park world tour

29.10.2002
PWT-FINAALI OLI KAUDEN PIRISTYS


PWT-finaalikiertue oli täynnä matkustamista, sillä ensinnä juostiin osakilpailu Ranskan Mulhousessa. Sieltä siirryttiin Etelä-Italiaan, jonne saavuimme kahdelta seuraavaa kisaa edeltävänä yönä. Kisat olivat kuitenkin erinomaisesti järjestettyjä. Erityisesti Italian Matera tarjosi niin eksoottisen suunnistuselämyksen, että innostukseni puistokisoja kohtaan suorastaan kasvoi. Osaksi syynä oli varmasti omien suoritusten onnistuminen ja myös yllättävä menestyminen kaupunkisuunnistuksessa. Tuloksena PWT-kokonaiskilpailun 4.sija.

Valmistauduin PWT-finaalia varten ihan kunnolla. Lenkeillä tein mielikuvaharjoittelua ja sellaisia vetoja, jotka vastasivat keskimääräistä puistosuunnistuksen rastiväliä eli 1-2min. Lisäksi hain riittävällä levolla herkkyyttä, joten MC-finaalin jälkeen tein vain yhden pitkän lenkin. Luottavaisin mielin lähdin reissuun. Mats ja Pasi olivat mielestään aika heikosti harjoitelleet cupin jälkeen, joten uskoin olevani kova luu. Mulhousessa tuli isku vasten kasvoja. Ei mihinkään - hengitys ei kulkenut ja päästä heitti, minkä seurauksena iso virhe ja putoaminen häntäjoukkoihin. Puhtaalla suorituksella olisi ollut mahdollisuudet kymppisakkiin!

Ensimmäinen ajatus oli, että turhaan lähdin reissuun. Rupesin kuitenkin tajuamaan, mikä oli pielessä, ja sain siihen vahvistusta isältä ja Reetalta. "Mun pitää lähteä vain nauttimaan suunnistuksesta" -ajatusta tarvittiin. Tajusin, ettei tulokset yrittämällä parane, vaan hallitsemalla omaa suoritusta joka tilanteessa. Niinpä lähdin Italiaan nauttimaan puistosuunnistuksesta. Alberobellossa kisattiin kaupunkikisa, joka tarjosi pieniä kujia, mutta muuten normaalia pwt-tykitystä. Kisa sujui hyvin ja sain Valstadin kiinni. Juoksukin tuntui olevan aivan erilaista kuin Mulhousessa ja vauhti vain kiihtyi loppua kohden. Harmittava lipsahdus tuli loppupuolella rataa ja ajanhukkaa ylimääräisen korttelin kierrosta 15sek. Tuloksena kuitenkin upea 3.sija - ensimmäinen menestys täysin kaupunkiympäristössä tapahtuneessa suorituksessa. Voittokin jäi vain 15,5sek päähän.

Olin tyytyväinen siihen, että hallitsin suoritusta ja hyvä sijakin tuotti mukavan fiiliksen. Viimeinen kisa Materassa tarjosi sitten elämyksen, jonka vuoksi jo pelkästään olisi reissuun kannattanut lähteä. Historiallisessa "raunio"kaupungissa oli satoja kivirappusia, pieniä kujia, tunneleita ym. hupaa. Kuullostaa kikkailulta, jota se kieltämättä vähän olikin. PWT-järjestelyjen loistavuus piileekin juuri siinä, että epäselvyyttä tai ongelmia aiheuttavat paikat selvitetään urheilijoille ennen kisaa, joten tuurista ei ole kysymys. Karttakin oli saatu tehtyä hyväksi 1:3500 mittakaavaan, mutta silti jotkin kohdat oli vaikeita nähdä kartalta. Tämä kisa oli kuitenkin mahtava historiallisen ympäristönsä vuoksi, eikä vähiten siksi, että hallitsin jälleen suoritukseni. Pieniä virheitä toki tuli, kuten kaikille tällaisessa kisassa, mutta kokonaisuus oli hyvin hallussa ja uskalsin tarpeen tullen pysähtyäkin. Finaalikisan toisesta sijasta jäi hyvä maku puistokisoja kohtaan. Ehkä vielä sittenkin innostun sprinteistäkin, sillä niistä voi saada erilaista hyvää fiilistä, vaikka hurmokseen onkin mielestäni mahdotonta päästä. Kiitos Materalle - Italia on hieno maa. Täytyy päästä sinne joskus leirille tai vaikka vaan lomailemaan.

-jani-