suurajojen tulokset

24.8.2003
SUUNNISTUKSEN SUURAJOT


Kolmannen kerran käydyissä Suunnistuksen Suurajoissa Toyota Reisin Team vei jälleen voiton joukkueella Jarkko Liuha, Heikki Toivio, Jonne ja Jani Lakanen. Suunnistuksen Suurajot koostuivat tänä vuonna 12 etapista, joista itse juoksin 10 etappia. Lähtö oli Sumiaisten Saarikkaan kylätalolta ja maali oli Hankasalmella - tosin varsinaisen kisan päätös tapahtui saunan merkeissä hotelli Revontulessa. Etapit olivat keskimäärin alle 2km - lyhin 1,5km ja pisin 2,9km. Maastoalueet olivat raskaspohjaisia työmaastoja, joten 2km tuntui joka kerta riittävän pitkältä rykäisyltä. Keli oli kostea, mutta pahimmilta rankkasateilta säästyttiin. Silti kolme suunnistusvaatekertaa olivat tarpeen päivän aikana. Aamulla starttasimme kotoa 07.30 ja takaisin kotona olimme 21.00. Siinähän se lauantaipäivä taas sujui rattoisasti "hullunhommissa", mutta hauskaa oli. Etappikohtainen tarkastelu vuoden harjoituspäivästä...

Pääsimme mukavasti liikkeelle ennen kuin saderintama ylsi Sumiaisten korkeudelle. Saarikkaan kylätalolta ensimmäiselle etapille starttasi koko tiimi. Sovimme, että lähdemme rauhallisesti liikkeelle, mutta Jarkko nollasi ensimmäisenä emittinsä ja säntäsi hyvään kyytiin. Alkuvauhdiksi tuli hiukan normaalimatkan kilpailuvauhtia (tavoitevauhti) kovempi meno. Ensimmäinen rasti oli kaikilla sama ja yhdessä totesimme, että lippu ja leimasin puuttuvat - paikka oli selkeä. Jatkoimme 15 sekunnin ihmettelyn jälkeen. Kakkosella hiukan hajontaa. Banketin joukkueen miehet jylläsivät edessämme ja saimmekin sopivasti porukkaa kiinni. Loppu menikin letkajuoksuksi. Tuskan pojat pummailivat alussa ja saadessani Pasin kiinni päätin imuttaa siinä maaliin asti. Reilulla minuutilla etappivoitto meille ennen eSKortia. Hyvä alku, vaikka Heksa poisteli ilmoja mahastaan kaatuessaan kivikossa. Naarmuilla onneksi siitä selvittiin.

Toisella erikoiskokeella jatkettiin Sumiaisten metsissä. Mukavassa Myllyharjun maastossa Jonnella oli huilivuoro, sillä kolmas etappi oli pisin ja vain yhden suunnistajan erikoiskoe. Ykkösellä oli hajonta, minkä jälkeen vedin Jarkkoa ja Heksaa pari väliä. Mukavasti homma sujui ja pienillä kaarroksilla selvittiin. Viitosella oli Jarkolla hiukan lyhempi hajonta ja mies pääsi kuittaamaan etapin pohja-ajan. Kaksi ensimmäistä etappia antoivat odottaa TR-tiimin ylivoimaa, mutta mutkia tuli vielä matkaan. Yli kolmen minuutin johto tässä vaiheessa kisaa oli selvääkin selvempi, mutta olimmeko aloittaneet liian kovaa vai säästelivätkö muut vain voimiaan? Kolmannelle etapille siirryttiin 50km Hankasalmen suuntaan, joten meille neljännen etapin juoksijoille tuli 1,5 tunnin tauko. Jonne lähti kolmannelle etapille, joka suunnistettiin vuoden 1988 kartalla (vain ruskea ja musta väri) suosikkina Pasin kanssa. Tällä kertaa Pasi oli motivoitunut ottamaan eroa kiinni, ja niinpä Tuska nousi. Järjestäjien mukaan Pais oli 2'50 Jonnea nopeampi, vaikka olimme hiukan erimieltä. Protestia emme kuitenkaan jättäneet. Muut joukkueet jäivät reilummin tällä vaativalla mäkietapilla. Tuska nousi kahden minuutin päähän meistä, joten kilpailu oli vasta aluillaan.

Neljännellä erikoiskokeella Jonne taas lepäili, sillä etappi iskettiin heti perään viereisessä maastossa. Samassa paikassa juostiin jo ensimmäisissä Suurajoissa kaksi vuotta sitten. Alku lähti sujuvasti liikkeelle ja vauhti oli hyvää. Sitten tapahtui järjetön samaistamisvirhe viitosta lähestyessäni. Kuvittelin juosseeni oikealle, mutta olinkin rastin kohdalla. Käännyin vasemmalle ja näin lipun - leimasin. Jatkoin kohti kuutosta ja tupsahdin suolle. Ihmettelin hetken ja totesin, että olen ilmeisesti kuutosen vieressä. Tarkastin tilanteen ja huomasin leimanneeni väärällä viitosella. Niinpä palasin takaisin leimaamaan oikean viitosen. Aikaa tuhraantui kolme minuuttia, mikä on paljon...Tällaisia virheitä ei pitänyt tehdä - keskittyminen oli luvattoman heikkoa. Jarkko ja Heksa juoksivat hyvin, joten tilanne ei muuttunut olennaisesti. Tuskan Heikki Nousiainen voitti etapin, mutta joukkueena he jäivät hiukan lisää.

