world meeting(winsplits)

8.10.2003
MM-LEIRI JA WORLD MEETING RUOTSIN NORBERGISSA


radan alku(4,2km)
radan loppu(11,8km)

Laajennetulla MM-ryhmällä aloitimme valmistautumisen ensi vuoden MM-kisoihin Ruotsin Västeråsiin. Norbergissa oli leirimme keskus. Se sijaitsee 80km pohjoiseen Västeråsista. Viikon leirin teemana oli tutustuminen maastotyyppiin ja fyysinen harjoittelu oli toissijaista. Pyrin tekemään yhden suunnistusharjoituksen päivässä keskittyneesti, ja onnistuinkin siinä mielestäni erinomaisesti. Fyysisyyttäkin leirillä oli kovien jalkapallo-otteluiden muodossa, ja suunnistusharjoitukset tuli tehtyä hyvällä perusvauhdilla. Yksi harjoitus jopa suunnistusvetoja tehden. Maastotyyppi tuntui sopivan itselleni loistavasti verrattuna Sveitsin maastoihin. Reitinvalintaa ei juurikaan ole, joten normaalimatkalla voi välillä olla tylsääkin. Kuitenkin suunnistustehtävää riittää kivasti. Harjoittelu onnistuu hyvin Suomessakin, mutta ruotsalaisia karttoja voi harjoitella vain Ruotsissa. Mitään erikoista ei maastoissa ollut, mutta suomalaisilta on lupa odottaa Sveitsin kisoja parempaa menestystä. Itse ainakin odotan. Leiri päättyi kansainväliseen huippukisaan - World Meeting - jossa Suomen miehet näyttivät muille kaapin paikan viiden ollessa kymmenen parhaan joukossa. Kisassa, jossa itse tein loistosuorituksen ja voitin, oli mukana Suomen, Ruotsin, Norjan ja Sveitsin kymmenhenkiset joukkueet ja muutaman muun maan huippu.

Kisaa ennen oli odottava fiilis. Vaikka paineita ei ollut, päätin leikkimielisesti, että voitan tai keskeytän. Olo oli verrytellessä varsin luottavainen ja lihaksisto hyväntuntuinen kahden kevyemmän harjoituspäivän jälkeen. Kuulin ennen lähtöä, että moni oli tullut pian lähdön jälkeen tielle. Katsoin karttaa ja huomasin, että ykkösväli oli pitkä. Päätin kuitenkin hakea suoraa reittiä ja polkua alle. Lähdin k-pisteeltä hieman liian suoraan, enkä tullut polulle vaan uralle, joka johti aivan väärään suuntaan. Huomasin sen onneksi nopeasti ja korjasin tilanteen. Löysin lopulta polullekin, mutta hieman hätäinen fiilis jäi. Skarppasin ja tien ylityksen jälkeen rinteessä tarkkana. Näkyvyys oli hyvä, mutta rasti hankalasti takarinteessä. Päällä tarkistin jyrkännekumpareelta, että menen juuri oikein. Silmät hakivat tarkasti notkoa alle ja havaitsin sen oikein ja suoraan rastijyrkänteelle.

1-2: Rinnettä pitkin tasossa. Viistoon taakse jäi jyrkänne ja tajuan olevan hiukan alhaalla. Jatkan, kunnes nään edessä mäen kaartuvan nenäksi vasemmalle. Tiedän, että rastikivi jää sopivasti siihen väliin oikealta laskeutuvalle reunalle. Suoraan kivelle ja leima.

2-3: Kahden tiheän notkelman läpi. Huomaan kaartavani lievästi alas vasemmalle ja korjaan toisen tiheän notkelman suoremmin. Näkyvyys jälleen paranee ja peilaan mäen päälliseen, jotta pysyisin tasossa. Silmät hakevat rastikiveä, jonka pian nään edessäni.

3-4: Homman nimi näyttää olevan suoraviivaisuus. Soita, mäkiä, jyrkänteitä ja kiviä apuna käyttäen pidän suunnistuksen kaukana edessä ja menen mahdollisimman suoraan parhaita kulku-uria hakien. Nousen mäkeä ylös ja peilaan vasemmalle, mutta olen hiukan alhaalla, enkä saa kumparetta varmasti näkyviin. Edessä nenä, jonka ylitän. Katson eteenpäin, mutten näe muuta kuin tasaista. Lopulta huomaan 20m vasemmalla kaksi kumparetta, jotka maasto peittää hyvin ja lippu löytyy niiden välistä.

