eCross-maastojuoksu

7.9.2002
eCROSS-MAASTOJUOKSU LEPPÄVAARASSA


Viime lauantaina tuli testailtua, missä mennään kestävyysjuoksijoiden rinnalla. Kisan kärkeen tuli jotakuinkin odotettu 3,5min ero, mutta Suomen kärkeen ero oli vaivaiset 25sek, mikä tuntui erittäin hyvältä. Suorituskyky on ollut nousussa ja SM-normaalimatkan jälkeen palautuminen sujui odotettua paremmin. Juoksu oli helppoa ja rentoa - parasta tänä vuonna! eCross oli tapahtumana muutenkin onnistunut - kiitos järjestäjille. Aion tehdä kisasta jokavuotisen perinteen, jos vain terveys ja suunnistuskisat sen sallivat. Reitti oli varmasti maastojuoksutapahtumista suunnistajalle sopivin, mutta silti olisin kaivannut huomattavasti jyrkempiä nousuja sekä sepelipohjan sijaan luontaista niittypohjaa. Luonnontilaista polkua oli pari kilometriä, mikä oli erittäin miellyttävää. Juoksijoilla ei kuitenkaan tuntunut olevan ongelmia, sillä askelrytmiä ei juurikaan tarvinnut muuttaa missään vaiheessa.

Kisaa edeltävinä päivinä oli hyvä olo. Keskiviikkona huomasin, että olin palautunut erinomaisesti sm-viikonlopusta. Samoihin aikoihin huomasin, että Miika oli käynyt rykäisemässä 10km radalla 31'43 ja aikoi palautua eCrossin lähtöviivalle. Kuulosti mun korvassa mahdottomuudelta. Niinpä lauantaina sitten Miika olikin kisapaikalla, mutta parantelemassa flunssaa...No ei siitä sen enempää. Mulla oli hyvä tunne kisaa ennen - rento ja herkkä.

Päätin ottaa lähtöviivalle reittikartan mukaan, jos tulee matkalla yksinäistä, kuten Lidingössä viime vuonna kävi. Arvasin, että huomiotahan se herättää. Kotilan Marko huumorimiehenä heitti, että Jani ei aio eksyä reitiltä. Suunnistajakaverit sen sijaan meinasivat, että aion oikaista. Niin härski en sentään minäkään ole. Sitten kajahti jo lähtölaukaus ja 17,5km miellyttävää, tuskaisaa, miellyttävää ja tuskaisaa juoksua edessä. Saas nähdä kumpi jää vallitsevaksi.

Alussa ohjat otti Hellstenin Juha, mutta juostiin varsin mukavaa, siis sopivaa vauhtia. Olin kärjessä vielä neljän kilometrin kohdalla (KUVA), mutta sen jälkeen loppui sopiva ja mukava vauhti. Ensimmäisen nykäyksen teki Francis Kirwa (voittaja), Matinlauri ja Mustafa Muhammed (kakkonen) seurasivat. Jäin jatkamaan omaa vauhtia. Pojat ajettiin vajaassa kilometrissä kiinni. Sitten Kotila nousi rinnalleni ja kysyi: ollaanko vielä reitillä? Totesin, notta toki ollaan, en mä muuten tässä juoksis. Sitten Kotila nykäisi ja vauhti kasvoi 10sek/km. Jono venyi ja jokaisen oli haettava paikkansa.

Kärki karkasi multa lopullisesti 6,5km:n kohdalla. Neljä tumma miestä sekä Kotila ja Matinlauri. Mulle sopivaa vauhtia juoksivat Simo Wannas ja Teppo Syrjälä. Toni Paunonen jäi kärjen ja meidän väliin, mutta hänen vauhtinsa oli hiukan liian kovaa. Juoksin pikkupolkupätkää aluksi Wannaksen perässä, mutta hänellä oli hiukan vaisu askel. Pääsin ohitse 8,5km:n paikkeilla ja kelasin heti etumatkaa. Näin Paunosta välillä edessä, mutta yksin sain edetä. No olihan mulla kartta kaverina, joten sitä lueskelin ajan kuluksi. Oli harmi, että pehmeät ja vaativat paikat oli peitetty sepelimurskalla, joka sattui jalkapohjiin, mutta oli juoksijoille parempi kuin pehmeä pohja.

Yritin säilyttää rennon askeleen ja hyvältä tuntui. Uskoin, että olin aloittanut sopivaa vauhtia ja jaksaisin hyvin loppuun asti. 11,5km:n paikkeilla kuului takaa lähestyviä ääniä. Katsoin ja näin Syrjälän lähestyvän. Hän tuli selvästi nopeampaa tahtia kantaani, muttei rynnännyt ohi. 12km:n jälkeen oli kunnon mäki, jossa pääsi hiukan etukenoon ja muuttamaan juoksuaskelta, ja sehän meikäläiselle sopi. Jokaisessa ylämäessä Teppo antoi vähän periksi, mutta oli tuntumassa muuten. Kuulin eron kärkeen kasvavan tasaisesti. Viimeiset kilometrit sisälsivät paljon mäkeä, joten mielenkiinto juoksuun säilyi. Jossain 14,5km kohdilla kuulin, että Kotila vain puoli minuuttia edellä. Välissä vielä Paunonen. Matinlauri oli ilmeisesti selvästi Kotilaakin edellä.

16km:n jälkeen oli vain tasaista ja aloitin loppuvedon. Teppo pysyi hyvin kannassa, kun kierrettiin Stadionin läheisen pellon reunaa nurmikolla. Lopussa oli urheilukentän kierto nurmikkoa myöten ja viimeiset 80m tartania. Epäilin hiukan omia mahdollisuuksiani. Vaikka kiri on suunnistuskisoissa irronnut, niin pitkä tasavauhtinen juoksu olisi saattanut hyydyttää kirin. 400m ennen maalia Tepolle huudettiin, että yleisurheilijan kirillä menee heittämällä ohi. 250m ennen maalia Teppo nousi rinnalleni ja vähän edelle. Päätin kiusata ja lisäsin vauhtia. Hän ilmeisesti vähän säikähti ja pysyin edellä. Käännyttiin kohti tartansuoraa ja ajattelin, että nyt oli vika rasti ja lähdin...Kiri irtosi yllättävän herkästi, eikä Tepolla ollut mahdollisuutta ohittaa. Jes, hyvä fiilis!

Onnistunut kova harjoitus ja juoksijoita tuli hätyyteltyä. On todellakin turhaa verrata, että kummat on parempia maastojuoksijoita - suunnistajat vai kestävyysjuoksijat. Vaikka eCross olikin paras maastojuoksureitti, minkä olen juossut, niin ei siinä ollut pätkääkään maastoa, siis oikeata metsää. Jotta suunnistaja olisi vahvoilla juoksijaa vastaan, niin juoksurytmin ja -askeleen on rikkouduttava ja muututtava jatkuvasti. Tämä tapahtuu maastossa, jonne juoksijoita ei todellakaan saa kilpailemaan suunnistajia vastaan viitoitetulle reitille. Voisi olla niin, että juoksijat toteaisivat, että eihän täällä voi kunnolla juosta. Ensi vuonna eCrossiin enemmän suunnistajia mua haastamaan.

-jani-