MM-kisat/Sveitsi
13.8.2003
MM-KISAT RAPPERSWIL/SVEITSI 4.-9.8.
Vuoden pääkisat käytiin Sveitsin Rapperswilissa. Tosin kilpailualueet levittäytyivät 100km:n säteellä aina Churiin asti. Sveitsissä paahtanut helle näytteli melko suurta osaa, vaikkei se kaikkia huippuja tuntunutkaan haittaavan. Kovatasoisia kisoja koettiin ja Suomen joukkueen esitykset jäivät vaisuhkoiksi. Tiukan ohjelman vuoksi matkat oli jaettu useamman juoksijan kesken, ja tietääkseni miehissä vain Unkarin Domonyik juoksi kaikki matkat, sillä Omeltchenko putosi keskimatkan karsinnassa. Niissä olosuhteissa kaikkien kisojen juokseminen täysipainoisesti tuntui inhimillisesti mahdottomalta varsinkin, kun normaalimatkasta oli tehty ylipitkä kilpailu. Mielestäni matkavalinnat olivat miesten kohdalla oikeita, vaikka menestys jäikin vaisuksi. Menestymättömyyteen voidaan hakea syytä monestakin asiasta, mutta suurin syy lienee urheilijan korvien välissä. Lisäksi näissä kisoissa Suomen joukkueella ei paljon onnea ollut matkassa, vaan tiukat kamppailut päättyivät tappioiksi.
Sveitsissä on tätä kirjoittaessani ollut jo 50 hellepäivää peräkkäin, joten luonto voi olla ihmeellinen. Viime vuonna leireillessämme siellä elokuun alussa satoi vettä ja oli alle 15 astetta lämpöä. Joka tapauksessa yleisölle ainakin aurinko on aina mieluisampi vaihtoehto. Tulimme kisapaikalle torstaina, siis hyvissä ajoin ennen kisojen alkua. Perjantaina me normaalimatkan juoksijat viimeistelimme vauhtiamme majoituksen viereisessä maastossa, jossa puita oli kaatunut oli poikittain tiellä samaisen myrskyn, joka tuhosi viestimaaston, kaatamana. Fiilis oli hyvä ja tunne kisojen onnistumisesta voimakas. Kuumuus huoletti toki hiukan, sillä juotava oli enemmän kuin vatsa olisi kunnolla kestänyt. Suurin ongelma helteessä on elimistön nesteiden liiallinen laimeneminen runsaan juomisen seurauksena. Tämä oli havaittavissa mm. suolaisen ruuan himona.
Kisat pääsivät käyntiin maanantaina normaalimatkan karsinnalla. Maastosta oli tiedossa sen verran, että jyrkkää rinnettä ja rankkaa kisailua oli tarjolla. Silti kilpailun rankkuus yllätti, kun ratamestari oli arvioinut voittoajat aivan pieleen. Itse en ainakaan koskaan ole kovempaa karsintakilpailua juossut missään. Siinä helteessä mehut lähtivät miehestä, kun 1h12' kului karsintaan aikaa. Etukäteen uskoin, että ratamestari olisi hiukan helpommalla päästänyt, sillä maastossa olisi voinut välttää nousua lähdön ollessa 300m maalia korkeammalla. Naisilla olikin yksi lohkoista selvästi helpoin ja Simen kilometrivauhti sama kuin parhaiden miesten. Suomessa tällaisia ratoja on lähes mahdoton suunnitella, jossa naiset juoksisivat miesten kanssa tasoihin. Noususummat toki kertovat naisten radan kevyemmästä profiilista. 6,0km/200m - 9,5km/400m. Itse sain reitilleni noususummaa 475m, vaikka välttelin mielestäni nousua.
Sprintti meni telkkarista seuraillen, sillä hellettä pukkasi ja normaalimatkan finaaliin piti palautua. Hauska kisa näytti olevan, mutta liikaa juoksua. Silti virheillä ratkaistiin taas kerran kisa. Luulen, että kisa olisi sopinut mulle mainiosti. Pikkiriikkisen kisan aikana olisi haluttanut olla mukana, mutta itsepähän olin osani valinnut. Menestys jäi naisten 7. ja 8. sijaan sekä Petterin 9. sijaan. Tsemppiä tuli normaalimatkaa varten lisää. Seuraavana päivänä oli tiedossa todellinen taistelu normaalimatkan(pitkän matkan) kuninkuudesta.
