11.6.2007
JUKOLAN ODOTUSTA LAURI-VAUVAA HOITAEN

Kahden viimeisen viikon aikana elämämme Reetan kanssa on saanut uuden merkityksen Lauri-pojan syntyessä yllättäen 7 viikkoa etuajassa karuun maailmaan. Meitä on nyt kolme, vaikka ensi viikkoon asti olemme osa-aikaisia vanhempia Laurin ollessa keskosten osastolla sairaalassa. Kaikki on mennyt kuitenkin hyvin ja poika kasvaa vähitellen, mutta varmasti. Kolme kertaa päivässä vierailu sairaalassa Lauria hoitamassa on raskasta, mutta antoisaa. Keskosen vanhempana pitää olla normaalia kärsivällisempi, kun pikkuinen ei vielä jaksa syödä niin paljon kuin ravintoa tarvitsee. Lauri saavuttanee kahden kilon painon parin päivän kuluessa, minkä jälkeen ainoa este kotiin pääsylle on se, että Lauri jaksaa syödä riittävästi. Välillä voimia on syödä hyvin, välillä ollaan liian väsyneitä. Sellaisena "vahvuusrajana" pidetään keskosviikkoa 36, jonka Lauri saavuttaa torstaina ennen juhannusta. Laurin päästessä kotiin isällä ja äitillä on paljon tietoa vauvan hoidosta, joten valmistautuminen täysipäiseen vanhemmuuteen on sikäli helpompaa. Innolla odotamme, että Jukolan jälkeen Late saadaan kotiin ja oikeasti perheeseen.

Vaikka suunnitelmat heittivät voltin kahdella kierteellä, kunto on terästä. Toisaalta on ollut mukavaa, ettei Jukolaa ole tullut liiaksi hehkutettua. Nyt alkaa tuntua kivalta miettiä tulevaa Simpsiön yötä. Eilen Tampere-Gamesissa suunnistus sujui yhtä rastia lukuun ottamatta täydellisesti ja olo oli vahva. Onneksi suoritukseen jäi yksi rasti parannettavaa Jukolaan, ettei hyvää fiilistä tullut yliannostusta. Terän Jukola-joukkueen pitäisi olla loistoiskussa. Tilanne on suunnilleen yhtä hyvä kuin ennen Tiomilaa. Toivottavasti Ukrainan osasto saadaan terveenä tänään kotiin.

Jatkossa eletään päivä kerrallaan, kuten lapsiperheissä on tapana. Elän kuitenkin siinä toivossa, että Late ja äiti saadaan mukaan Kainuuseen näytille. Muuten iskä ei saa rauhaa tärkeiden kisojen suunnistamiseen. Ensimmäisten päivien perusteella Late on isäänsä tullut pikkuinen taistelijaluonne. Veikkaan, että hiukan vielä sitkeämpi.

-jani-