sm-pitkä

19.5.2002
SM-PITKÄ 18.5.2002


Matka oli pitkillä jälleen kerran pitkä - sen jalat saivat kokea. Reidet väsyneet ja lihakset kanget. Onneksi Kaken kätköillä tuli oiva verryttelysuunnistus. Kolmen tunnin saunominen, talviturkin heitto ja rento jutustelu takasivat palautumisen nopean alkamisen. Pitkiltä kuitenkin tuloksena 7.sija, vaikka karatakin olisi voinut, jos kuntoa olisi ollut hieman enemmän.

Katsastusten jälkeen palautuminen oli nopeaa, vaikka sunnuntaina ajattelin jättää pitkät väliin. Niinpä löysin itseni starttiviivalta. Tarkoituksena oli edetä säästeliäästi, maastosta nauttien. Olo olikin varsin vahva ja juoksu rentoa ensimmäiset 20km. Toisella lenkillä tuntui jopa, että voisin juosta täysin nenähengityksellä. Siitä tiedän, että juoksu on rennon ja letkeän ketterää.

Ensimmäisellä lenkillä mulle sattui pisin hajonta niin alussa kuin lopussa lenkkiä. Mazulis intoili alusta alkaen ja hyvin näytti mies loppuun asti jaksavan. Kokoomarastilta lähtiessä ihmettelin, kun kukaan ei halunnut samaan suuntaan. Hetken oli epävarma olo, että leimasinko varmasti oikealla rastilla - luotin kuitenkin ensimmäiseen tarkistukseeni, enkä palannut rastille. Siinä edetessä huomasin, että porukkaa on kourakaupalla edessä. Juoksin vähän aikaa letkassa ja suunnistusajatuskin oli hakusessa. Rastille tullessa parikin letkaa yhtyi ja porukka hiukan sekoili - kuittasin ja leimasin letkan kärjessä. Karppisen letka tuli lopussa lyhyillä väleillä mukaan ja yhytin itseni siihen. Niityllä huomasin alkuhajonnalla kannasi juosseiden letkan olevan edellä. Kartanvaihtoon rennosti 2min Jonnea perässä.

Toisella lenkillä katsoin hajonnan pituuden - lähes 300m lyhyempi kuin eka lenkki. Silloin arvelin, että hyvin on homma hanskassa. Sain perääni Hämälistön Mikan ja myöhemmin Väisäsen Marko ja Andelmaa liittyivät seuraan. Kaaduin kakkoselta lähtiessä ja huomasin, että kompassi oli säpäleinä. Ennenkin on ilman kompassia pärjätty ja hyvin, ajattelin. Viitosella oli suuntavaikeuksia, jolloin Andelmaa otti homman hetkeksi haltuun. Loppuhajonnalla ei ollutkaan muita, kuin Väisäsen seuranani. Arvelin, että kärjessä taidetaan olla, kunhan suunnistan lopun varmasti. Kartanvaihtoon minuutin johdossa yhdessä Maken kanssa.

Vaikka juoksu tuntui helpolta, niin huomasin lihasten väsyvän liian nopeasti. Lähdin rauhallisesti jatkamaan, kun tajusin Makella olevan pitkän alkuhajonnan. Yksin ei tarvinnut pitkään taivaltaa, kun Martomaan vetämä ryhmä saavutti mut ja vitoselta putkelle lähtiessä meitä oli Mazulis, Martomaa, Haikonen, Saari, Ikonen, mä, Hernelahti ja Väisäsen Mikko yhdessä. Mazulis hötkyili ja meni pian menojaan. Muut tyytyivät rauhallisempaan kyytiin. Muukkonen sai viisi kilometriä maalia ennen letkan kiinni ja pian hän alkoi ylläpitää parempaa vauhtia ja letka venyi. Itse jäin jälkijunaan, sillä olisinhan pitänyt kovempaa vauhtia, jos jalat olisivat olleet yhteistyöhaluiset.

Viimeiset kilometrit olivat taistelua ja tasaisen askeleen hakua, jotta lihasten krampeilta välttyisi. Pari kilsaa ennen maalia Louhisola ajoi paremmalla reitinvalinnalla kiinni ja Muukkonen ilmestyi puskasta. Jäin kummallekin tiellä jälkeen. Niityltä kolmanneksi viimeiselle rastille ja kuulin Ikosen äänen. Pasi ja Miika ottivat mut pian kiinni, mutta tunsin, että pystyn hiukan tsemppaamaan. Niinpä Miika joutuikin antautumaan, mutta Pasia en kyennyt haastamaan. Olo oli kuin pitkän maastolenkin hölkänneellä. Väsymystä ei ollut muutenkin kuin jalkojen turta. Ilmeisesti pitkiä juoksulenkkejä on liian vähän takana talven vaivojenkin vuoksi. Lisäksi huomaan, että vieläkään maastossa juoksu ei lihaksistolle ole täysin rentoa, mutta pikku hiljaa tullaan, kunhan maastosymbioosi saavuttaa jälleen kulminaatiopisteensä...

-jani-