30.8.2004
JÄMÄSVAARAN TAIVAL VIIDENTEEN NORMAALIMATKAN SUOMEN MESTARUUTEEN


The Finnish Championships in classic distance was the best possible competition on my way to WOC in Västerås. Two weeks before the qualification race in WOC-long I won my fifth title in classic distance on Sunday. The competition was held in Kuhmo - quite far north-east near Russian border. In the area there was no man-made features, so I would say it's most wonderful orienteering terrain. Due to rainy summer marshes were really wet and tough to overcome, but otherwise this untouchable forest was an enjoyable experience. I have to say I really enjoyed it. Hopefully, many important competitions will be held in northern parts of Finland in the future, because terrains simply are better there than in Southern Finland. The classic distance is the one I truly like. It's somehow suitable for me. I can keep up the speed in top level for 90-100 minutes and also concentration is good. I know that the most important thing is to control your way, though you don't have to be fully concentrated all the time. But if you can, better for you. It's as simple as that - is it? Self-confidence is the key. You have to trust that your speed is good enough and just enjoy orienteering. Perfect is too high, but I'm heading towards the race without mistakes in WOC-long.

Karsinta sujui erinomaisesti. Pääsin kartan ja maaston kanssa kohtalaisen sinuiksi lähes piipistä alkaen. Juoksu oli rentoa, voimia säästelevää ja eteneminen määrätietoista haluamaani suuntaan. Tällaisen karsintasuorituksen jälkeen on luottavainen olo lähteä finaaliin. Toistaiseksi olen oppinut (jälleen kerran), mitä nöyryys suunnistuksessa merkitsee; jokaikinen kerta maastoon lähtiessä on alusta alkaen tehtävä suunnistustyötä siihen asti, kunnes viimeinen rasti on leimattu. Heti kun luulee osaavansa homman ja unohtaa tehdä sen alusta alkaen, niin virheitä on tuliaisina. Liiallinen itseluottamus saattaa koitua ylimielisyydeksi ja siitä on seurauksena myös virheitä. SM-finaalissa ja samalla MM-normaalimatkan kenraalissa olin päättänyt, että teen nöyrästi suunnistustyötä alusta loppuun. Suunnitelma oli loistava ja toteutus erinomainen, vaikka Miikan tullessa rinnalle vauhti tahtoi välillä nousta liiaksi suunnistuksen kustannuksella. Malttia kuitenkin riitti loppuun saakka ja tuliaisina uskomaton viides normaalimatkan Suomen mestaruus. Tepsell ja Salmenkylä saavuttivat aikanaan kumpikin neljä mestaruutta, mutta kukaan ei ole pystynyt aikaisemmin viiteen. Salmella on kylläkin pitkiltä matkoilta viisi mestaruutta, mikä on niissä karkeloissa vertaansa vailla. Normaalimatka on kuitenkin päämatka - ainakin minulle ;)

Lähdössä olo oli rauhallinen, juuri minulle sopiva. Katselin metsän tiheyttä. Tuli mieleen karsinta ja sen lähtö suoraan tiheään metsään. Mietin, että tuskin tiheää kovin pitkästi on, hengitin pari kertaa syvään ja odotin lähtöpiippausta. Ensi vilkaisu karttaan ja sain todeta, että tiheää ei todellakaan ole pitkästi. Ennen tarkempaa rastinoton suunnittelua päätin tuikkasta itseni ulos pöpeliköstä ja katsoa sen jälkeen paremmalla ajalla vaativahkon näköistä avausväliä. Metsä aukeni ja päätin edetä viivaa pitkin rastia kohti lopun tarkasti lukien. Suuret muodot hieman yllättivät, vaikka olin saman todennut jo edellispäivänä. Nenät olivat isohkoja ennen rastia ja olin hiukan epävarma. Varovaisesti rastia lähestyessä sain varmistuksen rastin itäpuolella olevasta jyrkänteestä. Rasti oli siellä, missä pitikin. Aika 3'32. Pasi aloittaa vauhdilla 3'09.

Kakkoselle rinneväli, jossa tärkeää pysyä oikealla tasolla. Juoksin aluksi jyrkänteiden yläpuolta ja kapusin siitä tason alemmas. Jyrkännejonoa oli helppo seurata ja suon lähestyessä vasemmalta pujahdin vielä tason alemmaksi. Jouduin nousemaan hiukan turhaa, mutta pysyin suoralla reitillä koko ajan. Jyrkänteessä ennen kakkosta oli naisten rasti, jonka huomasin. Lippu oli siellä, mistä sitä etsinkin. Aika 2'48. Nopein Loge 2'37.

