1.7.2009
KESÄN AJATUKSIA JA SUUNNITELMIA

Jukola-analyysiä ja paljon muutakin olisin voinut kirjoittaa sivuilleni. Sivujen päivittäminen ei ole ajankäytön priorisoinnin kärkipäässä, joten on vain jäänyt tekemättä. Tavoitteet eivät Jukolan suhteen täyttyneet, ja hieman tasanne-, jopa taantumavaiheessa on oma suunnistus ollut kesäkuun aikana. Syitä löytyy vähäisestä suunnistusmäärästä nilkan oireiluun. Suurin syy lienee juuri tavoitteiden nouseminen ja sitä kautta hieman kovempi yrittäminen. Kun nilkka oireilee ja vääntelyitä maastossa koittaa välttää, menee keskittyminen väkisin liiaksi maastoaskeleeseen. On tullut ikävä aikoja, jolloin askeleeni virtasi maastossa ja pystyin keskittymään täysillä suunnistustehtävään. Toisin on nyt, mutta odotukset parempaan ovat olemassa. Nilkan toiminta on kuitenkin parempaa mitä kertaakaan syksyn 2006 jälkeen, jolloin kantapään ongelmat alkoivat olla jokapäiväisiä. Aikaa se vain ottaa ja toisaalta olen valmistautunut henkisesti nilkan operaatioon syksyllä. Se voi olla kannattavaa tehdä joka tapauksessa, satsaan tosissani tai en ensi kauteen. Näillä näkymin motivaatiota satsaukseen on ja muut edellytykset saan kuntoon. On kuitenkin varmaa, että uutta tilaisuutta tuskin tulee.

Vaikka suunnistuksen kanssa on ollut ongelmia, sain Jukolan jälkeen uutta harjoitusmotivaatiota. Ennenkin olen nauttinut Jukolan jälkeisestä ajasta harjoitusmielessä. Kesä on suunnistajan parasta harjoitusaikaa, varsinkin kun on kunnon kesää. Erityisesti viime vuonna, mutta myös muina edellisvuosina olen jäänyt kaipaamaan kunnollista kesäharjoittelua. Hienointa harjoittelu on silloin, kun tekee treenin jälkeen mieli pulahtaa järveen. Lämmin ei luita riko, vaan auttaa lihaksistoa toimimaan paremmin. Toteutin juhannuksena yhden pienen unelmani ja suunnistin suunnistuskirjaan laatimani E-taitoradan Juukan Aisuksessa. Maaston ainoa noin 100m:n polkupätkäkin oli lähes umpeen kasvanut. Aivan hermeettistä erämaata tuolla päin Suomea. Tuon treenin jälkeen olen valmis antamaan ääneni Juukan Tahkovaaralle, jos äänestetään Suomen parasta suunnistusmaastoa. Pari muutakin hyvää ja vaativaa suunnistusharjoitusta tuli tehtyä Ilomantsin "lomalla".

Kalevan Rastiviestissä huomasin, että heti kun saa treeniä alle raskaassa maastossa, maasto ei enää tunnukaan niin raskaalta;) Vähäinen suunnistusharjoittelu näkyy väkisin kisasuorituksissa, mutta Kalevassa juoksu oli maastossa ekaa kertaa iloista ja vauhdikasta. Maasto tosin oli suuntamiesten maastoa, joten virheitä tuli liikaa. Fiilikset olivat silti kohtuulliset, vaikkei virheiden tekeminen koskaan ole nautittavaa. Silti tuosta kisasta oli mukava lähteä kisatauolle ja nuorten MM-kisojen valmennustehtäviin. Toki pari treeniä pitää Italiassakin itse tehdä, mutta ei liikaa intoilla, sillä valmennushommat ovat tunnetusti jopa rankempia kuin kilpaileminen;)

Kausi jatkuu hyvin palautuneena 16.7. MM-katsastuksen pitkällä matkalla Rengossa, jonka suunnistan nollavirheillä pintakaasulla. Sen jälkeen alkaa O-Ringenin kova viikko Elitserienien-sarjassa, jossa vaatimaton aloitus on 17km:n yhteislähtö sunnuntai-iltana ja maanantaiaamupäivällä on heti 10km:n toinen etappi. Sitä kutsutaan yleisöystävälliseksi, urheilijaa koneellistavaksi, kisasuunnitteluksi. Muuten O-Ringenin ohjelma on järkevästi toteutettu. O-Ringen toimii itselleni testinä, missä mennään ja kauden päätavoite on syksyn SM-kisoissa. SM-pitkä kiinnostaa eniten kilpailullisessa mielessä ja SM-keskimatka ja -viesti kiinnostavat eniten poikkeuksellisten ja varmasti hienojen maastojen puolesta. SM-viestiä varten tein Ilomantsin reissulla jo mallisuunnistuksen ja hienoa maastoa oli kielletyn alueen vieressäkin.

Harjoittelu maistuu nyt hyvälle ja kesä on siihen parasta aikaa. Jokainen kehittävä harjoitus ja harjoitusviikko tuovat minua lähemmäksi Suomen ja maailman huippua. Vaikka Jukolassa olin pettynyt suunnistukseeni ja Nordbergin vauhti tuntui väliaikojenkin valossa uskomattoman kovalta, sai se minut haluamaan itsekin kovempaa vauhtia. Tiedän pystyväni siihen ensi kaudella ja O-Ringen ja syksyn SM-kisat toimivat matkalla sopivina välitavoitteina. Kun nousee vuosien kovalla harjoittelulla maailman huipulle, omalle tekemiselleen sokaistuu helposti. Kun yrittää vuodessa paluuta lähes nollapisteestä, näkee lyhyemmässä ajassa ne vaiheet, jotka on kehittänyt vuosien harjoittelulla. Siinä prosessissa oppii arvostamaan uudelleen kovaa työtä ja samalla kuuntelemaan ja tuntemaan kehoaan entistä paremmin.

-jani-