viestin reittipiirrokset/rv-vertailua | tulokset/väliajat | pikakarsinta | finaali

15.9.2003
SM-PIKAMATKALLA PETTYMYS JA VIESTIKULTAA


SM-viikonloppu toi tällä kaudella suunnistuksen osalta kaipaamiani suuria tunteita. Ensin pikamatkalla pettymys, jota en pystynyt peittelemään - yleensä pystyn, nyt vain olin järkyttävän vihainen itselleni. Sitten koitti viestin vuoro. Nälkää oli mahdottomasti. Halusin näyttää, mutta tiesin, että siinä piilee vaara. Sain käännettyä näytönhalut positiiviseksi aggressiivisuudeksi, joka maastossa toi tsemppiä niin keskittymiseen kuin jatkuvaan itseni "ruoskimiseen". Vaikka ero näytti ankkuriosuudelle lähtiessäni liian suurelta, niin ajattelin, että ero on varmasti pienempi maalissa. Periksi en antanut missään, vaan taistelin. Kun maastossa näin ensi kertaa Thierryn, tunne oli samanlainen kuin O-ringenin takaa-ajossa nähdessäni Matsin selän - voiko olla totta!? Ote herpaantui, mutta skarppaamalla säilytin sen. Lopussa janosin Thierryn päänahkaa enemmän kuin kenenkään muun suunnistusurallani ;)

Pikamatkaan olin valmistautunut hyvin, ainakin henkisesti. Uskoin, että pystyn katkaisemaan kauden heikot pika/keskimatkan esitykset SM-pikamatkaan. Karsinta lähti hyvin liikkeelle ja sain otteen hommasta. Kolme väliä meni hyvin, kunnes neloselle kosahti. Luin väärin rinteen, sillä mielestäni tiheä metsä jatkui ylemmäksi kuin kartalla. Paha samaistus, enkä saanut otetta. Virheestä tuli lopulta kaksi minuuttia. Loppu sujui taas loistavasti ja lohkovoitto tupsahti. Koskaan ei ole voittoa irronnut näin isolla virheellä pikamatkalla. Finaaliin lähdin luottavaisesti, mutta yritystä oli jälleen kerran liikaa - kuinka osaisin rauhoittaa itseni pikamatkoilla - siihen pitänee vastaus löytää tulevissa karkeloissa. Ekalle rastille hävisin 15-20s huonolla suoralla valinnallani aukon ja suon yli. Kolmoselle kului ihmetellessä 20s ylimääräistä. Kaksi rastia hyvin ja sitten kosahti. Kuutoselle kiersin vasemmalta, mutta jostain syystä päätin oikaista viimeisen mäen yli, enkä osunut rastille, vaan hiukan oikealle. Siitä tarkistelin tilannetta oikeammalta ja hermostuin. Peli menetetty, pieni kaarros ja tilanteen tajuaminen. Kuutoselta ärsyyntyneenä liikkeelle ja pitkäksi alarinteessä, 20s. Väleille 8-11 kaikilla 10-20s jokaista rastia...ja kyllä otti maalissa päähän.

Olin heti maalissa valmis lähtemään viestin ankkuritaistoon ja halusin vastaani erityisesti Thierryn, mutta kaikki muutkin olisivat käyneet. Janosin mies-miestä vastaan kamppailua, enkä aluksi malttanut odottaa yön yli. Lopulta sain itseni rauhoittumaan. Onneksi oli uusi suunnistuspäivä edessä, jotta pääsin purkamaan näytönhaluja - ennenkaikkea halua näyttää itselleni, että osaan tämän homman. Olo oli leppoisa kisapaikalle tullessamme. Emme nähneet lähtöä, vaan kuulimme vain pamauksen. Fiilis alkoi nousta. Tiesin, että kisassa on kaksi suosikkia ylitse muiden, me ja KR. Odotin väliaikoja ja nälkä alkoi kasvaa. Näytönhalut olivat vähitellen muuttumassa itsensä tsemppaukseksi. Halusin tehdä kovan suorituksen, halusin Thierryn vastustajaksi ja ennenkaikkea halusin tuoda Deltan voittajana maaliin.

