1.3.2007
AUSTRALIAN CAPITAL TERRITORI TULI TUTUKSI

I enjoyed our time in ACT (Australian Capital Territory). It's not a place for outgoing night people, but it's a very nice place for sportsmen and nature loving people. Nature in ACT suffered a lot in forest fire 2003 and lots of good orienteering terrain burnt badly. Still the nature is beautiful in many National Parks in the area. Drought is a problem, but in the past week it's been raining almost every day. Even a storm with ice and snow in the middle of Canberra city. Although, I couldn't train hard, I liked to spend ten days in Canberra - the city of a typical Australian. Don't ask, what is he/she like...;)

I did three good orienteering sessions totally in ACT as I planned. Before the last one I thought my calf was getting better, but terrain in Mt Rogers was too hard and leg didn't recover totally. I can run, but it's not ok. Luckily, I got lots of care and massage from Osmi Talka - a Finnish born very nice Australian. I felt that I was visiting Osmi all the time. I visited a sports doctor too and bought new running shoes. I found asics empires that I've not found in Finland. My delayed pronation needs to be handled and empires are the right shoes, I know. Well, now it's time to fly to New Zealand and see how Tero and Heli are living there.

ACT tuli todellakin melko tutuksi. Mieluisa ja avara paikka. Keskusta muistuttaa hyvin Jyväsjärven ympäristöä ja Jyväskylän keskustaa, mutta 300 000 asukkaan kaupungissa on suurkaupungin tuntua enemmän kuin Jyväskylässä. Daven ja Jon luona asuimme kuin kotonamme ja kaupasta sai gluteenittomat tuotteet mukaan lukien kaikkea tarpeellista sillä erolla Suomeen verrattuna, että kaikki vihannekset ja hedelmät olivat kotimaisia ja tosi hyviä suurin osa. Ihmiset olivat mukavia ja Aussien tavoille olisi helppo oppia. Kaksi tapaa erottaa Aussi muista englanninkielisistä: tervehdys "goodday" ja ole hyvä tai ei mitään "no worries". Itsekin aloin oppia jo käyttämään noita sanontoja.

Harjoittelu jäi suunniteltua heikommalle, mutta ei sen niin väliä. Niillä mennään, mitkä on edellytykset. Eipähän ainakaan tullu liikaa treenattua. Juoksusta suurin osa oli tehollisesti kovaa, sillä turhaa juoksua yritin välttää. Kyseenalaista tietysti, mutta uskon sen olevan tässä tilanteessa järkevää. Silloin kun rassaan pohjetta, niin harjoituksesta on saatava jotain hyötyä myös. Kolme hyvää suunnistustreeniä ja yksi polkuintervalli 4x4min/1min. Nyt ei harrasteta perusmättöä, vaan laatu on avainsana.

Pohje on nyt siinä vireessä, että toipuu kohtalaisesti harjoittelusta, mutta ei lähellekään sataprosenttinen. Eilen tehty suunnistustreeni kovapohjaisessa maastossa rasitti taas liikaa, vaikka kaksi edellistä päivää antoivat toivoa pohkeen paranemisesta. Osmin hieronta teki kyllä hyvää ja auttoi toipumisessa. Uudessa-Seelannissa on mentävä uusin ehdoin, tosin maasto on myös pehmeämpää. Tasapainoilua tämä matka on ollut ja sellaisena jatkuu. Liikaa ei tule varmasti treenattua ja lomailusta ehtii ja jaksaa nauttia. Suurta huolta ei ole, mutta terveenä on aina kivampaa kuin raihnaisena. Tästä jatketaan Uudessa-Seelannissa. Tuskin ainakaan tylsäksi muuttuu...


-jani-