Olo oli kohtalainen, muttei aivan paras, kun verryttelin ennen normaalimatkan finaalia. Olin kuitenkin luottavainen, rauhallinen ja täynnä energiaa, kuten pitikin olla. Hiukan huolestutti tieto, että Sveitsin lämpötilaennätys saattaa mennä rikki. Itseasiassa edellisenä päivänä tehtiin Baselissa Sveitsin ennätys 40,3C, joten uhka oli todellinen. Lähtöhetki koitti. Vilkaisin pari ensimmäistä väliä ja huomasin heti, että jyrkkää rinnettä oli tarjolla. Ykköstä ei kuitenkaan voinut pummata, sillä edessä oli polku poikittain ja sitä pitkin oli helppo osua rastille. Kakkoselle valitsin reitin oikealta jyrkkä rinne heti alas ja rastille nousten alakautta. Reitti oli hyvä, mutta uskomattomalle alamäkijuoksijalle Jarkolle tuli 47 sekuntia turpaan 5 min välillä (Jarkolla sama reitti). Kolmoselle lyhyt rinneväli, josta suoriuduin hyvin. Sitten olikin haastava reitinvalinta. 3-4 välin nähdessäni tiesin, että kilpailu kestää vähintään 1h45', joten se niistä ratamestarin arvioista lopullisesti. Miten voidaan olettaa, että juostaan 5'30/km, jos laitetaan rataan tällainen rastiväli. Tässä oli kisan ratkaisu kohdallani ensimmäistä kertaa, sillä päätin lähteä jyrkkään rinteeseen vasemman kautta, jolloin välin loppu olisi helppo toteuttaa ja vain alamäkeä. Mutta kakkosen vierestä noustessani rinnettä yli 5min käsillä rinteestä ja puista auttaen totesin, että taisi olla iso virhe. Vaikka yritin rauhallisesti nousta ylös, niin reisiä hapotti, eikä juoksusta enää tullut miellyttää loppumatkasta. Suomessa vastaavaa rinnettä ei pääse tietääkseni kokemaan missään muualla kuin kiipelyseinillä, joten siellä voi kokeilla, miltä se tuntui ;) Hävisin välillä 1'44 nopeimmalle ja olin 6. rastilla joen ylityksessä sijalla 14. n.1'30 kärjestä. Omeltchenko oli ottanut Mamleevin kiinni kakkoselle ja pojat polkivat yhdessä hurjaa vauhtia - siis Omeltchenkon johtaessa kisaa selvästi.
6-7 välillä tuli kisani lopullinen ratkaisu, sillä päätin kiertää oikealta jyrkän rinteen ylös tietä pitkin, mutta kiersin liikaa. Suoraan oli ollut hyvä mennä, mutta kun ei uskonut, niin ei. Menetin toiset 1'30 (nopeimmalle 1'42) ja olin kasilla ekassa varvauksessa 19. ja 3min Yuria perässä. Sen jälkeen suunnistus alkoi sujua ja reitinvalinnat onnistua. Tosin vaativia valintoja ei enää ollutkaan, mutta paljon rasteja kylläkin. Sen huomasin jälleen, että jyrkissä rinteissä suunnistamista pitäisi harjoitella enemmän, jotta niissä luottaisi itseensä ja taitoihinsa. Sveitsin harjoitusleirit antoivat kuvan, että kiertää kannattaa paljon aina, kun se on järkevästi mahdollista. Normaalimatkan maasto oli kuitenkin hiukan erikoinen, joten siitä olisi pitänyt olla aikaisempaa kokemusta, kuten Bührerilla, joka juoksi melko suoraan jyrkissä rinteissä luovien. Etenin kuitenkin hyvää vauhtia ensimmäisestä varvauksesta eteenpäin. Perhoset sujuivat hyvin lukuunottamatta yhtä notkorastia (17) tiheähkössä maastossa.