4-5: Tien yli loivaan mäkeen. Kuviorajan yli ja notkoja lukien. Mäen reuna ohjaa selkeästi suoraan rastinotkoon.

5-6: Edelleen päätän edetä suoraan. Mäen reuna näyttää pahalta, mutta luotan siihen, että kiertää ei kannata. Haen mäessä sopivaa väylää, jotta nousu kävisi helpommin. Kuvioraja mäen päällisen reunalla selvä. Etenen piste pisteeltä. Näen kiven, kumpareita, oikealla jyrkänteitä ja kierrän pienen avosuon vasemmalta. Toiset jyrkänteet peilaan oikealla. Sitten alas oikeaan notkoon, jossa aukeaa. Oikeassa kulmassa vihreän läpi ja hieman laskeutuen nenään tarkistaen. Tulen hiukan rastin vasemmalle, mutta huomaan sen pian. Kartalla enemmän tavaraa kuin maastossa, muttei mikään yllätys.

6-7: Rinnettä pitkin ja kumpareen reunaa. Pienen tiheikön läpi aukeahkolle, mutta risukkoiselle alueelle. Juoksen pistekumpareen yli ja tarkistan suunnan. Kumpareesta ei havaintoa. Näen oikealla kolme miestä ihmettelemässä. Kaikki edelläni lähteneet, mm. Kristiansen. Samalla hahmotan edessäni kumparetta ja leimatessani pojat näkevät, mutta ovat liian kaukana. Heistä ei ollut apua hetkeäkään tässä kisassa ja muita en sitten näekään.

7-8: Yleisörasti ja huomaan, että varsin hyvältä näyttää vilkaistessani kelloa. Tiesin, että Holger oli tehnyt pohjat, joita nyt vainosin. Läheltä k-pistettä pyyhällän pellolle ja kivelle. Sekunnilla johtoon, kuulen.

8-9: Vaihdan kartan, juon vettä ja jatkan matkaa. Alkaa tuntua hyvältä ja olo rauhottuu. Lyhyt väli. K-pisteeltä tarkka käännös oikeaan kohti rastia ja sitten tasossa peilaten pellon päähän. Suoraan aukon päähän. Helppoa kuin heinän teko, jos sen vain osaa.

9-10: Epämiellyttävää poikkivihreää. Haen hyvää kulku-uraa ja pystyn juosta koko matkan tiheikön läpi. Tiheikkökuvaukset ovat kyllä mitä sattuu. Ei näistä ota varmuudella selvää. Nousen rinteessä hieman ylemmäs ja vihreän reunaa etenen ja nään kutosrastin. Jälleen vihreän läpi, näen kiven ja olenkin rinteessä. Peilaan aukeaa mäen nenää vasemmalla, oikealla alhaalla näen kumpareen ja edessä pistekumpareen, jonka avulla helppo osua rastisuolle.

10-11: Rinnettä ylös korkeimmalle kohdalle. Kumpareella tarkastelen maastoa laajasti ja haen edestä jyrkännekumparetta. Näen sen ja siinä onkin rasti. Jatkan käyrällä ja oikealle jää korkeampaa kohtaa ja suoraan rastinotkoon.

11-12: Pitkä väli ja lataan suoraan. Paras reitti jää näkemättä, sillä oikealla olevaa polkua olisi voinut pätkän hyödyntää. Painelen rinteen vauhdilla alas suolle, joka on märkä. Suon reunaa polulle, josta nousen seuraavaan mäkeen. Vasemmalla näen suota ja hahmottelen kumpareita kartalle sopivaksi. Notkossa näkyy rasti, jossa naisia leimaamassa. Jatkan notkon vierestä ja nousen mäen laitaa. Laskeudun alas suolle, joka on kuivahko ja hyvin juostava. Päätän jatkaa suon päähän, josta en käännä tarpeeksi, mutta tiedostan tämän. Luen taas pistekumpareetkin ja nousen rinteeseen. Hyvin yleistetty ja kaikki täsmää. Viimeiset kumpareet ja jyrkänteet ovat kohdallaan ja oikealle alas jää notko ja isompi kumpare. Nään miehiä, hyppään jyrkänteen alas ja leimaan.

