3.9.2007
KANTAPÄÄN DIAGNOOSI

Urheilu on kovaa leikkiä, jossa pääsee kokemaan suuria tunteita, mutta myös todellisia aallonpohjia. Tänä vuonna ei siis tullut MM-starttia enää finaalissa, vaikka karsinnan läpäisin kunnialla. Miehen kunto oli terästä, mutta kantapää ei pysynyt kyydissä mukana loppuun asti. Jouduin verryttelemään MM-pitkän finaalia ennen puudutetulla kantapäällä, mistä seurasi akilleksen sisäistä repeämää, mikä puolestaan esti kokonaan juoksemisen. Kipeällä kantapäällä olisin saattanut pystyä juoksemaan kisan läpi, mutta tuskaa se olisi ollut ja tuskin olisin taistellut mitaleista. Kaikki voitava oli yritettävä.

Magneettikuvissa ilmeni, että akilles on terve, mutta kantaluussa on rasitusperäinen osteopatia (luutauti), joka voidaan rinnastaa ymmärrettävämmin rasitusmurtumaan. Kantaluussa tällainen vamma on hyvin epätyypillinen, joten rasitusmurtuma on huono termi. Luu on kuitenkin tulehtunut ja koska akilles kiinnittyy tulehtuneelle alueelle viuhkamaisesti, kivut akilleksessa ovat heijasteita luun ärsytystilasta. Toki riittävän rajun rasituksen seurauksena olisi ollut mahdollista, että akilles olisi repeytynyt pahemmin.

Huonoa vammassa on se, että lääketieteellisesti sille ei voi tehdä mitään. On vain annettava ajan parantaa haava, eli luun luutua kunnolla. Tämä tarkoittaa vähintään kahden kuukauden juoksutaukoa, mutta välttämättä kolmekaan ei riitä. Paranemista voi yrittää nopeuttaa kaiken maailman vibraattoreilla, mutta se vaatii joka tapauksessa aikansa. Nyt se aika on otettava, eli tämä kausi on paketissa.

Hyvää vammassa on se, että luun luutuessa kunnolla, siitä tulee yleensä niin vahva, ettei se uusiudu. Sen on vain parannuttava ensin kokonaan. Myöskään arkiaskareita vamma ei estä, vaikka vielä kävelykin on vaikeaa. Vesijuoksua, pyöräilyä ja jumppailua on syksyn ohjelmassa. Lisäksi aion lokakuusta-joulukuuhun tehdä kunnon perusvoimajakson, jotta saisin vahvistettua koko pakettia tulevaisuutta varten.

Siispä ens kauel!

-jani-