11.12.2007
EPÄVARMUUDESTA UUTEEN NOUSUUN

Tänään olen 31-vuotias eli suunnistajan parhaassa iässä. Koko syksyn olen saanut kasvattaa nälkää harjoitteluun ja motivaatiota suunnistusta kohtaan. Olen huomannut, kuinka kovasti kaipaan harjoittelua ja suunnistuskuvioita, kun en ole päässyt osallistumaan niihin. Missään vaiheessa en ole ajatellut jättäväni suunnistusta puolitosissani, sillä poikani Lauri menee nykyään suunnistuksen edelle, mutta olen 3,5 kuukauden aikana oppinut tuntemaan, kuinka paljon rakastan suunnistusta ja juoksemistakin. Ongelmien keskellä harjoittelu maistuu kuivalta, mutta pitkän syksyn koettelemukset ovat näyttäneet kaipuun tekemisen meininkiä kohtaan. Niinpä olen tällä hetkellä varma, että kilpailen tosissani vielä ensi kaudella. Uskon, että ihan maailman huipulla. Kävin lokakuussa silmän laseroperaatiossa ja nyt minulla on haukan katse ilman piilolaseja. Lisäksi tein yhteistyösopimuksen Valotukun ja Lupinen kanssa, joten jatkossa on myös Betty X Pro valaisemassa tietäni läpi Tiomilan ja Jukolan yön.

Koko syksyn minua piinasi epävarmuus kantapään takia. Ei ollut varmuutta tulehduksen paranemisesta, eikä jatkosta. Kaikenlaisia hoitoja ja kokemuksia kuntoutuksesta olen hankkinut takataskuun, mutta mikään ei ole parantanut jalkaa. Viime viikolla uusi magneettikuva muutti kaiken. Kuvat osoittivat, että luun tulehdus on parantunut hyvin, eikä aiheuta enää kipuja. Sen sijaan kuvissa löytyi selvä pitkittäinen repeämä akillesjänteessä. Siinä on jonkinlainen halkeama, joten se ei suoranaisesti estä juoksemista, mutta tekee ponnistuksessa kipeää, eikä parane ilman operointia. Onnekseni pääsen jo keskiviikkona Sakari Oravan taitaviin käsiin, joten uskon, että tästä alkaa paluu kuntoutuksen kautta harjoitteluun. Vesijuoksu on tullut jo tutuksi ja sillä linjalla joudutaan jonkin aikaa jatkamaan, mutta siihen on helppo motivoitua, kun muuta ei voi tehdä ja keho kaipaa liikuntaa.

Kiloja ei ole tullut lisää ja tunnen olevani kohtalaisessa kunnossa, joten uskon itseeni ja ensi kauden paluuseen. Kun jalkaan ei enää satu, olen varmasti kuin uudestisyntynyt suunnistajana. Liian pitkään harjoittelin ja kilpailin kantaluun ongelmien keskellä. Nyt on helppo ymmärtää tapahtumien kulku, mikä osoittaa esimerkiksi sen, että kortisonia ei kannata laittaa, jos ei tiedetä, mihin sitä laitetaan. Toukokuun lopulla pitkään jatkuneeseen kantapään kipuiluun laitettiin PM-kisojen jälkeen kortisonia. Otin pari viikkoa kevyesti, minkä jälkeen pari viikkoa meni hyvin. Jukolaa ennen Lapuan mc-sprintissä nyrjäytin nilkkaa, jolloin teippi nykäisi akilleksesta. Luulen, että tulehtuneen kantaluun ja kortisonin yhteisvaikutuksesta akillekseen tuli pieni repeämä, joka palautui kohtuullisesti, mutta sai lisävauriota MM-katsastuksissa. Sitten vielä toisen kerran kortisonia akilleksen juureen, kun ensimmäinen kerta tuntui auttaneen. Akilles ja kantapää olivat entistä kipeämmät ja lopullinen niitti oli puudutus MM-kisoissa, jolloin akilleksen pitkittäinen repeämä paheni ja ehkä tuli kokonaan uutta vauriota. Koska repeämä on pitkittäinen ja 3kk sitten siellä oli paljon turvotusta, se ei näkynyt kunnolla magneettikuvassa. Sen sijaan luutulehdus oli silloin selvä ja se vaati usean kuukauden juoksutauon. Vaikka akillesoperaatio tulee vasta nyt, juoksutauko ei monella viikolla toivottavasti pitene. Ainakin olen aivan uutta positiivista energiaa täynnä ja odotan innolla pääseväni harjoittelun makuun.

Terä on myös vahvistunut taas hitusen joukkueena, joten innolla odotan ensi kautta. Koko viime kausi meni vamman kanssa taistellessa ja pääsin silti huippuiskuun, vaikken pystynyt sitä hyödyntämään. Tänä vuonna aloitan matalalta ja hilaan itseni vähitellen harjoittelua tehostaen eheänä kohti suurviestejä ja Tsekin MM-kisoja. Liettua EM-kisat saattavat tulla liian aikaisin, mutta kiinnostuksen siemen saattaa sitäkin kisaa kohtaan kasvaa, jos asiat etenevät jatkossa enemmän suunnitellusti kuin tähän asti. Se täytyy vielä todeta, että Lauri on pitänyt iskän järjissään, vaikka hetkittäin olo on kurja ollutkin. Pojan kasvaminen on huimaa ja jaloissa tuntuu riittävän vauhtia, kunhan sen pääsee suuntaamaan halutusti..:)

-jani-