sm-maastot

20.5.2003
SM-MAASTOT LIEDOSSA


Pari viikkoa vierähtänyt PM-kisoista. Kunto tuntuu ja näyttää tulosten valossa hyvältä. Viikko sitten sprintit kulkivat hyvin, vaikka ensimmäinen kova suoritus levon jälkeen oli tahmeaa. Seuraavat kaksi sprinttiä olivat lennokkaita ja virheettömiä suorituksia. Anttolassa tuli väliaikojen perusteellakin tehtyä erinomainen juoksu. Huonoimmalla välillä olin jäänyt 3 sekuntia nopeimmalle ja yhteensä koko kisassa 14 sekuntia nopeimmille rastiväliajoille. Lienee mahdollista vain sprintissä, kun huomioidaan vielä kisan kova taso. SM-maastoissakaan ei kulkenut hassummin. Vaikka päivä ei tuntunut parhaalta mahdolliselta, kykenin kamppailemaan sijoituksista kymppisakkiin ja hyvänä päivänä jopa neljäs sija olisi ollut haarukassa. Pikkasen jäi kaivelemaan "helppo" tappio Petterille, kun en kyennyt miestä edes tiukoille lopussa panemaan.

Lähdin SM-maastoihin hyvillä fiiliksillä, sillä tiesin kuntoni olevan riittävä haastajan rooliin. Verrytellessä lihakset eivät olleet ihan kevyimmillään, mutta toimintakyky oli erinomainen. Juostiin Jonnen kanssa kolmen minuutin veto suunnitelmien mukaisesti hyvän verryttelyn päälle ja olin valmis taistoon. Reitti oli erinomainen maastojuoksuun ja sää antoi lisämausteen kisaan. Jos suunnistajana jotain kritisoisi, niin pitäisi SM-maastoihin saada enemmän mäkeä ja mielellään jyrkkiä ylä- ja alamäkiä. Siten saataisiin hieman parannettua suunnistajien haastaja-asemaa. Nyt 2km:n reitillä oli nousua noin 18 metriä, kun sitä lisättäisiin 30-40 metriä, niin johan suunnistajat nauttisivat. Parmaharjulla tähän olisi ollut oiva mahdollisuus, kun reitti olisi mennyt hyppyrimäen ylös ja vähän kiertänyt harjun päällä. Se kuusi kertaa, niin olisihan pojat ja miehetkin ihmeissään.

Päätin alussa lähteä reippaasti liikkeelle, eikä ollut vaikeuksia päästä telkkaan. Unohdin kuitenkin kiihdyttää jokaisen kameran kohdalla, joten turhan nöyrän miehen taustarooliin jäin tälläkin kertaa. Petterin kanssa olisi pitänyt sen verran tsempata, että olis Bubi ja Sinkkonen joutuneet edes kerran mainitsemaan suunnistajan miesten kisassa. Naisissahan Heidi ja Marika olivat hyvin esillä. Alun rynnistyksen jälkeen oli kärjen annettava mennä menojaan, mutta pääjoukon vauhti olikin juuri sopivaa. Välillä tosin olo oli pahempi, mutta välillä myös parempi. Neljä kilometriä sujui rullaten, niityn pehmeydestä ja jyrkästä kohdasta nauttien sekä intoa puhkuen. Kierrosten väliajat olivat 6'02 ja 6'14.

Kolmas kierros alkoi jo tuntua lihaksissa. Kovalla alustalla loivassa nousussa ja laskussa vaikeuteni olivat suurimmat. Itseasiassa niittypätkillä jaksoin edelleen nauttia juoksun hurmasta. Kolmannen kierroksen aika oli 6'17, joten vauhti säilyi, vaikka olikin hiipumaan päin. Suurta vaihtelua ei pääjoukossa tapahtunut, vaikka huomasin jonkun aina innostuvan hetkellisestä hurmoksesta ja hetken päästä lopahtavan ja jättäytyvän taakseni. Saattoi se johtua myös omasta intoilun vaihtelusta, kun en osannut päättää, tuntuuko hyvältä, paremmalta vai pahalta. Neljäs kierros taittui aikaan 6'19.

Viidennellä lenkillä Petteri innostui laukkaamaan porukan kärjessä. Oloni oli varsin epämukava hetken, mutta kympin väliajan lähestyessä jälleen tunne parani. Viides kierros aikaan 6'21 ja kympin väliaika 31'13. Viimeisen kierroksen alkaessa hain hyvät asemat niityllä ja ryntäilin liikaa. Ennen viimeistä mäkeä niityllä olin turtana, mutta päätin vaihtaa rytmiä totuttuun tapaan. Jalkoihin iski massiiviset hapot ja yritin vain taistella joukossa mukana. Petteri oli tosin takanani vielä hetken, mutta viimeisen kilometrin alkaessa letka karkasi minulta väkisin. Mitään ei ollut tehtävissä. Vain puupökkelöt allani. Kun ei palautumiselle antanut mahdollisuutta, niin koko kilsa oli väkisin runttaamista. Jukka Kero iski vielä heittämällä ohitseni pari sataa metriä ennen maalia, mutta kiriä ei ollut mahdollista ottaa. Viimeisen kierroksen aika 6'30 ja 15-20 sekunnin tappio viimeisellä kilometrillä letkalle. Ei se mitään. Hyvä oli vauhti ja hyvä maku jäi SM-maastosta. Kunpa vaan kisa olisi syksyllä ja kunnon maastoissa...

-jani-