O-ringen1 |
O-ringen2 |
O-ringen3 |
O-ringen4 |
O-ringen5
28.7.2003
O-RINGEN/UDDEVALLA 19.-25.7.
Harjoittelu ja kunnon virittely on edennyt suunnitelmien mukaisesti kohti MM-kisoja. Päätin jo hyvissä ajoin, että jos tilanne tuntuu hyvältä, niin O-ringen saa toimia MM-kunnon viimeistelijänä. Hyvin mennyt harjoituskausi ja erinomainen kisakausi antoivat sopivat lähtökohdat O-ringenille. Ensimmäisen päivän sprint-kisan voiton jälkeen totesinkin, että nyt tuntuu ekaa kertaa tänä kesänä lihakset "löysiltä". Tällöin tiedän olevani lähellä palautumisen maksimointia. Niinpä uskon, että O-ringen palveli kovine kisoineen, mutta sopivin matkoin ja riittävin lepopäivin valmistautumista Sveitsiä varten. Lihaksisto tuntui toimivan hyvin ja palautuminen uuteen kisaan sujui ongelmitta. Tällä hetkellä olo on luottavainen, vaikka vielä ei täysin viikosta ole palauduttu. Reilun kahden vuorokauden päästä lähdetään Sveitsiin, mutta ensimmäiseen kisaan on vielä 6 vuorokautta aikaa, joten uskon palautumisen olevan optimaalista ja huippuvireen löytyvän juuri oikealla hetkellä. MM-kisoissa aion nauttia sydämeni kyllyydestä!
O-ringenin ensimmäisenä päivänä tai oikeastaan avajaisiltana juostiin superelitin sprint-kisa c-ortista käsin. Lähtö ja maali olivat palkintolavalla. Maasto sen sijaan oli kaikkea muuta kuin sprinttiä vastaava, eikä ihanneajatkaan olleet aivan kohillaan. Voittoaikani päivän kisassa oli 17'26 radalla, jossa nousua oli n.140m. Maasto oli vaikeakulkuista, vaikka rastit eivät vaikeita olleetkaan ja välillä pääsi polkuakin juoksemaan. Rata oli kuitenkin enemmän pikamatkan kuin sprintin rata. Sinänsä hieno kisa, jota yleisö saattoi seurata suurelta skriiniltä jukola-tyyliin. Kohtalaisen paljon oli yleisöäkin paikalla. Hauska tapahtuma tämä perinteeksi tullut O-ringenin prologi.
Muiden aloittaessa kisaviikkoa superelit juoksi toisen etapin Orustin saarella kauniin luontomaiseman keskellä. Maasto oli todellakin hienoa, vaikkakin raskasta edetä. Kisan teki hankalaksi 1:15000-mittakaavainen kartta, jota oli mahdoton lukea vauhdissa ilman teräsmiehen katsetta. Olennaisen näkeminen, eli lähinnä käyrien luku oli erityisen vaikeaa ja sujuvasta etenemisestä ei ollut tietoakaan. Joka toista rastia piti pyörähtää, joten huono fiilis jäi kisasta. Taisi olla veteraaneilla vaikeuksia lukea kymppitonnistakin karttaa. Onneksi Suomessa sentään on ymmärretty kaksi kartoituksen tärkeintä elementtiä. Käyrästön selkeys ja aina tarvittaessa 1:10000-mittakaava - toki poikkeuksena normaalimatkat, joissa ei tarvitsekaan näperrellä. Silloin rytminvaihtelu on olennaisinta. Mats hallitsi kisan parhaiten ja karkasi reilun minuutin johtoon.
