hl-finaali

18.7.2002
HUIPPULIIGAN FINAALI VARKAUDEN KOSKIPUISTOSSA 18.7.


Huippuliiga huipentui Varkaudessa tänään. Vaikka huippuja ei ollut kuin kourallinen paikalla, niin kisasta tuli todellinen jännitysnäytelmä. Voitto ratkaistiin vasta viimeisellä rastilla. On ymmärrettävää, että tällainen takaa-ajokisa ei houkuttele mukaan kuin ne, joilla mahdollisuudet kärkikamppailuihin tai ne, jotka ovat yli-innokkaita kilpailijoita.

Ennakkoasetelma oli selvä: Pasilla piti olla riittävä 43sek etumatka. Muu olikin epävarmaa, sillä kova kolmikko lähti 20sek mun perään. Kamppailusta tulikin hirmuinen, sillä lopussa koko viisikko oli yhdessä ja fyysinen vireys ratkaisi pelin tällä kertaa edukseni. Kilpailussa tilanteet vaihtelivat niin paljon, että sain hassuja kysymyksiä maalissa. Hassuja siksi, että kysymysten pohjustus oli väärää tai vajavaista tietoa. Vastailun teki kuitenkin vaikeaksi vain aivojen vajaatoiminta, sillä happi oli maaliintulon jälkeen kohtalaisen vähissä.

Lähdin liikkeelle rennon täysillä. Huomasin heti, että kartasta oli vaikea ottaa tolkkua kovassa vauhdissa. Lisäksi ongelmaksi tuli juoksun rytmittäminen, koska maasto oli joko nopeaa polkua tai puistoa tai hidasta kivikkoa. Kivikossa juoksu oli välillä riskillä kovaa, sillä kovaa oli mentävä. Ykköselle tulin kohtuu hyvin ja näin Pasin sillalla menossa kakkoselle. Juoksin rastilta sivuun ja menetin 5sek ennenkuin huomasin, mistä silta lähti. Taas rastille tulo puskaa. Kolmoselle reitinvalintaa ja hiukan epävarmuutta - suunnistus tökkii. Neloselle lähtiessä näin Troyn takana vetämässä kolmikkoa. Lisäsin hiukan pökköä, eivätkä pojat saaneet heti kiinni.

Vitonen ja kutonen olivat kunnon metsässä. Seiskalla oltiinkin jo kaikki kiltisti jonossa. Jonne oli joutunut rutistamaan alun 30sek mua nopeammin, joten rajua leikkiä. Kasille tuli virhe, sillä kartalla valkoinen alue olikin maastossa kamalaa nokkos- tai vastaavaa vitelikkoa, joten mokasin letkan kärjessä 10sek. Vedin seuraavat pari väliä. 10:lle Petteri kiersi vasemmalta ja kuittasi letkan kärkeen, sillä suoraan oli varsin huono edetä. 11:tä lähestyttäessä näimme Pasin vilaukselta - ero n.40sek. 12:lle oli pitkä väli ja Petteri veti joukkoa ja lujaa paineltiin. Ennen rastia otin oman valinnan ja leimasin ensin. Leimatessani näin Pasin ja olin hetken epävarma, mihin pitääkään lähteä, jolloin Troy otti ohjat käteen. Pasi oli sekoilunsa takia enää 10sek edellä.

Loppu olikin vauhdikasta puistoa ja fyysistä runttausta. Imutimme Pasin kiinni Troyn kanssa ja 15:llä Pasi leimasi vielä ensimmäisenä. Tämän jälkeen Troy siirtyi kärkeen ja mäkin ohitin Pasin. Troyn perässä puuskuttaen en antanut periksi. Viimeiselle (17.) rastille tultaessa kykenin lisäämään vielä uuden vaihteen ja ohitin Troyn, joka refleksinomaisesti yritti plokata tieni. Kiersin puun kauempaa puolta, mutta vauhtini oli riittävän kova. Leimasin ensin, mutta en osunut pohjaan saakka. Yritin uudelleen ja leimasin samalla sormenikin verille. Ajattelin, että nyt on leimailtu riittävästi ja ponkaisin kohti maalia. Ajatuksena vain taistelu kelloa vastaan, sillä olen loppuviitoituksilla pärjännyt hyvin, kun ei ole tarvinnut mies miestä vastaan kamppailla. Parikymmentä metriä ennen maalia huomasin eron riittäväksi ja saatoin lasketella voittajana maaliin - kuitenkin kaikkeni antaneena pitkälti anaerobisessa tilassa. Tästä on hyvä jatkaa Ruotsissa lauantaina.

-jani-