12-13: Lyhyt väli vain tasossa. Varsin helppoa ja rastijyrkänteelle.

13-14: Pitkä väli. Päätän edetä hiukan oikealla, jotten turhaa nouse. Takarinteessä en ole aivan varman sijainnista, mutta aukko häämöttää edessä ja huomaan olevani selvästi välin oikealla. Näyttää hyvältä. Aukon yli mäkeen ja risukkoon. Hyvältä tuntuukin. Peilailen vasemmalla jyrkänteitä, mutta olen edelleen oikealla. Hetkeksi meinaan nukahtaa, mutta tajuan lopulta aukon, jonka kautta laskeudun vähitellen alas suolle ja kapeimmasta kohdasta yli. Uuteen nousuun. Taas on kuviorajakin apuna hyvän näkyvyyden lisäksi. Rastia lähestyessä olo epävarma, mutta näen juuri sopivan kumpareen. Sen taakse, ei lippua, mutta onhan se siinä. Kiersin kumpareen väärältä puolen, mutta mitätön virhe.

14-15: Suoraan ja vauhdilla. Suojuotti ohjaa etenemistä ja luen taas kaiken edessäni näkyvyyden ollessa hyvä. Pistekumpare ennen rastia näkyy kauaksi ja sieltä näkyi jo rastikin.

15-16: Menosuuntaa hiukan käännetään. Tässä vaiheessa alkaa hiukan tylsistyttää saman toistaminen, mutta toisaalta nautin, kun juoksu kulkee ja suunnistus sujuu. Suolta nousen peitteiseen mäen laitaan. Hyödynnän avosuon ja etenen rinnettä. Nousen mäkeen ja kaikki täsmää. Jyrkänteistä ja kumpareista varmistus ja alas suon yli. Vasemmalla mäen päällinen ja edessä suuntaan suoraan rastinotkoon. Kuin telkkä pönttöön.

16-17: Alas suolle ja ylös mäkeen. Oikealla rinnettä ja vasemmalla rinnettä. Juoksen kumpareelta toiselle ja kaarran oikealle alas suolle. Sieltä peilailen mäen reunaa, joka näyttää jyrkänteeltä. Uskon kuitenkin, että rastijyrkänne on alempana. Näyttää hyvältä, katselen joka suuntaan. Jyrkänne, mutta lippua ei näy. Maltan edetä ja seuraavassa jyrkänteessä lippu onkin, ja painettu oikein kunnolla kiinni jyrkänteeseen. Tämän alueen olisin piirtänyt eri tavalla kartalle.

17-18: Nousen mäen päälle. Päätän edetä notkelman kautta oikealta. Turhan paljon risuja ja ennen rastia tiheää. Huomaan, että vasemmalta olisi ollut nopeampi tulla, mutta rastin kanssa ei vaikeuksia. Jyrkänteelle ja leimaus.

18-19: Takaisin poikittain. Taas suot ja kumpareet, jopa kivet, näkyvät kaukaa, kunhan vain malttaa hyödyntää koko näkökentän. Rastin lähelle on helppo tulla, mutta kartalta en saa selkeää kuvaa itse rastinotkosta. Pyrin keskelle ympyrää ja näen lipun hieman oikealla. Hyvä.

19-20: Suunnistus jää hetkeksi jalkoihin, kunnes hyppään jyrkänteeltä alas ja otan homman haltuun. Mäen yli ja suon laitaa. Nautiskelen, kun edessä kaikki täsmää. Näen kaukaa, missä rastimäki sijaitsee. Kohti sitä. On aikaa jopa varmistaa rastin tarkka sijainti, kumpareen pohjoispuolella. Mielestäni kumpareen pohjoispuolella ei näy lippua, joten epäröin hetken, kunnes huomaan kumpareen vähintäänkin koillispuolella päädyssä leimasin ja lipun.

20-21: Lähtösuunta oikein. Näen mäen laidalla pistekumpareen ja laskeudun suolle. Etsin ojan ylityspaikan, jossa juomaakin tarjolla. Kulautan hiukan vettä. Ylös aukon laitaa. Mies kuvaa keskellä aukkoa. Lähden hieman liian aikaisin aukon laidalta, mutta tiedostan sen. Taas maastossa ylimääräistä kartalle merkitsemätöntä tavaraa. Luulen ensin olevani jo rastin edessä sijaitsevalla kumpareella, kunnes lopulta näen sen ja takana jyrkänteen. Online leimasin. Katson kelloa: 1.07. Ihanneaika oli 1.06 ja muistelen, että Petterillä oli 1.12, joten hyvältä näyttää ja tuntuukin edelleen.