Välin 21-22 kierrolla säästin voimia ja olin vain 30 sekuntia Bühreria hitaampi. Juoksu oli tiellä tuskallista. Nousin rastille 24 taas sijalle 14, ero kärkeen 3'10. Olin edennyt tämän välin erinomaisesti ja vain johtoon siirtynyt Bührer oli minua nopeampi. Yuri väsähti rastille 21, jonka jälkeen hänen matkansa oli väsynyttä taistelua, mikä kuitenkin riitti hyvän alun vuoksi hopealle. Minunkin eteneminen oli vaivalloista ja pieniä kramppeja alkoi ilmaantua. Päätin kuitenkin jättää taskussa olleen suolatabletin ottamatta, sillä en tuntenut pystyväni juomaan riittävästi. Paljon kuitenkin join ja jatkoin taistelua. Pitkä väli 24-25 sujui hyvin, eikä suurempia ongelmia ollut seuraavillakaan rasteilla. Toiseen varvaukseen tullessani olin noussut lähes mitalikamppailuun mukaan ja selvästi kymppisakkiin. Muutkin näyttivät väsyneen. Takanani yleisö hurrasi villisti, sillä Bührer oli jo kannassani. Hän imutti selkääni seuraavalle rastille ja saikin minut kiinni 31. mennessä. Annoin hänen tehdä työn ja kuittasin viimeisen 500m alkaessa. Pystyin hurjalla taistelukirillä jättämään Bühreria 13 sekuntia, mutta valitettavasti sekunnit jäivät väärälle puolelle, mitä taisteluun neljännestä sijasta tulee. Jäin Carstenille vaivaiset 25 sekuntia ja pronssista 59 sekuntia, joten näin pitkässä kisassa hellesäässä kamppailu oli yllättävän tasaista. Peli on kovaa, mutta tällaista normaalimatkaa (lue SM-pitkää vastaavaa kisaa) en enää urallani kaipaa, kiitos!
Viestiin jäi kaksi päivää aikaa palautua ja oloni koheni huomattavasti juuri perjantai-iltana viestin aattona. Jälkiviisaana on hyvä sanoa, että siinä vaiheessa mun olisi pitänyt ehkä juosta pidempi toinen osuus, sillä Jarkko ei tuntenut oloaan yhtä pirteäksi. Joka tapauksessa päätin hiillostaa avausosuuden muita juoksijoita sen, minkä suinkin pystyn. Tiesin, ettei helle ehdi 30' kisassa vielä liiaksi ahdistaa, joten alusta alkaen ladoin täysillä menemään. Huonoa onnea oli se, että mulla oli nopein alkuhajonta, jolloin Jarkko ja Mats joutuivat hiukan pidemmälle kakkosrastille. Onneksi pystyin pitämään pidemmällä hajonnalla käyneet kaukana takana, mutta luulen, että joukkueen kannalta olisi ollut parempi, jos olisin pystynyt ottamaan kärjen alun pitkän hajonnan jälkeen kiinni. Valitettavasti emme voineet tätä vaihtoehtoa valita. Oli kyllä mahtavaa iskeä virheetön suoritus max.vauhtia ja huomata, että vain Conon pysyy mukana. Lopun jyrkkä rinne oli hurjaa taistelua ja jokaisen sekunnin poistamista loppuajasta. Conon luuli, että halusin hänet tiputtaa ja taisteli uljaasti mukana. Kirin halusin hoidella, sillä sain pidettyä MM-avausputken. Nyt olen ekalta osuudelta tullut kärjessä kolmessa MM-kisassa peräkkäin. Saa nähdä, joudunko ensi vuonnakin aloittajaksi, vai pääsenkö kenties muille osuuksille. SM-kisoissa nähdään, sillä varsinkin normaalimatka kiehtoo taas enemmän kuin laki sallii.
-jani-
Kisat pääsivät käyntiin maanantaina normaalimatkan karsinnalla. Maastosta oli tiedossa sen verran, että jyrkkää rinnettä ja rankkaa kisailua oli tarjolla. Silti kilpailun rankkuus yllätti, kun ratamestari oli arvioinut voittoajat aivan pieleen. Itse en ainakaan koskaan ole kovempaa karsintakilpailua juossut missään. Siinä helteessä mehut lähtivät miehestä, kun 1h12' kului karsintaan aikaa. Etukäteen uskoin, että ratamestari olisi hiukan helpommalla päästänyt, sillä maastossa olisi voinut välttää nousua lähdön ollessa 300m maalia korkeammalla. Naisilla olikin yksi lohkoista selvästi helpoin ja Simen kilometrivauhti sama kuin parhaiden miesten. Suomessa tällaisia ratoja on lähes mahdoton suunnitella, jossa naiset juoksisivat miesten kanssa tasoihin. Noususummat toki kertovat naisten radan kevyemmästä profiilista. 6,0km/200m - 9,5km/400m. Itse sain reitilleni noususummaa 475m, vaikka välttelin mielestäni nousua.