Kisa eteni odotetusti, vaikka Pyrinnön kakkosen kova panos kolmella ekalla osuudella oli pieni yllätys. Kolmas osuus näytti ratkaisseen viestin Joensuun pojille, mutta Vallu sai etumatkaa hiukan kiinni. Päätin tehdä kaikkeni saadakseni eroa supistettua ja jopa ajettua eron kiinni, jos Thierrylla ei olisi paras päivänsä. Lähdin vauhdikkaasti. Sepin kommentit, odota T:n virhettä, jäivät soimaan päähäni. Ne antoivat tilanteessa oikeanlaisen latauksen. Alussa en saanut hyvää otetta karttaan ja päätin edetä vauhdikkaasti suon laitaan, josta polun pätkä alle. Siitä homma alkoi sujua - välillä hiukan jaloissa, mutta rento vauhti päällä. Rastin lähellä pysähdys ja tilanteen tarkistus - lippu näkyi, mutta 10s koukkaus jyrkänteen kohdalla. Kakkoselle suoraviivaisesti ja alku suunnalla. Kuviorajan jälkeen tarkasti kiinni ja mäkeen. Kaarsin hiukan oikealle ja kuviorajaa jyrkänteen reunasta alas. Tiheikköä, pieni kumpare ja kumpareen taakse rastinotkoon. Kolmoselle lähti sujumaan vieläkin paremmin - näin vilaukselta Ilen, mutta sain vain lisävauhtia. Väleillä 3-5 lievää yliyritystä, mikä kostautui pienenä poikkoiluna, mutta kuutoselle mennessä suunnistuskin lähti kulkemaan loistavasti. Nautin hyvästä vireestä ja hyvä draivi jatkui.

Päätin pitäytyä suoraviivaisessa etenemisessä, joten ysillekin kuljin lähellä viivaa mäkien yli ja tiheikköjen läpi. Maaston teki raskaaksi poikittaiset mäkien ylitykset, joita riitti toinen toisensa perään. Kympille nopeahko hajonta, sillä 11.rasti vauhdikkaasti otettavissa notkoa pitkin. Meno jatkui hyvänä, tsemppasin itseäni koko ajan. Heti, kun tuntui pahalta, pieksin vain lisää vauhtia. Vaikka tärkeää on rauhallinen keskittyminen, niin selkeillä pätkillä sai piestä miestä kunnolla. Vaikka en yleensä löydä masokistisia piirteitä itsestäni, niin nyt jatkoin rääkkäämistäni. Suunnistustehtävän teki raskaaksi toistuvat samankaltaiset välit. Koko ajan piti tehdä töitä rastien sujuvan löytymisen eteen. Pari pysähdystä, muuten täysi vauhti päällä. 15.rastin jälkeen sain Thierryn näkyviin mäen päällä. Tunne oli uskomaton, sillä tiesin samassa voiton olevan mahdollinen. Tero oli vielä pari kymmentä sekuntia edellä, joten yritin malttaa mieleni. Silti tein 16.rastilla 10s virheen hermostuksissani. Seuraavalla välillä näin vilauksen KR:n miehen selkää, kun hän kaartoi oikealla. Itse kiersin mäen toiselta puolen. Hajontani oli kauempana, joten seuraava kontakti oli vasta pellolla.

Kun tajusin todellisen tilanteen, iskin minkä pystyin. Pellolla keräsin happoja, mutta olo oli vahva, eikä hyytymisestä tietoakaan. Mäkeen kovat hapot ja tsemppausta, jotta Thierryn selkä tulisi näkyviin. Onnistuin ja kalliolla pystyi imuttamaan, vaikka hetken oli pyrittävä saamaan hapotkin pois. Vielä kerran Teron selkä katosi näkyvistä, mutta vain hetkeksi. Suon laidalla toiseksi viimeisellä rastilla hän leimasi 10s ennen. Tunsin olevani vahvoilla. Tero juoksi suon yli ja upposi hiukan. Juoksin suoraviivaisemmin yli ja katsoin, että sittenkin tien kautta. Siinä on mahdollisuuteni. Kun Tero näytti peesaavan edellä ja tulevan tielle, olin entistä vahvempi. Hän juoksi vielä rinnallani hieman edellä ja kaatui alamäessä. Pääsin tielle ensin ja Teron edelle. Päätin iskeä heti ja nitkauttaa Thierryn yrityksen alkuunsa. Ero kasvoi ja huomasin olevani vahvempi. Lopun saatoin jo rullailla. Aivan mahtava fiilis! Suoraan olisi saattanut 10s nopeammin porhaltaa, mutta ratkaisu oli tällä kertaa tämä, ja halutuin kaksinkamppailu tuli voitettua. Fiilikset nousivat päivän aikana pohjalukemista maksimilukemiin.

-jani-