Toisen etapin aikaan nautimme välipäivästä. Kolmas etappi olikin sitten yhteinen ja normaalimatkan maailmanrankikisa tiedossa. Maasto oli mitä oli, mutta hyvän radan oli ratamestari siihen suunnitellut. Alussa luulot pois, sitten peruskauraa, yksi pitkäkin väli (vaikka suoraa olikin nopein) ja lopussa vielä tarkkuutta ja voimia vaativa osuus juuri, kun luuli laskettelevansa jo maaliin. Itselläni sujui alku heikosti, mutta pääsin vähitellen vauhtiin. Mats tuli Stevensonin kanssa hurjaa vauhtia ja toisessa radiossa Matsin johto oli lähes 3min. Alkupään lähtijänä kärsin ehkä hiukan alussa, mutta lopussa uria oli jo runsaasti. Muutenkin onnistui lopun tulemaan erinomaisesti, joten sain kavennettua Matsin etappivoiton 1'53:een. Ero oli kokonaiskisassa 3'02.
Toisen välipäivän jälkeen edessä oli pikamatka Uddevallan kupeessa. Norjalaistyyppistä upeaa maastoa oli tarjolla. Karttakin tuntui olevan parempi kuin muina päivinä. Ainakin pienipiirteisistä alueista oli saatu selkeälukuisia. Itselläni kisa alkoi hyvin, vaikka verryttely tapahtuikin raekuurossa (lämpöä +22C). TV-rastilla johdin Jonnea 6 sekunnilla, mutta maaston muuttuessa homma karkasi käsistä ja tein viidellä rastilla pientä koukkua. Jonne voitti ja eroa minuun tuli 1'10. Matsille annoin lisää etumatkaa ja takaa-ajoon jäikin sitten 3'53 kurottavaa. Jarkko olisi ilman toiseksi viimeisen rastin huolimattomuutta ollut kisan selvä ykkönen, ja olisi muutenkin tehnyt viikosta vielä suuremman jännitysnäytelmän.
Viimeisen päivän takaa-ajossa kaikki pitivät Matsin johtoa selvänä ja voittoa lähes varmana, mutta maasto ja rata tarjosivat todellisia suunnistushaasteita, jotka varsinkin takaa-ajossa saattavat aiheuttaa suuriakin virheitä. Naisten kisan kärkikaksikko pummasi yhtä rastia 10 minuuttia ja menettivät voittokamppailun Monroelle. Päätin tehdä virheetöntä ja sujuvaa työskentelyä ja varmistaa aina, jos tunsin virheen olevan lähellä. Tämä taktiikka onnistuikin hyvin ja jäin koko kisassa vain kahdella välillä rastivälin nopeimmalle puoli minuuttia - muuten vain muutamia sekunteja.
Ensimmäiselle radiolle 5.rastille olin ottanut Matsia minuutin kiinni.
Suunnistus sujui erinomaisesti ja pitkän välin alun hiukan huonosta kohdasta menon jälkeen suorastaan nautiskelin loppuvälin sujuvasta etenemisestä. On hieno tunne, kun pystyy koko ajan ennakoimaan ja havainnoimaan täydessä vauhdissa siten, että eteneminen on sujuvaa luovimista.
TV-rastille nro 11 olin edennyt Matsin kanssa samaa tahtia ja eroa oli edelleen 2'50. Tosin itselleni tuli 30 sekunnin verran kämmiä ysille mennessä, mutta muuten meno nautinnollisen sujuvaa ja fiilis mainio. Ajatustakaan en suunnannut siihen, että Mats olisi vielä tavoitettavissa, mutta 13.rastilla näin vilaukselta Matsin selän. Suorastaan säikähdin, mutta ajattelin edetä maltilla omaa työtä tehden. Toki pikkasen yritin tsempata, jotta pitäisin Matsin näkyvissä. Näin häntä vilaukselta myös seuraavalla rastilla - eroa 12 sekuntia.
15.rastilla kuittasin Matsin, vaikken sitä tiennytkään. Suunnistin hyvin, mutta pitkällä välillä etenin turhankin varovaisesti. Mats sai selkäni näkyviin ja huomasin rastivälin loppupuolella Matsin parikytmetriä takanani. Olo oli hyvä, mutta hiukan olin luovuttanut - siis olin liian tyytyväinen suoritukseeni.
