18.2.2009
KUNTO ON JO HYVÄ, MUTTA NILKKA EI

Kehitystä tapahtuu niin kauan kuin harjoitusten laatu paranee. Vieläpä melko nousujohteisesti, kun vain lepää välissä. Kuntoni on jo vähintään kohtuullinen, mutta korjatun jalan nilkassa on kaikenlaista oireilua. Nilkan etuosassa oli ilmeisesti luukalvon tulehdus, joka tuli yhden kovan juoksuharjoituksen jälkeen. Nilkan nivelessä on kaikenlaisia tuntemuksia, jotka eivät ole miellyttäviä. Kantaluun reuna on välillä arka ja akilles väsyy vielä helpommin kuin terve. Haasteelliselta tuntuu tällä hetkellä siirtyminen maastoon ja suunnistukseen, kun nilkassa ei kuukauteen ole tapahtunut muutosta parempaan. Ehkä rasitusta on kertynyt hieman liikaa.

Yllätys ei ole, että ongelmia on, sillä ne tuntuvat niin arkipäiväisiltä. Yllätys on sen sijaan se, että ongelmista huolimatta motivaationi ja haluni takaisin suunnistuksen tositoimiin on korkea. Välillä olisi helpompi luovuttaa ja toisaalta antaa jalalle aikaa toipua. Kuitenkaan luovuttaminen ei ole vaihtoehto, vaan paluu kovaan suorituskykyyn on minulle suuri haaste. On vain tosi vaikeaa tietää, milloin ja kuinka paljon pitäisi levätä, kun muuten menee hyvin, mutta vain nilkka oireilee. Lupasin kuitenkin itselleni, etten enää vahingoita itseäni rasittamalla liikaa. Tällä hetkellä tuntuu vaikealta lupaukselta, sillä oireita on koko ajan. Homma on pysynyt tasapainossa aktiivisella kuntoutuksella ja huollolla, mutta lepoa ne eivät korvaa. Välillä on vain muistettava rauhoittua kunnolla, vaikka paremmassa kunnossa ja kohti kevättä mentäessä se tuntuu entistä vaikeammalta. Meillä jokaisella on haasteemme.

-jani-