4.1.2003
HIIHTOA VUOKATISSA JA YLLÄKSELLÄ


Syystalven porrastreeniviikkojen jälkeen aloitin määrällisesti "riittävän" harjoittelun tutulla hiihtoleireilyllä pohjoisessa. Määrän kerääminen hiihtoleireillä on aina ollut kohtalaisen helppoa ja vielä hauskaakin. Tämä vuosi ei tehnyt poikkeusta, vaan nautinto oli suuri, vaikka pakkasukkoakin jouduimme uhmaamaan. Erinomaisen reenijakson jälkeen on nyt palauttelu alkanut. Joulun aikana Vuokatissa ja vuodenvaihteessa Ylläksellä kertyi reenikilometrejä hiihtäen 378km kahdessatoista päivässä, joista yksi oli matkustuspäivä Vuokatista Ylläkselle. Ilman turhaa kilometrien ja tuntien keräilyä harjoitustuntejakin tuli 35kpl. Tällä hetkellä fiilis on erittäin positiivinen ja leiri tuntui onnistuneelta, vaikka lepäilyn jälkeen olotila on yleisväsynyt. Kun ADT:n harjoituskauden yllätystestistäkin tuli puhtaat paperit, niin hyvillä mielin suuntaan kohti tulevia harjoitusrupeamia. Lihaksisto on pysynyt hyvässä kunnossa, ehkä lihashuollon lisäksi myös magneettihieronnan ansiosta. Ennen turhia hehkutuksia täytyy katsoa, miltä tuntuu palautusjakson jälkeen, sillä lihasten ongelmat tulevat usein esiin vasta lepäilyn jälkeen. Sen olen kuitenkin todennut, että lepäily on leirien alle, väliin ja päälle välttämätöntä, eikä myöskään matkustuspäivänä pidä erehtyä kummempia reenailemaan. Viikon päästä Vierumäelle MM-ryhmän perinteiselle leirille. Toivottavasti säät lauhtuvat leiriin mennessä, jotta kerrankin olisi hyvä tuolla leirillä hiihtääkin. Kunhan ei sää vain lauhtuisi edellisvuosien lukemiin...

Lauantaina 21.12. ajoimme Vuokattiin(vaimon kanssa). Viiden tunnin matkan jälkeen ja viileähkön sään vuoksi hiihtäminen ei vielä innostanut, vaan kävimme juoksemassa. Juostessa tuli haisteltua Vuokatinmaan ilmaa ja ladut näyttivät olevan erinomaisessa kunnossa. Joulun aikana suunnittelin tekeväni kevyempää harjoittelua kuin myöhemmin Ylläksellä, mutta onneksi(pakkasten takia) tuli reippailtua varsin tehokkaasti. Sunnuntaina aloitin pitkällä perinteisellä hiihdolla(46km/3h10'). Lenkki jäikin pisimmäksi yksittäiseksi lenkiksi, vaikka ajallisesti Ylläksellä nihkeässä kelissä teinkin pidemmän lenkin. Vauhti ja keli olivat hyvät, ja yksin hiihtäessä mäet tulee aina juostua ylös. Luontaisen intervallin tekeminen alkoi oikein urakalla. Aatonaattona tein lenkin mäkisemmässä maastossa 2h50'/38km. Nousua kertyi 720m ja vauhti säilyi reippaana. Illalla ei tarvinnut lenkkiä mietiskellä. Jouluaatto oli kylmä, joten päätimme Reetan ja Riikan kanssa lähteä lumikenkäilemään. Olin ajatellut yhtä lajivoimareeniä tehdäkin leirillä, ja päivä olikin paras, sillä se oli viikon kylmin. Vuokatinvaaralla tein jälkiä lumeen n.3km:n tuntivauhtia, joten nopeasti ei tarvinnut edetä. Tehokasta kestovoimaa kahden tunnin edestä. Vaaran koskematon lumimaisema toi mieleen sen, miksi Suomi on sinivalkoinen maa. Kuollut talvikin voi antaa henkistä energiaa runsaasti auringon säteiden kimaltaessa lumihuurteisten puiden oksistoon. Sellaisesta väsynyt treenaaja saa lisää voimia ja ajatuksen keskittäminen harjoituksen tekemiseen helpottuu.
Joulupäivänä päätin tehdä tasaisen reippaan vauhdin sijaan hiukan keuhkojen aukaisua. Hiihdin 30' rauhallisesti, sitten nykäisin 2km vaarannousua kovaa. Juuri kun aloitin vedon, Immosen Janne pyyhälsi ohitseni vapaata hiihtäen ja ainakin reippaasti, uskallan sanoa, sillä koko ajan jäin mäessä, vaikka lähes täysillä pertsaa sinnittelin. Jatkoin Suomen yhtä hienoimmista laduista (Vaaran 24km) rennosti hiihdellen. Reilun puolituntisen päästä vetäsin Vaaran kilpakympin ylävitosen kovaa, jotta oikein kunnolla tuntui. Sitten laskettelin mökille palautellen. Illalla lähdin verryttelemään, mutta vaikka lihakset olivat jäykät, niin vauhtia tuli kuin itsestään. Juoksin 4'-4'30 vauhtia 11km:n lenkin nautiskellen hyvästä fiiliksestä, joka harvoin pääsee mut noin rajusti yllättämään. Torstaina hiihdin reippaan vapaan lenkin 1h45'/29km (ensimmäinen Vuokatissa). Tein viitisen kertaa jyrkkään mäkeen kunnon loikkavetoja ja nautin. Illalla juoksin tyttöjen kanssa vajaan tunnin kevyesti.