Tiukka keskittyminen jatkuu kolmoselle. Väli on selkeä, kun maltan lukea mäkien välin, varmistan suoraviivaisuuden kivestä ja vasemmalla suo ja mäki sekä oikealla iso kumpare johdattavat minut suoraan rastikumpareelle. Homma lähti hyvin liikkeelle. Aika 1'49. Nopein Pasi 1'48.

Neloselle eka pitkä väli. Vauhtia laitan hiukan lisää, mutta säilytän suorituksen hallinnan. Maastopohja on sen verran raskasta, että kova vauhti kostautuu helposti kompuroinnilla. En yritä yhtään väkisin, vaan haen koko ajan rentoutta juoksuuni. Näen edessä oikealla Aleksi Mattilan, joka etenee siinä kohdin varsin hyvää vauhtia. En anna tilanteen häiritä ja pian reittimme eroavat. Pysyn suoraviivaisuuden taktiikassani. Keskellä rastiväliä pari sataa metriä on aika tyhjää ja ainoastaan polun ylitys varmistaa sijainnin lähes tarkasti. Loiva rinne alas on yllättävän soinen, vaikka kartalla ei ole suota, mutta ymmärrän sen johtuvan märästä kesästä. Etenen viivan vasemmalla puolella mäet ylös alas polun pätkän hyödyntäen, sillä sieltä suunnasta rastinotto on selvästi varmempaa. Rastialue on tyypillinen kainuulainen, korkeaa suopursua ja epämääräistä rinnettä. Juuri niin vaikeaa kuin kuvittelinkin. Pysyn suunnassa ja osun kumpareelle rastin länsipuolella kuten pitikin ja siitä on helppo suunnata rastille. Pasi pummasi neljä minuuttia vaikeampaa reittiä pitkin rastin lähestymisen kannalta. Petteri osui kohtalaisen hyvin rastille siitä suunnasta. Välin nopein 10'30.

Tässä vaiheessa liimaan itseni tiukasti kärkipaikalle, enkä siitä enää luovu. Viitoselle reitti selvä. Jyrkänteet kierrettävä suon jälkeen oikealta. Juoksen hiukan liiaksi niitä päin, mutta huomaan ajoissa ja koukkaan hiukan oikealle. Siitä ylös mäkeen ja hiljaista korpea tarpoen polun yli ja suunnaten kohti rinnettä. Rinteen näkyessä oikealla loppu onkin leikkiä, sillä rastijyrkänteen takana oleva kumpare hyvin selkeä. Aika 3'23. Nopein Turtinen 3'17.

Kuutonen näyttää pahemmalta kuin onkaan. Rinteessä juostessa on vaikea selvittää ihan tarkasti rastin sijaintia kartalta, mutta oikealla alhaalla oleva suo ja siitä nouseva notko näkyvät helposti. Siitä aloitan tarkan rastinoton ja samantien näen jo lipun, joka on notkon yläpäässä suoraan edessäni. Aika 2'14. Nopein Tero 2'06.

Seiskalle kisan rankin väli. Kuutoselta lähtiessä en tee suunnitelmaa loppuun asti, vaan päätän edetä suoraviivaisesti luovien. Noustessani jyrkkään rinteeseen päätän juosta (könytä) jyrkänteiden yläpuolelta notkon kautta tarkasti rastille. Ajattelen, että jyrkkä rinne saattaa olla kivikkoinen. Suunnitelma hyvä ja toteutus onnistui, vaikka rastiympyrässä kaikki ei näytä siltä, miten kuvittelin. Lippu on kuitenkin haluamassani paikassa. Mieleen tulee ajatus, että nyt sujuu hyvin ja tällä tavalla haluan sen jatkossakin sujuvan. Välin nopein 5'29.

Homma on gripissä ja suoraviivaisuus valttia. Katson sopivan notkojen johdatteleman välikön viivan vasemmalta puolelta ja tähtään siihen. Väli sujuu kaikin puolin loistavasti. Kun juoksen läheltä 12. rastia huomaan oikealta puskevan parivaljakon Sipilä ja Torpo. Vilkaisen hiukan aluetta ympärilläni, jos siitä olisi hyötyä myöhemmin. Kasia lähestyessäni vaativuutta lisää taas pitkähkö tyhjä pätkä, mutta rinne vasemmalla paistaa juuri oikealla etäisyydellä ja osun suoraan rastin kaakkoispuolella sijaitseviin kumpareisiin. Jyrkänteet ovat myös havaittavissa ja rasti löytyy hyvin. Välin nopein 9'54 reilusti (18 sekuntia).

