pm-kisat

6.5.2003
PM-KISAT ONNISTUIVAT ODOTUSTEN MUKAISESTI


PM-kisat juostu ja hetkellinen suunnistustyhjyys on vallannut sydämeni. Rakkautta olen kuitenkin täynnä niin suunnistukseen kuin muuhunkin elämään liittyen. Lähdin PM-kisoihin tavoitteena mitali. Vaikka normaalimatka oli pääkisani, niin olisin ollut tyytyväinen mitaliin joltain toiseltakin henkilökohtaiselta matkalta. Normaalimatkaan latautuminen tuotti hyvää jälkeä, ja sain sen mitalinkin, vaikka ennenkaikkea sain tehtyä loistavan suorituksen. Tällaisen suorituksen tekeminen antaa itseluottamusta ja varmuutta edetessä kohti MM-kisoja ja siellä sitä päämatkaa...Muutkin kisasuoritukseni onnistuivat hyvin, vaikka sprintissä ei vauhti riittänyt ja pikamatkalla hopea meni yhteen otteen herpaantumiseen, mutta niin varmaan jollain toisellakin. Kisajärjestelyt oli Ruotsilta taas pohjanoteeraus. Vain Idren viimevuotinen maailmancup on järjestelyiltään ollut yhtä ala-arvoista. Toivottavasti ensi vuonna Vesteråsin MM-kisoissa ainakin tulokset saadaan varmuudella oikein!

Tiomilan ankkuriosuuden jälkeen uskoin vahvasti suorituskykyni olevan kilpailukykyinen. Alkuviikon palauttelun ja rennon valmistautumisen jälkeen torstaina oli kisafiilis kunnossa. Sprintti tarjosi mielestäni hyvää ja mäkistä maastoa. Monet arvostelivat sprinttiä liian helpoksi, mutta se oli sitä mitä sprintin kuuluukin. Toteutetaan suoraviivaisesti ja välillä kiertäen maksimaalista suunnistusvauhtia edeten ja vain leimaukseen hiljentäen. Sitä juuri oli tarjolla. Maastojuoksua mäkisessä maastossa, jossa pään on raksutettava tehostetusti, sillä viiden sekunnin virhekin on liikaa. Wingstedtin vauhti oli todella hurjaa, vaikka Stevenson pääsikin 15 sekunnin päähän, niin itse pääsin juuri "massan" alkupäähän sekuntikamppailussa ja jäin 36 sekuntia. Tuntui, että viitoitettua reittiäkin saisin tsempata melko maksimaalisesti päästäkseni iso-Emilin aikaan. Sellaista se joskus on. Toki huvittavaa oli se, että Emilin aika noteerattiin maalissa aluksi: sieltä tulee Emil, mutta puoli minuuttia liian myöhään... Mitä ihmettä!? Emil onkin mennyt puolella minuutilla johtoon...Itselläni olisi parannettavaa ollut kahdella välillä: ykköselle jäin kierrolla 10 sekuntia ja 12:lle rastille sekoilin vajaan 10 sekunnin edestä. Siinäpä se ja jaettu kuudes sija tuliaisina.

Normaalimatkalle oli hyvä vertailukohta fyysisessä mielessä, sillä Janne ja Jarkko jättivät sprintin juoksematta satsatakseen normaalimatkaan. Itselleni tiesin sprintin sopivan alle, sillä palauttelun jälkeen on hyvä saada turhat löysyydet pois lihaksista. Kun palautuminen sujuu hyvin, niin silloin kilpailu kilpailun perään onnistuu lähes samalla fyysisellä tasolla. Usein se toinen kisapäivä on mulle paras. Normaalimatka on vuosien varrella tullut selkeästi päämatkakseni lähinnä SM-normaalimatkojen onnistumisten, mutta myös Tampereen MM-hopean vuoksi. Ennen kaikkea kuitenkin se tunne, jolla juoksen normaalimatkaa on upea. Kykenen pitämään tasaisen kovaa vauhtia, mutta nautin lähes koko ajan. Siinä ei ole väkisin yrittämistä, vaan rentoa rullausta ja suunnistuksen harmoniaa. Tahto tehdä erinomainen suoritus ja tahto saavuttaa tavoitteet tuovat energialatauksen, jota seuraten onnistuminen on helpompaa kuin normaalisti. Toiset saattavat silti olla parempia, eikä sille voi mitään. Siksipä voittaminen ei henkilökohtaisesti saa olla kaikki kaikessa. Itselleni se ainakin olisi liian raskasta.

