park world tour
29.10.2002
PWT-FINAALI OLI KAUDEN PIRISTYS
PWT-finaalikiertue oli täynnä matkustamista, sillä ensinnä juostiin osakilpailu Ranskan Mulhousessa.
Sieltä siirryttiin Etelä-Italiaan, jonne saavuimme kahdelta seuraavaa kisaa edeltävänä yönä. Kisat olivat
kuitenkin erinomaisesti järjestettyjä. Erityisesti Italian Matera tarjosi niin eksoottisen suunnistuselämyksen,
että innostukseni puistokisoja kohtaan suorastaan kasvoi. Osaksi syynä oli varmasti omien suoritusten onnistuminen ja
myös yllättävä menestyminen kaupunkisuunnistuksessa. Tuloksena PWT-kokonaiskilpailun 4.sija.
Valmistauduin PWT-finaalia varten ihan kunnolla. Lenkeillä tein mielikuvaharjoittelua ja sellaisia vetoja, jotka vastasivat
keskimääräistä puistosuunnistuksen rastiväliä eli 1-2min. Lisäksi hain riittävällä levolla herkkyyttä, joten MC-finaalin jälkeen
tein vain yhden pitkän lenkin. Luottavaisin mielin lähdin reissuun. Mats ja Pasi olivat mielestään aika heikosti harjoitelleet cupin
jälkeen, joten uskoin olevani kova luu. Mulhousessa tuli isku vasten kasvoja. Ei mihinkään - hengitys ei kulkenut ja päästä heitti,
minkä seurauksena iso virhe ja putoaminen häntäjoukkoihin. Puhtaalla suorituksella olisi ollut mahdollisuudet kymppisakkiin!
Ensimmäinen ajatus oli, että turhaan lähdin reissuun. Rupesin kuitenkin tajuamaan, mikä oli pielessä, ja sain siihen vahvistusta isältä ja Reetalta.
"Mun pitää lähteä vain nauttimaan suunnistuksesta" -ajatusta tarvittiin. Tajusin, ettei tulokset yrittämällä parane, vaan hallitsemalla omaa suoritusta
joka tilanteessa. Niinpä lähdin Italiaan nauttimaan puistosuunnistuksesta. Alberobellossa kisattiin kaupunkikisa, joka tarjosi pieniä kujia, mutta muuten
normaalia pwt-tykitystä. Kisa sujui hyvin ja sain Valstadin kiinni. Juoksukin tuntui olevan aivan erilaista kuin Mulhousessa ja vauhti vain kiihtyi loppua
kohden. Harmittava lipsahdus tuli loppupuolella rataa ja ajanhukkaa ylimääräisen korttelin kierrosta 15sek. Tuloksena kuitenkin upea 3.sija - ensimmäinen
menestys täysin kaupunkiympäristössä tapahtuneessa suorituksessa. Voittokin jäi vain 15,5sek päähän.
Olin tyytyväinen siihen, että hallitsin suoritusta ja hyvä sijakin tuotti mukavan fiiliksen. Viimeinen kisa Materassa tarjosi sitten elämyksen, jonka vuoksi
jo pelkästään olisi reissuun kannattanut lähteä. Historiallisessa "raunio"kaupungissa oli satoja kivirappusia, pieniä kujia, tunneleita ym. hupaa. Kuullostaa
kikkailulta, jota se kieltämättä vähän olikin. PWT-järjestelyjen loistavuus piileekin juuri siinä, että epäselvyyttä tai ongelmia aiheuttavat paikat selvitetään
urheilijoille ennen kisaa, joten tuurista ei ole kysymys. Karttakin oli saatu tehtyä hyväksi 1:3500 mittakaavaan, mutta silti jotkin kohdat oli vaikeita nähdä
kartalta. Tämä kisa oli kuitenkin mahtava historiallisen ympäristönsä vuoksi, eikä vähiten siksi, että hallitsin jälleen suoritukseni. Pieniä virheitä toki tuli,
kuten kaikille tällaisessa kisassa, mutta kokonaisuus oli hyvin hallussa ja uskalsin tarpeen tullen pysähtyäkin. Finaalikisan toisesta sijasta jäi hyvä maku
puistokisoja kohtaan. Ehkä vielä sittenkin innostun sprinteistäkin, sillä niistä voi saada erilaista hyvää fiilistä, vaikka hurmokseen onkin mielestäni mahdotonta
päästä. Kiitos Materalle - Italia on hieno maa. Täytyy päästä sinne joskus leirille tai vaikka vaan lomailemaan.
-jani-