Viides erikoiskoe oli Heksan lepovuoro. Mukava etappi tarjosi vaativuutta ja raskautta aivan riittävästi. Jarkon ja Jonnen kanssa nähtiin toisiamme jatkuvasti ja Banketin poikiakin näkyi matkalla. EK:lla oli erikoinen hajonta, jossa yksi kävi molemmat hajontarastit. Jarkko hoiteli kunnialla meidän joukkueessamme tämän vaihtoehdon, vaikka Marko Hirsma Banket muuta väitti. Meille annettiin aluksi virheellinen aikasakko, joka vastaprotestin kautta mitätöitiin. Lopputuloksiin sillä ei kuitenkaan ollut vaikutusta. Suunnistus sujui erinomaisesti, mutta Pais runttasi etapin hiukan nopeammin.

Kuudennella erikoiskokeella juostiin upealla kalliolla. Lähdöstä tuli nousua 80m ja sama laskua maaliin. Päällinen oli tasaista ja hyväpohjaista kalliota, jolla juoksu oli nautinnollista. Tällä etapilla hiukan mokattiin, sillä kaikilla oli sama rata, emmekä huomioineet sitä. Heksa ja Jonne koukkasivat vähän ykköstä. Jonne juoksi vielä minut kiinni, mutta Heksa ei nähnyt meidän leimausta pitkän välin jälkeen, ja koukkasi isohkon kierroksen. Erot eivät muuttuneet juurikaan ja Pasilla oli jälleen pohja-aika. Seitsemäs EK oli viimeinen ennen taukoa, ja niinpä sain tilaisuuden nauttia murkinaa. Etapilla Jonne, Heksa ja Jarkko saivat nauttia erilaisesta suunnistuksesta tasamaalla. Lyhyitä välejä ojalta toiselle Häkärinteiden lähettyvillä. Erot jäivät pieniksi, mutta voiton nappasi NOUsevaesSUn Antti Parjanne. Tauolla johtomme Tuskaan oli noin kolme ja puoli minuuttia. Ehdimme levähtää ja vaihtaa kuivat vaatteet alushousuja myöten, mutta kiire tuppasi, kun äkkäsimme yhtäkkiä kaikkien lähteneen taukopaikalta. Suunnittelimme aikataulun niin, että ehtisimme sopivasti, mutta edessä olleen hidasteen lisäksi tie olikin huonompi kuin luulimme. Niinpä myöhästyimme 50 sekuntia lähdöstämme. Tiukimmat sääntöjen tulkitsijat vaativat meille jo sakkoaikaa, mutta aikataulumuutosten vuoksi järjestävät eivät tähän ryhtyneet, vaan säilyttivät kunniakkaasti ryhdikkyyden.

Kahdeksas EK käytiin mäkialueella, joka tarjosi mukavia rinnepisteitä ja jälleen riittävää vaativuutta niin fyysisesti kuin taidollisestikin. Jarkon ja Heksan kanssa porhallettiin etapin alku hyvää vauhtia, kunnes alkoi virhesuma. Heksa teki ensin virheen ja Pasi sai hänet kiinni. Itse tein pienen koukun kuutoselle, jota Jarkko pummasi enemmän - tosin rasti oli eri. Jarkon rasti oli kivi alempana rinteessä. Viimeiselle rastille lähdin huolimattomasti ja ilman kompassia tämä ei ole hyvä vaihtoehto. Jäin kuviorajan väärälle puolelle (aukko) ihmettelemään hetkeksi, enkä heti tajunnut virhettä. Kunnes lopulta loksahti ja ryntäsin rastille, niin Pasi tulikin heti perääni Jarkko ja Heksa tuntumassa. Kokonaisuutena hyvä etappi, vaikka kaikille tulikin virhe. Pasi jälleen etapin nopein. Jaloissa alkoi jo tuntua väsymystä ja lihaksiston toimivuus oli kärsinyt. Vasen pohje ja oikea polvitaive olivat ylirasittuneet.

