>>Pika>> | >>Normaali>>

22.4.2003
PM-KATSASTUKSET PERUSVARMOJA SUORITUKSIA


Jälleen yhdet katsastukset takana ja tulos riittävän hyvä. Mielenkiintoista kohdallani on se, etten ole yhtä MM-katsastusta lukuunottamatta koskaan venynyt katsastuksissa parhaimpaani. Yksi syy tähän lienee se, että arvokisoissa ne parhaat suoritukset pitääkin tehdä, ja näin ollen myös haluan sinne panostaa huippuvireeni. Välillä kuitenkin huvittaa tällaiset "perusvarmat" viitossijat, jotka toki vaativat hyvän suorituksen. Joka tapauksessa hyvillä mielin voin viimeistellä PM-virettä. Toki Tiomila on ensin, eikä suinkaan minään välipalana.

Viime viikolla totesin, että kevään tärkeissä kisoissa on hiukan lisäjännitystä. Tämä johtuu selvästi siitä, että keväällä katsotaan tavallaan uudet asetelmat alkavalle kaudelle. Kenellä on sujunut talven harjoittelu hyvin? Onko joku ottanut askeleen kohti Suomen ja samalla Maailman huippua? Viikonlopun katsastuksista jäi hiukan valju maku, sillä samat nimet jylläsivät edelleen. Toki pientä vaihtelua aina on. Saarinen ja Fagerudd pääsevät näyttämään ensi kertaa kykynsä arvokisoihin. Toisaalta Pasi ja Matte pääsevät näyttämään, ettei heitä tälläkään kertaa valittu turhaan joukkueeseen. Jonne otti varmastikin nyt viimeisen ratkaisevan askeleen kohti paikan vakiinnuttamista maajoukkueessa - ehkä myös Petteri. Juha piti jälleen pintansa tiukan paikan tullen. Jarkko ja Janne osoittivat puolestaan olevansa täydessä kevätiskussa. Jarkon pikamatkan suoritus oli yksi kovimmista juoksuista, joita olen ollut todistamassa.

Omat suoritukseni olivat perushyviä kevään juoksuja. Olen yleensä hiukan hidas syttymään keväällä, ja maastoaskeleeni vaatii hiomista. Kartanluvun ja kepeän maastojuoksun onnistunut yhdistäminen on edellytys suorituksen hallinnalle, ja joka ikinen kevät se on haettava uudelleen...joskaan ei nollilta. Tunsin kuitenkin, että ylimääräistä voimien tuhlausta tapahtui maastojuoksun taloudellisuuden ollessa vielä hakusessa. Ja toinen asia näin keväällä on kiireen tunne, joka minua aina vaivaa, vaikka kuinka pyrin suoritusta rauhoittamaan. Ilmeisesti minulla on niin kova halu iskeä sata lasissa, että se tunne voittaa mielenkin rauhallisuuden. Kun nämä asiat saan kuntoon PM-kisoihin - ainakin ajatustasolla, niin varmasti syntyy kovaa tulosta. Ainakin itseäni tyydyttäviä suorituksia.

Pikamatkan katsastuksessa Silja-rasteilla lihakset olivat hyvin palautuneet ja jalat freshit. Kisa sujui kokonaisuudessaan hyvin, mutta yritystä oli enemmän kuin suorituksen hallintaa. Ykkönen ja kakkonen sujuivat hyvin, mutta jo kolmoselle suunnistus jäi hieman jalkoihin, niinpä toteutus oli huono. Rasti oli helppo ja näkyi kauas - pienellä maltilla 5-10 sekuntia nopeammin. Neloselle turhaa kaarrosta oikealta, eikä nytkään suunnistus riittävästi edellä. Kuutoselle huono reitinvalinta ja pitkällä välillä Jarkolle vauhdissa 20 sekuntia!? Kasille turhaa kiipeämistä ja ysille 20 sekunnin virhe. Loppu pienten kaarrosten saattelemana. Virhettä n.1'20 ja Jarkolle tappiota 1'29!!!

Normaalimatkalla Finspringissä tuntui fyysisesti helpommalta, kuten olin odottanutkin. Pikamatka avaa paikat ja hengityksen, kun levon jälkeen löysyyttä olotilassa. Ykkönen heti vaativa rasti tiheässä, eikä ihan mallikelpoinen suoritus. Kakkoselle sujuvasti - kolmoselle 20 sekunnin koukkaus. Tyypillinen virhe 15000-tonnisella, kun liian hätäisesti ottaa rastin. Seuraavat pari väliä ok. Kutoselle kiersin motarin kautta, mutta erittäin huono valinta ja tappiota 20 sekuntia. Välit 6-9 sujuivat erinomaisesti ja kympillä vilahti Mähösen punanuttu. Koukkasin hiukan rastia - 5sek. Seuraavalle huono toteutus, mutta jyrkässä mäessä kohti 12.tta sain Jounin hyppysiini. Taisi tulla kisan ainokaiset pohjat - kertoo ehkä hiukan suorituskyvyn keskeneräisyydestä. Kolmetoista hyvin ja tässä vaiheessa kisaa neljäs 29sek Jannea perässä. Kisan isoin kämmi tuli 14.lle. Lähdin rastilta huolimattomasti suunnistus jaloissa. Huomasin pian, että olen väärässä notkossa vasemmalla, eikä korjaus enää kannattanut. Aikaa tuhraantui rinteessä painiskellessa n.50sek. Seuraavallekin olisi pitänyt valita suoraan alas jäinen rinne ennemmin kuin liukastelu ja notkojen könyäminen. Välin loppu hyvin. 16.lle ok, mutta koukkailua 17.lle ja 18.lle. Molemmissa 10 sekunnin edestä ainakin. Seuraavat välit ihan hyvin, vaikka maha meni sekaisin ja vauhti hiukan hiipui. Heitin sitten kakit 21.rastin tuntumaan - toivottavasti ei tuottanut haittoja myöhemmin lähteneille. Vatsa tuli kuntoon ja vauhti taas kiihtyi. Lyhyt väli turhan varovaisesti ja 24.lle liiallinen kierto polkua. Pieni koukku 25.lle, mutta loppu sujui hyvin. Vauhtia olisi voinut tsempata vähän lisää, mutta olo oli siihen liian hyvä...siis fyysisesti tuntui helpolta, eikä oireitakaan ollut lihaksissa. Virheitä sain analyysissä 3'40, joten parannettavaa rutkasti. Positiivista oli se, että suurin virhe oli alle minuutin. Kriittisyyttä omaa suoritusta kohtaan on aina oltava, jotta tärkeässä paikassa voi tehdä loistosuorituksen.




-jani-