25.6.2007
PERHE-ELÄMÄÄ

Uusi askel on otettu meidän perheessä, kun Lauri pääsi kotiin viime viikon torstaina. Huomenna Lauri täyttää neljä viikkoa. Neljä yötä ollaan sopeuduttu perhe-elämään, jossa mennään pienen miehen aikataulun mukaan. Päivät menee hyvin ja yöt nukutaan vaihtelevasti, kuten asiaan kuuluu. Lauri on tuonut uuden merkityksen elämällemme. Hän on meille rakkautta jokaisella solullaan. Pieni mies syö, nukkuu ja kakkii - kaikkea hyvin paljon. Vähänlaisesti hän jaksaa vielä valittaa, koska painoa on vasta 2,5 kg, mutta eiköhän se korjaannu pian...siis itkun määrä;)

Itselläni kausi on ollut myös vaihteleva. Olen ollut kohtalaisen hyvässä kunnossa koko ajan ja Jukolaa ennen kaikki näytti oikein hyvältä. Tampere-Gamesin suunnistus oli ihan parasta jaMMua, mutta MC-sprintti Lapualla muutti tilanteen. Normaalin oloinen nilkan vääntyminen aiheutti kipua akillesjänteeseen, mistä oli seurauksena Jukolan ankkuriosuuden jälkeen akillesjänteen tulehdus. Tunsin jo ennen Jukolaa, että nyt ei jalka ole kunnossa, mutta päätin juosta. Ankkuriosuus ei ollut helppo, sillä jalka ei turtunut lainkaan, vaan vaikeutti juoksun rentouttamista koko matkan. Suoritus oli muuten erinomainen, vaikka lopputulos ei tietenkään ollut toivottu. Suunnistusvarmuutta on vain harjoiteltava Terän leirissä vielä lisää.

Viikon toipumisen jälkeen akilles ei ole riittävän hyvä, joten tilanne on vielä avoin Kainuun suhteen. Olisi mukava lähteä sinne koko perheellä, mutta voi hyvin olla, että suunnistan vain 5.7. keskimatkan kisan, sillä keskimatkan MM-näyttöjä pitäisi vähitellen antaa. Elän siis vain päivän kerrallaan ja yritän saada akilleksen kuntoon, jotta Ukrainan MM-kisat eivät vaarantuisi.

-jani-