21.6.2004
JUKOLAN TUNNELMIA


Jämi-Jukola showed to be a top class competition in every way. I can't say anything that wouldn't have worked. Even the weather was fantastic through the bright summer night. We wanted to be in top position more than ever before, but this year KR and Halden were clearly better than us. We did really good performances in every leg, so we are satisfied with the third spot. Still, it bothers, of course. I think that Jukola is the world championship relay for club teams and every top orienteer wants to win Jukola. Being second and third is great, but winning is something different. The feeling is so much more. Unfortunately, it seems that there are not at the moment many teams that have the possibility to win Jukola. This year the race was technically quite easy and I expected tight fight, but the favourites were clearly better than challengers. Luckily KR won and showed that Halden is not unbeatable today.

Jämi-Jukola oli todella upea kilpailu. On vaikea sanoa, voiko Jukola enää vuosi vuodelta parantua, mutta loppuun asti suunniteltu tapahtuma onnistuu lähes varmasti. Sää oli tällä kertaa erinomaisen suosiollinen, sillä Jukolan yötä edeltävinä öinä oli hallaa, mutta h-hetkellä lämpötila pysytteli selvästi plussan puolella. Kaikki sujui mainiosti. Jukolan yö oli jälleen unohtumaton juhla ja näytelmä.

Jukolan yön suurin plussa oli videotaulun sijainti ja suurin miinus palkintojen jako, jossa selostajalla oli yksin aivan liian hauskaa. Jukolan yön kruunasi suomalaisvoitto, vaikka se menikin Joensuuhun. Olin vilpittömän iloinen KR:n puolesta. He ovat nyt seurajoukkueiden maailmanmestareita - ainakin minun silmissäni. Delta on silti edelleen hallitseva Suomen mestari, eikä helpolla luovu syksyllä valtikastaan. Siitä ainakin minä pidän huolen.

Suurin harmi Jukolassa on yllätysten vähäisyys. Tänä vuonna odotettiin tasaista viestiä maaston ollessa helpohkoa niin taidollisesti kuin fyysisestikin. Vauhtia toki vaadittiin normaalia enemmän. Erot kasvoivat yllättävän suuriksi ja suosikkijoukkueet hallitsivat hommaa toisesta osuudesta lähtien. Huippujen kasaantuminen samoihin joukkueisiin on tylsää, mutta siihen on muitakin syitä kuin Jukola ja Tiomila. Tietysti suurviestien voittaminen on jokaisen huippusuunnistajan haaveissa, mutta suunnistuksen ammattimainen ote on vain muutamassa seurassa. Kalevan Rastin kova satsaus tälle kaudelle toi tulosta Jukolassa. Kuten Salmi Jukolalähetyksessä mainitsi, niin KR halusi voittaa Jukolan enemmän kuin Delta, sillä Samuli hankittiin meidän nenämme edestä. Osa tästä on totuus. Silti ihmetyttää, että niinkin arvaamattomassa lajissa kuin suunnistus on, Jukolan viestin kärkikolmikko oli kaikkien arvattavissa ennen kisaa ja erot kasvoivat vielä suuriksi. KR ja Halden olivat paperilla kuitenkin meitä kovempia, ja selvästi jouduimme antautumaankin.

Joukkueena teimme loistavan suorituksen, joten tulevaisuutta varten on syytä katsoa peiliin ja pitkään, että onko meillä mahdollisuuksia tällä porukalla haastaa Haldenia ja Kalevan Rastia Jukolassa. Peli on mennyt niin kovaksi, että joukkueen jäsenten on oltava vähintään B-maajoukkuemiehiä, jotta on realista tavoitella Jukolan voittoa. Ammattimainen asenne on tullut jäädäkseen seurasuunnistukseen. Kovat ovat kovia ja pettävät hyvin harvoin tärkeissä paikoissa. Tylsää tai mälsää, niin eräänlainen kilpavarustelu on suunnistuksessa tosi asia, enkä usko enää, että tulevaisuudessa Jukolaa voitetaan ilman maailman luokan vahvistuksia. Meillä niitä jo on, mutta silti tuntuu, että yksi olisi vielä hyvinkin tarpeen.


-jani-