7.7.2004
TRAINING IN SÄLEN


It was really nice ten days trainings and competitions in Sälen organized by Malungs OK Skogsmårdarna. Though, I had a problem in my left foot (tibialis anterior), I enjoyed orienteering in difficult and demanding "fjäll"slopes. Partly the terrain was so triggy that one had to trust only on compass to get straight to control point. I also enjoyed few long runs at easy speed, which made a good feeling to my muscles. Large scale in training speed feels clearly better than training in quite fast speed all the time (like many times in National team's training camps). Now, my feeling is better than I expected before EC-races in Denmark. It's possible that I run all the disciplines. My main goal is the classic distance and I also would like to run the last leg in relay. At least, I'm fed up with running the first leg the rest of my carrier. Hopefully, Totte gives me different challenge for a change.

Sälenin viikko tuntui todella kehittävältä. Harjoitusten teho vaihteli riittävästi todella kevyistä kisavauhtisiin ja leirin loppuvaiheilla tuntui, että vauhti vain parani. Vaikka nilkan koukistajajänteen yläkiinnityskohtaan tulikin rasitustulehdus, niin silti viikko sujui jopa paremmin kuin suunnittelin. Lihakset pysyivät hyvässä vireessä ja vireys senkuin parani. Nyt ennen EM-kisoja tunne on erinomainen ja lähden luottavaisesti kauden ensimmäisiin arvokisoihin.

Sälenissä harjoitusolosuhteet olivat aivan ihanteelliset. Vaikka sielläkään ei kummoiset kesäkelit olleet, niin sieltä löytyy suunnistuksellisesti ja fyysisesti vaativuutta todella runsaasti. Ja ne maisemat...Sinne tulee luultavasti toistekin mentyä. Pohja ei kuitenkaan ollut aivan siloista kangasta, mutta se auttoi lihaksiston sopeutumaan yhä paremmin maaston rankkuuden vaatimuksiin, joita tänä keväänä ei liiemmin ole tullut kehitettyä. Jos seuraava kuukausi sujuu suunnitelmien mukaan, niin keho on varmasti kaikin puolin sopeutunut todellisen maastossa juoksemisen vaatimuksiin.

Sälenin rinteet olivat yllättävän peitteisiä, eikä aukeammillakaan paikoilla suunnistaminen ollut helppoa. Oman vaatimuksensa kisoihin toi hiukan epätarkka kartoitus, joten keltaisten alueiden rajoja oli mahdoton tarkasti havaita maastossa, vaikka ne olivat kartalla selkeitä. Myös notkojen lukeminen oli välillä ylivoimaisen vaativaa, sillä niiden tarkat alkamis- ja päättymiskohdat eivät olleet havaittavissa. Näin ollen välillä jäi suunnistamisen ainoaksi välineeksi kompassisuunta sekä tukena matkan mahdollisimman tarkka arviointi. Niinpä huipputaitajillekin tuli isoja virheitä niin harjoituksissa kuin kilpailuissa.


-jani-