20.3.2007
WHAT A BEAUTIFUL ISLAND TASMANIA IS!

On the last week of our wonderful trip to the other side of the world we enjoyed Tasmania, the less well known state island of Australia. Tasmania was as awesome as I imagined: it's green, warm (also people), hilly, beautiful beaches etc. There are some really good orienteering terrains in Tasmania too and because my calf had recovered from the injury I was able to train properly. This was such a nice week and as a crown the weather was awesome! We found three tiny errors of perfection in the island: tiger snakes, which I saw twice (they are highly poisonous, but seldom seen :)), cold nights and minor problems of taste of water. Otherwise, just perfect!

Thanks to Hanny and her mother we felt very warmly welcome. They told us the best places and maps to visit. I had a clue that one of the best terrains in Australia is located next to Hobart's airport and it really was a nice sandy dune terrain with small features. Other fine terrains were in St Helens, near which also is in our opinion the most beautiful beach on earth (Taylor's beach - just white sand and clean blue ocean water). Tasmania surely left us hot and with great memories it's time to come back home and get ready for new orienteering season, that starts so so soon.

Viikko Tasmaniassa oli reissun huipennus, kuten odotinkin. Tasmania on kuin Uusi-Seelanti tiivistetyssä paketissa. Toki joitain omia erikoisuuksia on molemmissa, mutta kaikki itselleni hienoja elämyksiä ja kokemuksia tuottava löytyi tältä saarelta. Saarelle tullessamme sprinttimestari-Hanny otti meidät kotonaan vastaan ja saimme loistavia vinkkejä saaren tutkimusmatkalle. Hanny järjesti minulle myös parhaat palat Tasmanian suunnistuksesta. Lauantaina Pekingin maratonia varten harjoitteleva nuori nainen paineli ratavitosen "suunnistaja"-naiselle tosi kovaan aikaan, 16'17. Asenne on kova myös toisella puolella maailmaa ja ennen kaikkea Hannyn ja hänen äitinsä ystävällisyys ja lämminhenkisyys oli miellyttävää. Tunsimme Reetan kanssa heti olomme kotoisaksi.

Viikossa ei paljon Tasmaniasta ehdi nähdä, mutta Hobartin lisäksi valloitimme "East Coast Escapen" eli saaren itäosan maisemat. Koko Tasmania on pinta-alaltaan n.20% Suomen alasta, eli mm. Sveitsiä suurempi. St Helens sijaitsee 250km pohjoiseen Hobartista itärannikkoa pitkin ja siellä Tasmanian (ja muun Australian) suunnistajat treenaavat hieman norjalaistyyppisessä, muttei kuitenkaan, maastossa, jossa on jylhiä mäkiä, avosoita ja kaikkea, mitä kansallispuistotilassa olevasta metsästä voi löytää. Kasvillisuus vaihtelee vähän, samoin maastopohja itsessään on hyvää ja tasaista, vaikka dyynimaastossa Hobartin lähellä pohja oli tosi pehmeän hiekkainen. St Helensissä maastopohjaa oli unelmaa, mutta kaatuneita puita oli paljon tiellä.

Tein viisi hyvää suunnistustreeniä Tasmaniassa ja väsy alkoi jo viimeisessä treenissä painaa. Paluumatkalla St Helensin maisemista kävimme Freycinetin kansallispuistossa, joka on yksi Tasmanian kuuluisimpia vaelluspaikkoja. Toki Cradle Mountain saaren länsiosassa on oikea vaeltajien paratiisi, sillä siellä on valtavat määrät koskematonta erämaata. Tällä matkalla emme sinne ehtineet, mutta Freycinet tarjosi aivan riittävästi. 480 metriä ylöspäin kiipeily Mt Amosille oli sen arvoista, vaikka Reetan masu olikin välillä kovilla - ainakin sitkeä kaveri siellä kasvaa. En kuitenkaan lähtisi siunatussa tilassa olevan vaimon kanssa toista kertaa moiselle kiipeilylle. Onneksi loppu hyvin kaikki hyvin ja sää sekä maisemat olivat todella mahtavat.

















-jani-