Kolmanneksi viimeiseltä rastilta, jossa leimasin vielä ensin alkoi kova kamppailu. Mats oli lukenut välin toiseksi viimeiselle paremmin ja päätti kiertää vasemmalta, vaikka lähdin edellä juoksemaan väliä suoraan. Mutasen rinteen vuoksi suoraan meno oli karvan verran hitaampi ja Mats pääsi kuittaamaan rastin ensin. Iskin, minkä pystyin, mutta todellista haastamisen mahdollisuutta ei ollut. Mats otti omansa ja tyydyin hopeaan. Suomalaisten ylivoima oli kyllä hulppeeta!
-jani-
Muiden aloittaessa kisaviikkoa superelit juoksi toisen etapin Orustin saarella kauniin luontomaiseman keskellä. Maasto oli todellakin hienoa, vaikkakin raskasta edetä. Kisan teki hankalaksi 1:15000-mittakaavainen kartta, jota oli mahdoton lukea vauhdissa ilman teräsmiehen katsetta. Olennaisen näkeminen, eli lähinnä käyrien luku oli erityisen vaikeaa ja sujuvasta etenemisestä ei ollut tietoakaan. Joka toista rastia piti pyörähtää, joten huono fiilis jäi kisasta. Taisi olla veteraaneilla vaikeuksia lukea kymppitonnistakin karttaa. Onneksi Suomessa sentään on ymmärretty kaksi kartoituksen tärkeintä elementtiä. Käyrästön selkeys ja aina tarvittaessa 1:10000-mittakaava - toki poikkeuksena normaalimatkat, joissa ei tarvitsekaan näperrellä. Silloin rytminvaihtelu on olennaisinta. Mats hallitsi kisan parhaiten ja karkasi reilun minuutin johtoon.
Ensimmäiselle radiolle 5.rastille olin ottanut Matsia minuutin kiinni.
Suunnistus sujui erinomaisesti ja pitkän välin alun hiukan huonosta kohdasta menon jälkeen suorastaan nautiskelin loppuvälin sujuvasta etenemisestä. On hieno tunne, kun pystyy koko ajan ennakoimaan ja havainnoimaan täydessä vauhdissa siten, että eteneminen on sujuvaa luovimista.
TV-rastille nro 11 olin edennyt Matsin kanssa samaa tahtia ja eroa oli edelleen 2'50. Tosin itselleni tuli 30 sekunnin verran kämmiä ysille mennessä, mutta muuten meno nautinnollisen sujuvaa ja fiilis mainio. Ajatustakaan en suunnannut siihen, että Mats olisi vielä tavoitettavissa, mutta 13.rastilla näin vilaukselta Matsin selän. Suorastaan säikähdin, mutta ajattelin edetä maltilla omaa työtä tehden. Toki pikkasen yritin tsempata, jotta pitäisin Matsin näkyvissä. Näin häntä vilaukselta myös seuraavalla rastilla - eroa 12 sekuntia.
15.rastilla kuittasin Matsin, vaikken sitä tiennytkään. Suunnistin hyvin, mutta pitkällä välillä etenin turhankin varovaisesti. Mats sai selkäni näkyviin ja huomasin rastivälin loppupuolella Matsin parikytmetriä takanani. Olo oli hyvä, mutta hiukan olin luovuttanut - siis olin liian tyytyväinen suoritukseeni.
Kolmanneksi viimeiseltä rastilta, jossa leimasin vielä ensin alkoi kova kamppailu. Mats oli lukenut välin toiseksi viimeiselle paremmin ja päätti kiertää vasemmalta, vaikka lähdin edellä juoksemaan väliä suoraan. Mutasen rinteen vuoksi suoraan meno oli karvan verran hitaampi ja Mats pääsi kuittaamaan rastin ensin. Iskin, minkä pystyin, mutta todellista haastamisen mahdollisuutta ei ollut. Mats otti omansa ja tyydyin hopeaan. Suomalaisten ylivoima oli kyllä hulppeeta!