eCross-tulokset | eCross-reittikartta

8.9.2003
eCROSS-MAASTOJUOKSU 2003 17,5km


Syksyn maastojuoksutesti porhallettiin sunnuntaina. Viime vuonna ensimmäistä kertaa juostu eCross-tapahtuma oli antoisa, joskaan ei niin nautinnollinen, kokemus. Silloin päätin, että teen tästä 17,5km:n kisasta jokasyksyisen juoksukuntomittarin. Mielestäni tämä matka on juuri sopiva testi, sillä vähänkin pidempi matka vaatisi enemmän juoksuharjoittelua kovalla alustalla. Kahden vuoden takainen Lidingön 30km oli kauhea kokemus, sillä juoksin täysin jalkani alta. Kävelykin oli tosi vaikeaa kisan jälkeen. Tähän oli tietysti syynä liian kova alkuvauhti, mutta myös tottumattomuus kovavauhtiseen pitkäkestoiseen juoksuun. eCrossissa matka on sopiva, sillä sen pystyy juoksemaan niin kovaa, että tuntuu muuallakin kehossa kuin jaloissa. Koko kauden olen ollut elämäni juoksukunnossa, niinpä lähdin tavoittelemaan selvää parannusta ja tunnin alitusta eCross-maastotestiin.

Kisaan verrytellessä oli varsin hyvä fiilis, vaikka torstaina tuli juostua 3000m radalla täysillä aikaan 8'50, joka on ennätykseni. Hiukan pettynyt olin siihen tulokseen, mutta kovempaa vauhtia en kyennyt ylläpitämään, vaikka 1500m olen juossut 4'05. No, se siitä, mutta hiukan oli nivusissa ja pohkeissa arkoja paikkoja ratajuoksun jäljiltä. Lihaksistossa oli kuitenkin rento olo ja askel tuntui rullaavan mukavasti. Luottavaisin mielin hyvällä verryttelyllä matkaan. Meillä oli joukkuekisaan Karhulan Katajaisten tiimi, jossa lisäkseni juoksivat Jonne ja Artsi(Ylä-Kotola), joka on VeVen suunnistusmiehiä. Uskoin, että tänä vuonna alkuvauhti olisi suunnilleen sama kuin vuosi sitten, mutta kuinkas kävikään.

Lähtölaukauksen kajahtaessa säntäsin vauhdilla liikkeelle ja otin paikan kärjen tuntumassa. Juoksu oli rentoa ja vauhti sopivaa. Ensimmäisen kilometrin täyttymistä odotellessa kauhistelin, sillä viime vuoden aika kului umpeen ja km:n väliaika oli 3'26, 6sek hitaampi kuin viime vuonna. Tähän oli ilmeisesti syynä se, että kyltti oli liian pitkällä, mitä toisen km:n väliaika myös puolsi. Luulin kuitenkin vauhdin olevan hiukan hidasta ja lähdin kärjen mukana hakemaan vauhtia. Sitä olikin tarjolla ja paineltiin toinen km 3'13, joten kovaa vauhtia, mutta luulen tässä olleen parikymmentä metriä liian lyhyt kilometri. Kuitenkin toisen kilometrin jälkeen vauhti tuntui sopivalta, 2sek edellä viimevuotista.

Kolmanteen kilometriin Wannas veti joukkoa täyttä laukkaa. Suosiolla jäin jo aivan kärjestä ja km oli ehdottomasti kisan rajuin 3'11, kun nousuakin oli 13m. Kolmen kilometrin väliaika oli 9'50 ja edellä vertailuaikaa 12sek. Juoksin edelleen rennon reippaasti, sillä niin tekivät muutkin ympärilläni. Neljäs km oli raskas nousten 19m ja vauhti säilyi kovana, 3'20, kun viime vuonna 3'36. Suurin yksittäisen km:n ero viimevuotiseen verrattuna. Tässä vaiheessa viimeistään tajusin, että kärjen on annettava painella omaa vauhtiaan. Kun viime vuoden väliajat olivat mukana, niin saatoin luottavaisin mielin jättäytyä. Viides kilometri hiukan yksin vetäen väliaikaan 16'33, jolloin edellä vertailuaikaa 28sek. Jos tätä vauhtia olisin pystynyt viimevuotista aikaa jätättämään, niin loppuaika olisi ollut melkoisen kova, mutta tiesin, etten ole niin paljon paremmassa kunnossa ja sykkeetkin kertoivat kovemmasta alkuvauhdista.