Rastilla ajatus meinaa karata ja otan pari askeltaa väärään suuntaan, mutta korjaan nopeasti. Juoksen alas notkoon ja nousen siitä yhden käyrän, jotta voin lasketella suoraan alas rastille johdattelevaa notkoa pitkin. Näen matkalla Sorviston Juhan ja Bodilin. Rastilla saan vettäkin huikat, mutta Miikaa ei näy missään. Aika 1'35. Välin nopeimmat Tero ja Risto 1'20.

Kymppi näyttää pahalta ja sitä se olikin. Rastia lähestyessäni näen vasemmalla jyrkänteen, mutta en käännä siitä tarpeeksi oikealle. Näen yhtäkkiä Miikan vasemmalla nousemassa rinnettä ylöspäin. Tiedän olevani liikaa vasemmalla, mutta rastia ei näy oikeallakaan. Alue on kivikkoista ja eteneminen rinteessä hidasta. Rasti näkyy vihdoin, mutta 50 metriä liikaa vasemmalle laskeutuminen kivikossa maksoi ajassa yllättävän paljon, 45 sekuntia. Aika 3'00. Nopein Pasi 2'07.

Rastilta lähtiessäni kysyn Miikalta, onko mennyt hyvin. Miika vastasi, että tää oli eka virhe, reilu minuutti. Todellisuudessa Miikalla meni virheeseen kaksi minuuttia. Vastasin takaisin, että ei ole ennen tätä virheitä tullut. Tiesin, että Miika ei aio peesissä juosta, vaan tekee omaa työtään, sillä ennen kisaa hän totesi, että jos vauhti menee liian kovaksi, niin silloin hän jättäytyy. Pysyn suoraviivaisuuden taktiikassani, mutta Miikan juostessa omaa reittiään vasemmalla veti hän minuakin hiukan viivasta sivuun. Heti huomasin, että Miikalla kulkee tai sitten itselläni ei kulje niin hyvin kuin kuvittelin. Niin tai näin, meno jatkui. Rastille tulo notkoa ylös mäki vasemmalla on selkeä, mutta hiukan ennen rastia uinahdan, eikä kaikki täsmää. Miika kuittaa heti epävarmuuteni - leimaan kuitenkin ensin rastilla. Aika 5'33. Nopein Petteri 5'21, jonka vauhti vain paranee.

Lähtösuunta seuraavalle on hätäinen ja huomaan juoksevani liiaksi oikealla. Teen onnistuneen loivan kaarroksen ja rastille tulo on helppoa - muistan jopa paikkaa hiukan, kun olin kasille mennnessä sitä vilkuillut. Aika 2'06. Nopeimmat Petteri ja Tero 1'57.

Tässä vaiheessa huomaan emitin kellosta, että tunti alkaa lähestyä ja matkaa on vietävän paljon jäljellä. Ajattelen, että ei alitu tavoiteaikani 92'30 (6'00/km). Suoraviivainen eteneminen jatkuu. Vähän viivasta oikealla vältän pahimman mäen, sitten ylös alas ja välissä suota. Rastille hyvin isomman notkon kautta. Välin toteutus aivan loistava. Jaettu kärki Miikan kanssa 6'53, mutta Petteri jäi vain kaksi sekuntia.

Sitten edessä todellinen siirtymäväli, joka oli täynnä työtä ja tuskaa. Eteneminen on poukkoilevaa suon märkyyden ja sekä maaston kivikkoisuuden ja kolojen takia. Miika vetää kovaa edellä, kun joudun poikkeamaan suunnitelmastani märän ja tiheän suon tullessa eteeni. Kovapohjainen polku pitkospuineen tuo pienen helpotuksen, vaikka tekeekin väliin pahasti ässää. Rastille tulo on vaativa, sillä suolta tullaan alarinteeseen ja kivikkojen keskellä. Homma on täysin hallussa 300 metriä ennen rastia, mutta sitten samaistan muurahaiskeon ja kiven väärin ja hyppään jo lähemmäs rastia ajatuksissani. Miika painelee 50 metriä edellä vasemmalla. Pysähdyn kerran ja toisen ennen kuin tajuan samaistaneeni väärin. Isolta kiveltä, jolla rasti juoksen vauhdilla ja näen lipun jo kaukaa. Ehdin leimaamaan ennen Miikaa, joka kaatuu kivikossa. Epävarmuuteen tuhraantui yli puoli minuuttia. Aika 15'01. Nopein Petteri 13'55.

