25.5.2004
SM-PITKÄN VIIKON TUNTEMUKSIA


I had quite a week. For two weeks I prepared myself for Finnish Cross-Country Championships and running felt the best ever. I managed to seventh spot in 12km run. I was 1'24 after the winner Utriainen and with Måre (5.) and Petteri (8.) we won the team competition in club called Sjundeå IF. That was great! Then I had a week time to get ready for the toughest race of the year, long distance championships in Ruokolahti region. Near Lake Saimaa there are lots of hills and difficult orienteering. Very good possibilities for route choices too. I did three orienteering trainings during the week and two days before long distance we had Top League competition in wonderful hilly terrain near my home region. I think I wasn't ready for the tough long distance, although I tried to start easily and save power, the slopes were so steep that legs got tired anyway. Result was totally tiredness and I walked more than run in last three kilometers. Couldn't enjoy at all, but now feeling is good and next Sunday I think that I have better chances in Finnish Sprint Championships.

SM-maastojuoksu ja siihen valmistautuminen vei mehuja pois SM-pitkiltä. Niin ainakin luulen. Parin viikon valmistautuminen vauhdikkaaseen juoksuun ei ollut sopivaa valmistautumista rankkaan Muuramäen maastoon ja siellä vaativaan ultrapitkään kilpailuun. Samalla kun juoksu tuntuu hyvältä ja vauhdikkaalta hyvällä alustalla, niin se ei välttämättä tunnukaan hyvältä raskaalla ja huonolla maastopohjalla. Liian vähän raskaassa maastossa juoksua ennen SM-pitkää. Toisaalta tärkeimmät kisat ovat tänä vuonna hyväpohjaisissa ja vauhdikkaissa maastoissa, joten turha on tehdä itseään hitaaksi vääntäjäksi. Jukola, EM-kisat ja MM-kisatkin ovat kohtalaisen hyväpohjaisissa maastoissa, vaikka MM-kisoissa maastopohja onkin peruspohjoismaalaista. Nousua kuitenkin vähän tarjolla niissäkin kisoissa.

SM-maastojen jälkeen otin kevyesti yhden päivän, mutta sitten aloitin suunnistusreenailun kotoisissa maisemissa Nummelassa. Tiistaina Kisakeskuksessa ja Fiskarsissa hyvät reenit. Keskiviikkona normaalimatkan harjoitus Luukissa. Torstaina Huippuliigan kisa Äijäsmäessä ja siitä sitten tankkailemaan pitkille. Kokonaisuutena varmasti liian rankka yhdistelmä, mikä tuntui jaloissa lauantaina jo tunnin kohdalla, vaikka olin aloittanut kohtalaisen rauhallisesti ja yritin juosta säästeliään taloudellisesti koko ajan. Voimat vain hupenivat jaloista, eikä sille ollut mitään tehtävissä. Ehkä useampi energiageeli olisi pelastanut hiukan simahduksesta, mutta yksi ei sitä tehnyt, eikä useampikaan olisi loppuun asti auttanut.

Kolmas kerta peräkkäin, kun pitkillä väsähdin. Kisa on niin erilainen miehillä (vertaa naisilla aivan normaalimatkan mittainen), että siihen pitäisi valmistautua kokonaan erikseen, kuten maratonille, jotta voisi olla "varma" homman sujumisesta. Raskas maasto oli nyt myrkkyä lihaksilleni, eikä asialle ollut paljon tehtävissä kisan aikana. Sinänsä kisa oli hauska kokea tällaisenakin perhoslenkein, mutta edelleen nauttisin huomattavasti enemmän yksinäisestä taipaleesta SM-pitkien väliaikalähdöllä. Siihen tuskin on palaamista, sillä normaalimatkakin saattaa muuttua yhteislähdöksi. Sellaista on elämä ja suunnistus. On mentävä niillä ehdoilla ja eväillä, jotka annetaan.


-jani-