ja joustamattomuuteen saimme muutenkin tottua matkan aikana. Paljo hyviäkin puolia toki Japanilaisessa kulttuurissa on - ei vaan heti tule montaa mieleen ;) Mukava lenkki tuli kuitenkin heitettyä keskuspuistossa, joka tosin oli aika pieni, ja osan matkaa joutui seikkailemaan liikenteen keskellä. Aluksi oli tietty vaikea muistaa, että tien ylityksessä ensin pitää katsoa oikealle sitten vasemmalle ja vielä kerran oikealle...

Väsyneenä ensimmäinen yö meni hyvin. Klo 22-07.30. Aamulenkki Nagoyassa. Lähettiin heti PWT-tunnelmiin Nagoyan laitamilla sijaitsevalle puisto-metsäalueelle. Kaunista seutua ja PWT-kisaa oli kiva seurailla. Iltapäivällä juostiin samalla alueella yhteislähtökisa, Japan challenge medium 5,1km. Mäkeä oli kohtalaisesti, mutta maastopohja niin hyvä, että aikaa kului vain 26'40. Karattiin Carstenin kanssa muilta, mutta jouduin antautumaan loppukamppailussa. Jaloissa melkoinen matkaväsymys.

Huonosti nukuttu yö, 23.30-02, 04-06. Katkonaista unta ja aamulla lihakset kipeät. Edessä MM-esikisa rankassa maastossa. Jätetään Nagoya taakse ja matkataan bussilla maaseudulle vuoristoon. Matkalla ohitetaan Toyota City ja massiiviset Toyotan tehtaat jäävät tien varrelle. Varmaan kaksi kilometriä yhtenäistä tehdasrakennelmaa. Aurinko paistaa ja lämpötila nousee niin, että pakko ottaa kisapaikalla paita pois ja nauttia vuoden viimeisistä lämmittävistä auringon säteistä. Mun startti on loppupäässä, joten joudun hengailemaan pari tuntia ylimääräistä. Kilpailun ratamestari oli tuleva MM-ratamestari, australialainen Plowright. Ihanneajan piti olla 80min 10,7km:n radalla, mutta kuinkas kävi. Pohja-ajan teki Sveitsin nuori lahjakkuus Benno Schuler 107min. Haastattelussa totesi, että voittoaika reilu 100min. Siinä vaiheessa alkoi selvitä maaston rankkuus ja vaativuus. Juuri ennen kuin lähdin verryttelemään Pasi löi pohjat 102min. Pasin kommentti oli, että voittoaika alle 97min. Sillä mielellä sitten lähtöön. Verrytellessäkin kohtalaisen heikko fiilis, mutta startin hetkellä jo parempi. Maltilla matkaan ja varmaa työtä. Alussa hieman varmistelua ja 2-3 välin hyvä reitinvalinta hukkaan lopun ylimääräisellä nousukaarroksella, kun yritin välttää vielä jyrkkiä rinteitä. Toinen minuutin tappio 4-5 välillä, kun hukkasin itseni käyräviidakossa. Hubmann kuittasi ja näin hänet kuutoselle mennessä edessä. Siinä vaiheessa olo oli vahva ja juoksin hänet helposti kiinni. Iskuvaihde silmään ja ysille asti homma sujuu. Edessä Buhrer ja Hubmann sekä Dalin kannoilla. Yhtäkkiä Buhrer katoaa ja päätän kääntää oikealle. Lähestyn tietä ja huomaan, että vain Buhrer takanani. Katson vielä tiellä taakse, eikä muita näy. Buhrer huutaa: Don't look back, Jani, don't never look back. Silloin arvasin, että kettu oli huijannu ja Hubmann meni retkuun. Niinpä pääsin karkuun. Homma alkoi sujua ja sain 12. rastilla Måren kiinni (4min), yllätyin hieman, mutta Mårella olikin kulkupäivä. Sain hyvää tsemppiä ja loppu sujui hyvin. Viimeiselle rastille valitsimme vielä loistoreitin ja Måre tykitti edellä kovaa vauhtia. Maalissa hieman yllätyin ylivoimaisuudestani ja ajattelin, että Hubmann saattaa tulla vielä ohi. Hän oli tehnyt huonon reitinvalinnan 18-19 välillä ja hävinnyt yläkautta mennessään 3min minulle. Olin alakautta nopein, vaikka hyvin toteutettuna paras reitti kulki harjanteita pitkin reitinvalintakokeilujen perusteella. Hieno suoritus ja upea voitto. Tästä oli mukava aloittaa leiriharjoittelu, vaikka lihakset olivat valmiiksi väsyneet.

Kova rasitus auttoi sopeutumaan hyvin aikaeroon, eikä enää vaikeuksia yöunissa. Majoitus oli loistava, vaikka tunnelma neljän miehen pienessä huoneessa oli lämpöisen hajukas. Pensionaatti saadaan toivottavasti MM-kisojenkin aikaan majoitukseksi, niin kotoisa se oli. Eilisessä kisamaastossa käytiin harjoituksena tekemässä reitinvalintakokeiluja ja illalla juoksutekniikkaa ja ultimatea sekä vähän juoksentelua. Pääpaino kuitenkin palauttelussa, ettei heti alkuunsa leiri mene överiksi.

Sitten iskettiin reeniä. Hanazawan ja Kurosakan rankoissa maastoissa (Pasin harkkapäiväkirjassa karttakuvia) yhteensä reilu 10km suunnistusta ja nousua yli 800m. Lisäksi toisen reenin päälle juoksua asfalttia pitkin majoitukseen 13km. Kiva fiilis muuten paitsi jaloissa.

10.11. vaihdettiin taas majoitusta ja juostiin toiseen majoitukseen Pasin ja Petterin kanssa maisemareittiä. Tasan 20km, ensin 400m vuoristosta alas ja sitten 450m ylös majoitukseen serpentiiniteitä. Ei niinkään kevyt harjoitus, mutta hauskaa oli. Dormitorystailin majoitus oli epämiellyttävän kolho ja pirun kylmä. Ulkona oli onneksi lämmin. Kovassa sängyssä heikompi yö, mutta muuten olo mainio. Leirin rankin harjoitus - ruotsalaisten suunnittelema 4,85km rata, jossa nousua 540m.

Loppuleirin olikin tasainen jumi päällä, eikä sprintin, keskimatkan ja viestin kisaharjoituksissa ollut enää iskua, yritystä kuitenkin jonkin verran. Hyviä reenejä kaikki ja kovempi tehoiset reenit antoisampia kuin vätystely maastossa. Palauttavia reenejä niissä maastoissa ei voinut tehdä, koska täysillä juostessakin 10% oli kävelyä. Hyviä harjoituksia oli monta, mutta väsyneenä oli turha tehdä reitinvalintakokeiluja. Sain kuitenkin hyvän kuvan, mitä suunnistus Japanin Aichissa tulee olemaan. Omalla tavallaan erittäin mielenkiintoista. Sprintistä ratamestari aikoo tehdä vaativamman kuin edellisvuosina, mikä vain lisää kisojen tasapaksuutta. Maastot ovat niin samankaltaisia, että mitään erityistä huomioitavaa ei eri matkoilla ole. Se nyt on selvää, että normaalimatkalla kierretään enemmän ja pyritään välttämään ainakin alkumatkasta jyrkimmät happonousut.

-jani-