Toinen siirtymäväli suoraan pohjoiseen. Aluksi hiukan kivikkoa, sitten maasto parani. Löydän jotain uraa, jota pystyy hyvin juosta. Muistan kohtalaisesti kuviorajan karsinnasta, mutta ihan tarkasti en tiennyt sijaintiani ennen kuin näin avosuon vasemmalla. Siitä mäkeen ja pienessä supassa näen rastin. Helppo paikantaa itsensä just eikä melkein. Suunta on täydellinen ja mäen päästä oikaisen polun. Miika kuittaa polkua edelleni, vaikka kaatuu jälleen. Noustaan uraa pitkin ylös rinteeseen kapean tiheikön läpi ja näen rastin; täytyy olla pistekumpare. Ylös mäkeen ja polusta suunnan varmistus. Oikealla näkyy jyrkänne ja notko, joten nenää pitkin alas rastille, jossa juomapöytä näkyykin. Miika heittää edellä queezit huiviin. Itse otan vesihuikat ja isken karkuun. Aika 10'31. Nopein Miika 10'26.

Etenen hyvin suoraan viivaa pitkin ja vauhdikkaasti nenälle ja siitä oikeassa kulmassa pienelle jyrkänteelle, jossa 16. rasti makaa. Aika 1'42. Nopeimman ajan jakavat siinä kohdin yhdessä taivaltavat Petteri ja Simo 1'39.

Seuraava näyttää pahalta. Juoksen alun suoraan ja nousen sitten jyrkännejonon välistä ylös vasemmalle uraa pitkin. Tiedän välin tarkasti ja näen vasemmalla Riston nousevan eteeni. Käännän kallion reunalta oikeassa kulmassa rastia kohti oikealle. Seuraavan nenän yli ja lippu näkyy hyvin. Samassa Tero leimaa rastilla ja lähtee vauhdikkaasti karkuun. Aika 2'03. Nopein Miika 2'00.

Katson lähtösuunnan nopeasti, jotten menetä Teron selkää näkyvistä. Metsä on tiheähköä ja Teron selkä häviää välillä. Laskeudun jyrkänteet ja vasemmalla oleva kumpare johdattaa hyvin rastille. Tero kuittaa oikealta leimaamaan. Jaettu välin nopein Miikan kanssa 1'32.

Laskeudun alas suolle sujuvasti ja ohitan Teron, joka on hiukan vasemmalla. Sitten jyrkkä rinne alas ja suon laitaa. Nousen notkoa ylös. Tero ja Miika hönkäilevät vasemmalla. Noustessani kumpareen päältä Miika kuittaa rastille vauhdikkaammin. Aika 2'54. Nopein Miika 2'49.

Miika vetää sujuvasti rinnettä pitkin rastikumpareelle, jossa kameramiehet kuvaavat innolla. Aika 1'28. Nopein Pasi 1'17, joka näköjään herätteli itseään vielä vauhtiin.

Katson, että seuraava väli näyttää pahalta. Suoraan on silti mentävä ja uraahan sieltä aukolta löytyy ihan kiitettävästi. Aukon kulmassa katson, että menen vauhdilla notkon ja nenän yli hiukan vasemmalle suolle, joka rastin tasolla. Ohitan Miikan ja rasti näkyykin suolta juuri, kun alan sitä ottamaan. Aika 3'37. Nopein Petteri 3'20, joka on kyllä melkoisesti tykittänyt tämän välin ja muutenkin Petterillä on ollut mahtava draivi päällä loppumatkasta.

Viimeistä kohti ylös jyrkkää rinnettä. Homma luistaa ja tuikkaan jyrkänteiden välistä ja pelto jo häämöttää. Jaksan hyvin painaa loppuun saakka, eivätkä lihaksetkaan lakanneet toimimasta. Kaikki sujui todella hyvin. Kenraaliharjoitus on hoidettu kunnialla. Aika 1'15. Nopein Petteri 1'12. Viitoituksella en höllää yhtään, sillä voitto ei ole varma. Olo on silti mitä mainioin. Kisa oli rankka, mutta sujuvuus erinomaista. Jotenkin tästä viidennestä mestaruudesta nautin lähes yhtä paljon kuin ekasta. Ehkä osittain siksi, että yleisesti on ajateltu kauden menneen minulta hieman alakanttiin. Kunto on kuitenkin löytynyt juuri niin kuin pitikin ja tavoite siintää Västeråsissa. Osa energiastani on jo sinne matkalla.

-jani-