Kuudes ja seitsemäs kilometri olivat hiukan tasaisempia, mutta vauhti tuntui jaloissa. Tasoitin hieman vauhtiani viimevuotiselle tasolle. Seiskan väliaika oli 29sek edellä, ja tunsin sopeutuvani tähän vauhtiin paremmin. Juoksun rentous löytyi, mutta helppoa se ei ollut. Kaksi miestä juoksi ohitseni ja annoin heidän mennä. Kumpaakaan en tuntenut - toinen oli kuitenkin yksi tanskalaisista 1.06:n puolimaratoonareista. Vähän ennen kahdeksatta km:ä puikahdettiin metsäpolulle. Seuraavat 1,5km oli todella mukavaa. Olin jo palautunut sopivasti kovasta alusta ja annoin palaa juurakkoisella polulla. Sain yhden kovaa aloittaneen tanskalaisen kiinni, joka näytti hiipuvan ja ohitin myös väsähtäneen Vasalan, jolla ei ollut paras päivä. Samuli oli enimmillään jo 100m edelläni, mutta tuli polulla selkä edellä vastaan. Ohitin Samulin ja kisan jälkeen kuulin hänen keskeyttäneen 13km:n jälkeen. Kilometrit taittuivat, 10km:n väliaika oli 33'28 eli 38sek hyvää vertailuaikaan. Tässä vaiheessa aloin uskoa tunnin alitukseen, vaikka hiukan pelkäsin, olinko sittenkin aloittanut liian kovaa.

Kympin kohdalla huomasin, että kantaani oli iskenyt Maxim Davidov, Rasti-Varsojen venäläisvahvistus. Juuri 11km:n kohdalla hän juoksi rinnalleni ja ohitseni. Päätin iskeytyä peesiin, sillä juoksukisassahan se on kaikkien sääntöjen mukaan sallittua - sitä tosin en kisan aikana sen koommin miettinyt. 12km:n väliaika näytti vauhdin pysyneen melko vakiona, 40'15, kun vertailuaika oli 40'56. Edessä oli ratkaisevat kolme raskasta kilometriä, mutta samalla miellyttävän vaihtelevaa pururataa ylös-alas ja pieni pätkä kalliotakin. 13,5km:n kohdalla näyttäydyttiin maalialueella, missä Suunnon vaatteen alla oli kirimaali. Taisteltiin sijoista 9-11, sillä minun ja Davidovin lisäksi mukana oli yksi neljästä tanskalaisesta, jota vielä en ole kertaakaan maininnut, Mads Jakobsen - jonkun heistä sentään muistan. Hän oli tullut takaa jaettuaan voimansa paremmin kuin moni muu oli tehnyt.

Seuraavat nousut olivat kovia, mutta yllätyksekseni huomasin, että jaksoin jyrkät nousut ja samoin alamäet erinomaisesti, vain tasaisella vauhti tuntui tappavalta, tai ainakin epämiellyttävältä. 15km:n väliaika oli 51'05, 47sek edellä vertailuaikaa. Vauhti oli säilynyt ja tiesin pystyväni hyvään aikaan, siis parempaan kuin Matinlauri ja Kotila juoksivat vuosi sitten - olosuhteidenkin ollessa kutakuinkin yhtä hyvät. 16km:n kohdalla olin eniten edellä viimevuotista, 50sek. Seuraava km ei kuitenkaan tasaisella ottanut rullatakseen, enkä enää vauhtia kyennyt kuin vähän parantamaan (viime vuonna 3'16, nyt 3'24). 16,5km:n kohdalla iski Mads ja vaikka hän kaatui mutkassa, niin en pystynyt vastaamaan vauhtiin. Sen sijaan Davidov kyttäili takanani ja näytti tyytyvän vain minun voittamiseen. Olo oli lopussa hiukan löysä ja annoin helpohkosti periksi - olin liian tyytyväinen hyvään aikaan ja luovutin. Näin putosin kymppisakista, mutta viimeinen puoli kilometriä tuli silti sekunnin viimevuotista nopeammin ja loppuaika oman kellon mukaan 59'28. Virallinen ajanotto hiukan sekoili, kun lähtökello oli 35sek edellä, mutta aika ei ollut tarkka. Loppuaikaan lisättiin näin ollen se 35sek ja sain viralliseksi ajaksi 59'26. Samapa tuo, joka tapauksessa erinomainen juoksu.

Artsilla ja Jonnella oli oma kamppailu, jonka Artsi vei neljällä sekunnilla, ajalla 61'56 ja sijalla 16. Jonnen aika oli 62'00 ja sija 17. Joukkuekisassa oltiin tanskalaisten jälkeen hopialla, valitettavasti vain voittaja palkittiin. Ensi vuonna eCross on jätettävä väliin hankalahkon päällekkäisyyden vuoksi. Suunnistuksen MM-kisat ovat 12.-19.9., joten viikko eCrossin ajankohtaa myöhemmin. Elleivät järjestäjät tee muutosta ajankohtaan, niin minut nähdään seuraavan kerran juoksemassa kisaa Leppävaaran maastoissa vuonna 2005.

-jani-