PM-normaalimatka oli urani ehkä kolmanneksi paras normaalimatkan suoritus suunnistuksellisesti. Edelle virheiden vähyydessä menevät vain MM-kisa 2001 ja SM-kisa 1997. Viime vuoden MC-kisa Norjassa pääsee listalla seuraavaksi. Joka tapauksessa keskittyminen oli hyvä, vaikka rastiväleillä 3-7 ote ei ollut paras mahdollinen. Perhoslenkillä on loistava kulku ja helpohkot lyhyet välit sujuivat nautiskellen. Seuraavalla pitkällä välillä rastille 18:lle rastille tuli turhaa kiertoa vasemmalta. Yhdelläkään rastilla ei kuitenkaan suurempaa ajanhukkaa, mikä on normaalimatkalla tärkeää. Yleisön edessä tein kämmin lähtiessäni yleisörastilta kohti toiseksi viimeistä. Olin niin keskittynyt, etten muistanut viimeisen rastin olevan sama kuin yleisörasti. Yleisön huutaessa muistin kuitenkin varvauksen ja käännyin kohti uutta k-pistettä. Aikaa kului ehkä 15 sekuntia hukkaan, mutta seuraavan puskarastin tuottaessa monille vaikeuksia, olin välillä nopein. Joskus voi käydä näin. Loppulenkillä vatsanpohjassa tuntui sen verran painetta, että housut oli taas kinttuihin laskettava ja pehmoiset purskautettava. Käytin tähän aikaa reilun 5 sekuntia, jonka jälkeen juoksu kulki taas rennosti puristaen. Tsemppi päällä taistellen eteenpäin. Yllättävää oli, että kylmä vesi ei haitannut mua loppumatkalla. Normaaleja krampin oireita ei ilmaantunut, vaan pystyin puristamaan kaikki, mitä miehestä lähti. Tuloksena pronssi 3 sekuntia hopeasta ja toisaalta vain 8 sekuntia erotti neljännestä sijasta. Minuutin päässä PM-kuninkaasta, iso-Emilistä.

Pikamatka oli juoksuvireen puolesta arvoitus, mutta kulku osoittautui erittäin hyväksi. Maasto oli upeaa ja suunnistuksellista nautintoa. Pikkutarkka suunnistus oli Pasille tehty, mutta mullakin oli kaikki mahdollisuudet. Rastilla 10. nopeasti väliaikoja vilkasten vielä toisena, vaikka tasaista olikin. Kuitenkin 11. rastilla ote herpaantui ja seurauksena 45 sekunnin kämmi puskassa olevalle jyrkänteelle. Alapuolelta ohi ja seuraavalle nenälle kuikuilemaan. Keräilin itseni, mutta fiilikset menivät. Tsemppiä kuitenkin löytyi, sillä juoksu tuntui hyvältä. Lopussa vielä pari kymmensekuntista pummia, mutta kokonaisuudessaan hyvä suoritus. Pasille reilu minuutin tappio, kuten liian usein pikamatkalla toistunut ;) Toiseen sijaan jäi 37 sekuntia, joten sinne olisi saumat olleet. Suurin lataus purkautui jo normaalimatkalle, joten suurta harmitusta ei tullut kisan jälkeen. Kahdeksas sija on hyvä ja tilanne näyttää paremmalta kuin kaksi vuotta sitten Mikkelin PM-kisoissa, vaikka kunnossa olin sielläkin.

Viestistä ei kerrottavaa juurikaan jäänyt. Harmitonta hupia meille Suomen miehille, sillä viesti ei sujunut meiltä kovinkaan hyvin. Tämähän oli toisintoa Norjan PM-kisoista 1999, jolloin Norja hallitsi miesten viestiä ja SuomiII kartassa oli koodivirhe. Lopputuloksena viestin hylkääminen ja jos ilkeitä ollaan niin lievä tyytyväisyyden tunne, vaikka tosiasiassa valitettavan säälittävä esitys kisajärjestäjiltä. Voi ruotsalaiset kisajärjestäjät...Omalla kohdallani aloitus oli hiukan levotonta ja virheitäkin tuli. Lopussa oli saumat vielä säilyttää viestialoitusten voittoputki, mutta kämmäsin kolmanneksi viimeistä rastia 20 sekuntia ja kärki livahti tavoittamattomiin. Vaihdossa eroa oli 14 sekuntia, joten hyvä suoritus sinänsä. Kisoista jäi hyvä olo. Onhan PM-kisat mukavia senkin puolesta, että se on ainoa arvokisa, jossa nuoret ja aikuiset ovat samoissa geimeissä. Ja eikun kohti uusia haasteita ja mittailemaan vauhtia SM-maastojen 12km:lle vajaan kahden viikon kuluttua.

-jani-