Yhdeksäs EK juostiin partiona ja kaikki olivat mukana. Ensimmäiselle rastille edettiin yhdessä ja rastit jaettiin matkalla. Itse koukkasin oikean kautta kolme rastia hiukan nopeampaa maastoa edeten. Heksa lähti hakemaan kaksi rastia lähimpää lammen rantaa, Jonne lähti jyrkänteen kautta kauimmaiselle rastille ja Jarkko kiersi vasemman kautta kaksi rastia hirveässä hakatussa vitelikössä. Kokoomarastille tullessani näin Heksan edessä ja olimme 10 sekunnin sisään rastilla. Muita ei kuulunut. Meni alle minuutti, kun Jarkko tuli vasemmalta reitiltä, jossa ensimmäinen rasti oli ollut väärässä paikassa. Jarkko kuitenkin löysi pisteen. Jonnea odottelimme ja Heksa jo kurkki hiukan vastaankin. Tällä etapilla Jonne teki päivän isoimman pumminsa ja jäimme Tuskalle 3 minuuttia. Tuskallisinta oli kuitenkin kuulla Turpeisen Antin nyrjäyttäneen pahasti nilkkansa. Team PH keskeytti kisan ja pojat veivät Antin sairaalaan. Antille tsempin toivotukset nilkan paranteluun. Totesimme väsymisen aiheuttavan näissä maastoissa suuren loukkaantumisriskin, varsinkin nilkkateippausten löystyessä märässä metsässä.

10. etapilla emme jättäneet mitään epäselväksi, vaan Jonnen ja Jarkon kanssa rynnistimme reippaasti nauttimaan tasamaan pätkästä. Risukkoa ja raskasta pohjaakin löytyi, mutta kakkosen vihreä viivoitus oli parasta, mitä koskaan olen juossut - risuja siellä sun täällä, mutta ei varsinaista risukkoa. Saimme Tervon Tuomaksen vetämän Stövarnan pojat kiinni puolimatkaan. Tuomas roikkui hyvin mukana, joten oli pakko laittaa kaikki peliin, mikä kostautui parissa viimeisessä EK:ssa. Tässä vaiheessa aloin olla todella puhki, eikä iltapäivän lepovuoroton taival helpottanut tilannetta. Tässä välissä oli vain vartti toiseksi viimeiseen etappiin. Autolla emme siirtyneet metriäkään. Jalat olivat nyt sellaiset, että verrytellessä tuntui kipeyttä, mutta kun vauhtiin pääsi kivut katosivat. Kuitenkin kova yrittäminen löi lihakset armotta hapoille, eikä juoksu ole tuntunut sitten maaliskuun kertaakaan näin raskaalta.

Mikkelmäestä löytyi paikoin hienopohjaista kalliorinnettä, mutta pääosin tämäkin oli työmaasto, jossa vallitsevana oli raskas ja pehmeä pohja. Heksan ja Jonnen kanssa valittiin eri reitit ykköselle - kiersin oikealta polkua, kun pojat juoksivat suoraan tien kautta. Oltiin rastilla yhtäaikaa, joten valinnalla ei suurta väliä, kunhan toteutus oli hyvä. Homma sujui mukavasti, eikä pientä koukkua lukuunottamatta virheitä tullut. Kuitenkin Tervo sai juoksunsa kulkemaan ja oli etapin nopein. Jouduin 20 sekuntia antautumaan edellisen etapin minuutin voiton veroksi. Jonnen ja Heksan suoritukset riittivät takaamaan meille turvallisen etumatkan ennen viimeistä puistoetappia. Tuskan 9.(partio)etapilla kiinni kuroma etumatka oli hävinnyt jo heidän 10.etapin pummailuihin. Nyt ero oli taas yli kolme minuuttia. Puistossa tätä eroa ei olisi voinut kuin ihme muuttaa.

Viimeisessä etapissa kaikki saivat polkea hyvällä alustalla Hankasalmen keskustan kupeessa puistoa, polkua ja teitä - muuten raskaissa maastoissa tarvotun päivän päätteeksi. Juoksu vaan ei ollut herkkua ja hapot iskivät pahasti jalkoihin heti ekalla välillä. Vauhtia oli hillittävä, jotta juoksuun saisi rentoutta. Rentous oli mitä oli, mutta kiriä löytyi vielä päivän päätteeksikin. Joukkuepanoksemme oli ylivoimainen ja Jonne kruunasi päivän pohja-ajalla. Kokonaisuutena onnistunut kokemus jälleen ja Hankasalmen lukion valmentajat Arto Lilja ja Jarkko Hautala (Nivukosken sijainen) jatkoivat loistokasta Suurajojen järjestelyperinnettä, Kiitos!. Yllättävän vähän päivän aikana vaihteli juoksufiilis, eikä sykekään huomattavasti. Keskimmäisissä erikoiskokeissa sykkeet olivat alhaisimmat, mutta se johtui luultavasti rennommasta yrityksestä. Päivän lopuksi syke nousi vielä lähes 170:een (tällä hetkellä maxsyke n.180), mikä tarkoittaa, että koneesta sai vielä paljonkin irti. Hyytymistä tai totaalista väsymistä ei siis tullut, ainoastaan lihasten kipeys häiritsi. Illan päätteeksi rantasauna ja ruokailu Revontulessa - unta ei tarvinnut houkutella kotona kauan.

-jani-