Olo oli kohtalainen, muttei aivan paras, kun verryttelin ennen normaalimatkan finaalia. Olin kuitenkin luottavainen, rauhallinen ja täynnä energiaa, kuten pitikin olla. Hiukan huolestutti tieto, että Sveitsin lämpötilaennätys saattaa mennä rikki. Itseasiassa edellisenä päivänä tehtiin Baselissa Sveitsin ennätys 40,3C, joten uhka oli todellinen. Lähtöhetki koitti. Vilkaisin pari ensimmäistä väliä ja huomasin heti, että jyrkkää rinnettä oli tarjolla. Ykköstä ei kuitenkaan voinut pummata, sillä edessä oli polku poikittain ja sitä pitkin oli helppo osua rastille. Kakkoselle valitsin reitin oikealta jyrkkä rinne heti alas ja rastille nousten alakautta. Reitti oli hyvä, mutta uskomattomalle alamäkijuoksijalle Jarkolle tuli 47 sekuntia turpaan 5 min välillä (Jarkolla sama reitti). Kolmoselle lyhyt rinneväli, josta suoriuduin hyvin. Sitten olikin haastava reitinvalinta. 3-4 välin nähdessäni tiesin, että kilpailu kestää vähintään 1h45', joten se niistä ratamestarin arvioista lopullisesti. Miten voidaan olettaa, että juostaan 5'30/km, jos laitetaan rataan tällainen rastiväli. Tässä oli kisan ratkaisu kohdallani ensimmäistä kertaa, sillä päätin lähteä jyrkkään rinteeseen vasemman kautta, jolloin välin loppu olisi helppo toteuttaa ja vain alamäkeä. Mutta kakkosen vierestä noustessani rinnettä yli 5min käsillä rinteestä ja puista auttaen totesin, että taisi olla iso virhe. Vaikka yritin rauhallisesti nousta ylös, niin reisiä hapotti, eikä juoksusta enää tullut miellyttää loppumatkasta. Suomessa vastaavaa rinnettä ei pääse tietääkseni kokemaan missään muualla kuin kiipelyseinillä, joten siellä voi kokeilla, miltä se tuntui ;) Hävisin välillä 1'44 nopeimmalle ja olin 6. rastilla joen ylityksessä sijalla 14. n.1'30 kärjestä. Omeltchenko oli ottanut Mamleevin kiinni kakkoselle ja pojat polkivat yhdessä hurjaa vauhtia - siis Omeltchenkon johtaessa kisaa selvästi.
Viestiin jäi kaksi päivää aikaa palautua ja oloni koheni huomattavasti juuri perjantai-iltana viestin aattona. Jälkiviisaana on hyvä sanoa, että siinä vaiheessa mun olisi pitänyt ehkä juosta pidempi toinen osuus, sillä Jarkko ei tuntenut oloaan yhtä pirteäksi. Joka tapauksessa päätin hiillostaa avausosuuden muita juoksijoita sen, minkä suinkin pystyn. Tiesin, ettei helle ehdi 30' kisassa vielä liiaksi ahdistaa, joten alusta alkaen ladoin täysillä menemään. Huonoa onnea oli se, että mulla oli nopein alkuhajonta, jolloin Jarkko ja Mats joutuivat hiukan pidemmälle kakkosrastille. Onneksi pystyin pitämään pidemmällä hajonnalla käyneet kaukana takana, mutta luulen, että joukkueen kannalta olisi ollut parempi, jos olisin pystynyt ottamaan kärjen alun pitkän hajonnan jälkeen kiinni. Valitettavasti emme voineet tätä vaihtoehtoa valita. Oli kyllä mahtavaa iskeä virheetön suoritus max.vauhtia ja huomata, että vain Conon pysyy mukana. Lopun jyrkkä rinne oli hurjaa taistelua ja jokaisen sekunnin poistamista loppuajasta. Conon luuli, että halusin hänet tiputtaa ja taisteli uljaasti mukana. Kirin halusin hoidella, sillä sain pidettyä MM-avausputken. Nyt olen ekalta osuudelta tullut kärjessä kolmessa MM-kisassa peräkkäin. Saa nähdä, joudunko ensi vuonnakin aloittajaksi, vai pääsenkö kenties muille osuuksille. SM-kisoissa nähdään, sillä varsinkin normaalimatka kiehtoo taas enemmän kuin laki sallii.