Perjantaina siirryimme vaimon kanssa Ylläkselle. Otettiin Heksa kyytiin Oulusta ja ajettiin Äkäslompoloon. Illalla pimeässä löysimme mökille suoraan, vaikka reitti mökille ei ollut suora eikä tuttu. Pakkasta oli luvattu turhankin paljon, joten toivoimme vain parasta. Lauantaina Jonne, Laura ja vanhempani tulivat junalla ja bussilla keskustaan, josta kävin heidät poimimassa. Onneksi oli auton lämmitin, sillä sen verran sille oli käyttöä. Jonnella ja Heksalla oli sen verran intoa päästä ladulle, jotta lähdettävä oli. Nenä ja posket olivat sen verran kylmät Vuokatin jäljiltä, että panin kunnon naamarin kasvoille. Niinhän siinä kävi, että pojat palelluttivat poskensa, vaikka lähinnä lämpöladulla hiihdeltiin 2h40'/34km. Hidasta vauhtia ei harrastettu, mutta keli oli eri tavalla nihkeä. Pakkaset vain kiristyivät, joten naamarin ostoon oli lähdettävä. Löysimme moottorikelkkailijoille tarkoitetut kasvosuojat ja ne päässä sitten seuraavat päivät hiihdeltiin. Sunnuntaina tosin oli pahimmillaan -35C, joten ladulla käytiin vain kerran 1h50'/24km ja illalla pelattiin sählyä Isometsän kaupan vuorolla. Pasi ja Minna sekä Vapat olivat myös pelailemassa. Muitakin suunnistajia hiihtoladuilla näkyi.

Maanantaiksi lauhtui sen verran, että uskalsin pitkän lenkin tehdä. Heksa joutui tällä lenkillä hiukan heivaamaan, mutta muuten Heksakin veteli kanssamme reipasta vauhtia. Hiihtoa maanantaille 4h/45km. Keli oli niin nihkeä, että käsien väsyessä joutui alamäkeenkin välillä menemään vuorohiihtoa...no mun kädet ei sentään niin väsyneet ollu. Tiistaina oli taas kylmempi. Hiihdettiin pertsaa 2h20'/27km ja illalla tyydyttiin puolen tunnin juoksuun ja rakettien katseluun. Ulos ei jaksanu lähteä, kun maha oli täynnä herkkuja. Vuoden ensimmäinen päivä saattoi olla myös vuoden kovin harjoituspäivä. Pertsaa 3h20'/40km ja vapaata 1h30'/20km, jossa vauhti oli varsin reipasta. Keli oli niin hyvä (-8C), että fiilikset tuplaantuivat ja nautinto triplaantui. Torstaina oli myös parempi keli, joten treenattiin viimeinenkin päivä urakalla. Ensin pertsaa 2h/26km, sitten sählyä tunti ja vielä illalla 1h/15km vapaata nauttien vauhdin hurmasta Äkäslompolon yläladulla. Kyllä hiihtokin voi olla hauskaa. Hyvä fiilis jäi mättämisestä. On vaikea sanoa, onko tällaisesta leiristä kesän kisoja varten mitään hyötyä, mutta välillä tuntuu, että on se vaan paikallaan tehdä reeniä kunnolla. Väsymys on vain otettava takaisin mahdollisimman nopeasti kunnon levolla, sillä leirin jälkeen vammariski on suurimmillaan. Nyt on matkapäivän jälkeen ensimmäinen lepopäivä takana. Huomenna voisi vähän verryttää lihaksia, jos pakkasukko hiukan hellittäisi.

-jani-