3.4.2005
KAUSI KÄYNTIIN JA VAUHTI PARANEE


Jou, Jammu ja varaPais Upi Kjula IF:n kisan jälkitunnelmissa Kausi 2005 on nytkähtänyt liikkeelle Vaajakosken Terän paidassa - tosin vanhassa. Uusia teräasuja odotellessa vauhti on löytynyt tiukan leirijakson jäljiltä. Kevät on aina kriittistä aikaa, varsinkin keikuttaessa lähellä oman fyysisen ja henkisen sietokyvyn rajoja. Sairastuminen oli pääsiäisenä enemmän kuin lähellä, mutta onneksi selvisin säikähdyksellä, tosin myös levolla. Kisakauden kynnykselle on päästy suunnitelmien mukaan ja olo on vahva tulevia kisoja odotellessa. Eilisen testijuoksun jälkeen olen enemmän kuin tyytyväinen siihen lisäpotkuun, jonka Terä on antanut uralleni. Koskaan en ole näin hyvin harjoitellut, sillä motivaationi on kuin nuorella pojanklopilla. Ero on vain siinä, että vuosien harjoittelupohjalla olen pystynyt oikeasti hyödyntämään motivaatiotani ilman, että saisin pelätä överiä. Överiin toki pääsee vanhempanakin, mutta järkevästi harjoitellen sitä vaaraa tuskin on. Kaikki näyttää siis hyvältä Tiomilan .......osuutta odotellessa :-)

sprinttailua expo2005-puistossa, ehkä Madridin kauneinta (ainakin puhtainta) aluetta Kevään toinen leirijakso tehtailtiin Madridin maisemissa, puistoissa, ylängöillä ja lopuksi päästiin juuri sulaneeseen vuoristomaastoon. Etelä-Afrikan jälkeen treenasin kevättalvisissa kotoisissa aurinkokeleissä hiukan liikaa ja rasituskynnys oli lähellä ylittyä. Espanjaan lähtiessäni en ollut aivan palautunut, mutta luottavainen, että maltan treenata järkevästi ja että lämpö tukee palautumista. Olotila vaihteli huomattavasti ollen välillä niin hyvä, etten ollut enää huolissani. Tasapainoista hyvää harjoittelua, kerran päivässä maastoon totutellen, mutta tehojakin riittävästi paukuttaen. Sprintti kulki vanhaan malliin...

leirikisaa juostiin Virgen de la Nueva -nimisellä alueella - luonnonkaunista Maastoon sopeutuminen on kevään yksi kulmakivistä. Jos tekee liian nopeasti liian paljon, niin homma menee reisille tai ainakin reidet jumiin, minkä jälkeen juoksu on junnaamista. Täysin ongelmitta sopeutuminen tapahtuu harvoin, ja pieniä ongelmia jyrkissä rinteissä ilmaantui. Tällä kertaa lonkan seutu pääsi jumittumaan, mistä oli seurausta alaselän kiputiloja, jotka jatkuvat edelleen. Selkäjumppa on silloin tällöin paikallaan, sen taas muistaa joka kerta kurkottaessa lattiaa kohti. Suurimmat vaikeudet olivat kuitenkin suunnistuksen kanssa - kartta ei tahtonut päässäni muistuttaa samaa maastoa, ei sitten millään.

vauhtia Strängnäsin kallioilla Epsanjasta selvittiin pääsiäiseksi Ruotsiin ja raskaalta taas aluksi tuntui. Homma lähti kuitenkin Kjula IF:n kisan merkeissä mukavasti liikkeelle tuntiessani oloni hyvin vahvaksi. Lumi ei pidätellyt, ja urat hiukan auttoivat - nautintoa. Lisäksi koutsien minimitavoite, kolmoisvoitto, toteutui. Pääsiäisleiri oli kaikin puolin loistava, sillä lämpötilakin alkoi Ruotsissa lähennellä kevätlukemia - parhaimmillaan ehkä +14. Pieni lumipeite paikka paikoin ei menoa haitannut, varsinkin kun koutsit olivat tehneet toisiaan parempia teemaharjoituksia. Yksi parhaista oli oman kartan piirtokisa, ja tietysti sillä omalla kartalla piti myös selviytyä radasta, niin ja kompassia ei tietenkään saanut ottaa mukaan...hauskaa oli! Lyhyet tehokkaat treenit palvelevat keväällä huomattavasti pitkää maastojyystöä paremmin, ainakin näillä vuosilla.

vanha yökettu Terän vanhassa paidassa vie letkaa Pari kertaa otettiin yöreissiä, putkea ja pätkää. Putkitreenissä koko porukka pysyi kasassa, mikä hiukan ihmetytti vanhaa yökettua. Vaihtoehdot olivat huono kulku tai se, että ukot on käyneet lenkillä. Päädyin jälkimmäiseen, sillä kulkuni oli erinomaista, ja suunnistus sujui kuin unelma. Jälkimmäinen yöreissi oli suoraviivaisuuden harjoittelua yöllä. Pantiin FRWD:t laulamaan, kuka juoksee radan läpi lyhimmällä matkalla - tylyä, mutta todella hyödyllistä. Pääsiäisleiri oli tiistaina onnellisesti ohi ja kurkussa oli inhottava kutina. Flunssaa pukkasi, mutta taistelin vastaan. Torstaina rauhallinen pitkä lenkki ja olo parani. Voimat olivat tallella ja lauantaina iskettiin testiä niin, että ennätykset paukkuivat. Tästä olisi hyvä jatkaa vaikka ratakauteen, mutta taidan kuitenkin valita suunnistuksen, sillä sen verran jännempää touhua tämä on. Kovasti jo Kevätyö kutittaa ajatuksissa. Uudella Terän porukalla kisaan on mielenkiintoa lähteä - toivottavasti myös uudella Terän paidalla :-) Roninmäen 11km:n testi taittui uuteen ennätyslukemaan 35'19!


-jani-