21-22: Pitkä väli. Taas vain suoraan luovien parhaita kulkureittejä. Etenen taas hieman oikealla, puolivälissä kaarran turhaakin suon laitaan ja joudun huonosta kohtaa nousemaan ylös. Pääasia on kuitenkin suoraviivaisuus ja vauhti. Päällä katson kauaksi ja kaikki täsmää, kunnes hetkeksi nukahdan ja kaarran liikaa vasemmalle. Näen suota ja korjaan. Notkot täsmäävät ja oikealla näkyy suota. Homma taas hallussa. Rinne alas ja kahden pienen jyrkänteen välistä ja edessä häämöttää suo. Suon yli ja kivi näkyviin. Siitä käyrällä kohti rastikiveä, josta ei voi erehtyä.

22-23: Haastavalta näyttävä väli. Alku sujuu hyvin ja kuviorajasta saan tukea. Kumpareen päällä kivi on selvä ja laskeudun peitteiseen maastoon. Seuraavalle kumpareelle ja oikealla näkyy laakeaa notkelmaa ja kumpare-kivi-yhdistelmä. Nousen rinnettä ja tulen suolle. Nyt vasta huomaan kunnolla olevani oikealla ja nousen ylemmäs. Yllättävän peitteistä. Peilaan vasemmalle ylemmäs ja näenkin jyrkännekumpareen, jolta rasti on helppo ottaa. En kuitenkaan käänny tarpeeksi, vaan juoksen oikealta ohi. Vasemmalla näkyy jyrkännettä ja luulen hetken jo olevani rastin kohdalla. Tajuan kuitenkin tulleeni pitkäksi, mutten osaa kääntää suoraan rastille. Näen uudelleen jyrkännekumpareen ja nyt uskaltaudun rastinotkoon. Jyrkänteeltä näyttävä reuna olikin vain kumpare rastin vieressä. Kisan isoin virhe. Aikaa tuhraantui 45 sekuntia. Ei hätää - vauhti edelleen hyvä.

23-24: Hieman aloitan jo lopputsemppiä. Välin aluksi hiukan vasemmalle pyrkien polulle vähän lammen vasemmalle puolen. Suota lammen laitaa ylös viimeiseen mäkeen. Nousu on rankka pitkän matkan ja märän suon jälkeen, mutta jaksan juosta ylös. Sitten taas tarkasti. Tuttu kuvioraja ja kivi sen vieressä. Kumpareet ja suot täsmäävät jotenkuten. Varmistuksen saan voimakaspiirteisestä kumpareesta, josta ei voi erehtyä. Tarkistan suunnan ja kaarran oikealta, josta jyrkänne ehkä näkyy paremmin. Näenkin lipun jo kaukaa.

24-25: Viimeinen vaikea väli. Rinnettä kallioneniä lukien ja tiheikköjen läpi puskien. Hetkeksi menetän varmuuden tunteen ja pysähdyn. Tajuan, että nyt alas hiukan tiheämpään kohtaan ja rastisuon pitäisi olla siinä notkossa. Kaikki täsmää.

25-26: Alas viistosti rinnettä vihreän läpi. Vanhassa metsässä näkyvyys paljon parempi. Kuviorajoihin voi osittain tukeutua. Edessä näkyy lippu kivessä, tarkistan kartalta ja katson oikealle. Suoraan kuopan reunalle ja leima.

26-27: Vauhdikkaasti hyvää uraa pitkin kohti polkua. Huomaan, missä menin ykkösvälillä pieleen ohi polun, mutta se ei enempää kiinnosta. Jatkan vauhdilla ja viimeiselle rastille on helppo tulla. Polun risteyksestä leima.

Tsemppaan lopun kovaa, sillä hyvin meni. Janne huutaakin, että kärkeen menee. Karjasin pari kertaa ja laitan kirivaihteen ja hippulat vinkumaan. Tuloksena loppusuoran pohjat ja kisan voitto. Kyllä normaalimatka on mulle suunnistuksen nautintoa...

-jani-