25.5.2009
HUIPPULIIGASSA JO LÄHES HUIPPUVAUHTIA

Kuukausi Tiomilasta on kulunut ja vauhti on parantunut. Tuntuu, että kantapää ja akilles ovat hyvin vahvistuneet ja nilkkakin on parempi, mutta edelleen kipeytyy normaaleissa maastoväännöissä. Onneksi myös palautuu nopeasti.

Viime viikonlopun Eukkorastit menivät mukavasti ja ennen kaikkea sain suunnistuksen sujumaan ja pystyin myös hallitsemaan tekemistäni täysin suunnistuksen ehdoilla. Viikolla uskaltauduin katsastuksiin ja huippuliigaan. Sprintistä odotin enemmän, mutta viikonloppu ja matkustus painoivat jaloissa ja tein yhden 15s hölmön virheen, kun väliaikarasti oli keskellä jalkakäytävää ja katsoin vielä koodin väärin. Rata oli helppo ja tylsä sprinttirata, koska Karjaa olisi tarjonnut hyviä pitkiä reitinvalintavälimahdollisuuksia. Niitä ei kuitenkaan tarjottu.

Huippuliigassa Siuntiossa suunnistus oli todella hyvää ja parani vielä loppua kohti. Yksi parhaista keskimatkan suorituksistani virheettömyydessään. Vauhti riitti 10. sijaan, kun muut tekivät enemmän virheitä. Ihan huippuvauhtiin ei raskaassa maastossa ole vielä asiaa. Nautin suunnistuksesta aivan täysillä ja sijoitus oli vain bonusta.

Sunnuntain SM-erikoispitkä oli sitten jo liikaa viikon sisään. Tiesin, etten jaksaisi loppuun asti ja kun vielä nilkka vääntyi hieman alussa ja aiheutti varomista juoksuun, kulutin energiat ja voimat nopeasti loppuun. Jaksoin taistella 1,5 tuntia ja sitten olikin pitkä matka takaisin maalialueelle, jossa energiat olivat loppu. Maasto oli liian raskas vähäisellä maastoharjoittelullani ja raskaan viikon päälle, mutta nyt on kova treeniviikko takana ja voi odotella superkompensaatiota. Kunnon palauttelut ja Jukolaan enää 19 päivää valmistautumisaikaa. Näillä näkymin pääsen Jukolan mieliosuudelleni, jota en montaa kertaa ole suunnistanut.

Sitä ennen kuitenkin koutsina PM-kisoissa, jossa Suomen joukkueella on toivottavasti kultaiset kisat tulossa. Maasto on ainakin sitä tutuinta suomalaista, varsinaissuomalaista kalliota Salon seudulla.

-jani-