22.9.2002
TUNNELMIA LÄHTÖHETKELLÄ JA VIIMEISTELYHARJOITUS


Vuoden tärkeimmät kisat edessä jälleen kerran. Vaikka valmistautuminen on sujunut suunnilleen ajatusten mukaisesti, niin taaskaan ei voi olla varma tulevien suoritusten tasosta. Voi vain uskoa ja luottaa täysin rinnoin omiin kykyihinsä ja antaa kaikkensa h-hetkellä. Viimeisinä päivinä olen pyrkinyt hyvään oloon ja rentouden hakemiseen. Olo on vaihdellut - vatsa hiukan oireillut. Kuitenkin juoksun helppous on löytynyt, kunhan takareidetkin palautuvat vielä ennalleen viimeistelyharjoituksesta - Laajavuoren mäkivedoista. Siis hyvillä mielen lähden huomenna kohti Unkarin ja Tsekin kisoja päällimmäisenä mielessä normaalimatkan kilpailut. Seuraavassa analyysiä viimeistelyharjoituksesta.

Viimeisellä viikolla tein perinteisen viimeistelyharjoituksen ennen arvokisoja eli mäkivedot. Tärkeintä on kuulostella fiilistä ja palautumista, kun viimeistelyreenistä on kyse. Alkuviikosta kolme päivää meni rauhallisissa merkeissä, mutta palautuminen oli selvästi parempaa kuin viikkoa aikaisemmin. Tiistaina Jonnen kanssa tehty potkupyörä-pyörälenkki tuntui edellisinä viikkoina hyvältä, kun tempo on riittävän rauhallinen. Siksi tein sen tälläkin viikolla.

Torstaina olo oli varsin palautunut. Pienen ongelman aiheutti vatsan ongelmat, mutta se on mulle aika normaalia, kun olen huippukunnossa. Esim. viime vuonna MM-normaalimatkalla vatsassa hölskäsi kivasti...joten enpä anna sen häiritä nytkään. Joka-aamuisen (nyt 14pvää putkeen) aamulenkin jälkeen on helpompi lähteä päivän pääharjoitukseen. Tämä harjoitus tosin oli viikon tärkein ja vuoden tärkein mitä psyykkeeseen tulee - helpompi lähteä arvokisoihin, kun tuntuu hyvältä.

Ensimmäiseen vetoon oli helppo lähteä. Sellainen tunne, etten juokse kovaa, mutta juoksu onkin helppoa ja lähes maksimivauhti helposti saavutettavissa. Laajavuoren hissipolulla ennätykseni viime vuodelta on 2'50/100m nousua(25.6.2001). Silloin sain viimeisellä vedolla runsaasti tehoja irti, mutta muuten rentous ei ollut samaa luokkaa kuin nyt. Siis uskon löytäneeni normaalimatkalle tarvittavan kovan vauhdin helppouden! Ensimmäisen vedon aika oli 3'20, sillä pyrin aina ekalla kerralla välttämään kovia happoja.

Laskettelin alas pidempää ja loivempaa reittiä ja lähdin toiseen vetoon 8 minuuttia ensimmäisen vedon alkamisesta, joten palautumisjuoksua tuli vajaa 5 minuuttia. Toisella vedolla laitoin potkua lisää, rentous ja juoksuasento säilyivät hyvin, mutta lopun jyrkkä pätkä on kyllä vaikea. Toinen veto 3'04. Kolmas veto lähti jälleen 8 min. edellisen alkamisesta ja samoin fiiliksin aikaan 3'05. Neljänteenkään ei suuria muutoksia. Palautumisaika jäi ehkä hieman lyhyehköksi, jolloin happoja alkoi kertyä enemmän, aika 3'08.

Vauhti hiukan siis hiipui, mutta pääsin selvästi melko helposti täyteen tsemppiin, mikä on hyvä. Viimeiselle viidennelle vedolle otin minuutin lisäaikaa, joten 9 min. edellisen alusta lähdin matkaan ja yritin tsempata tosissaan. Huomasin hiukan pettymyksekseni, että tehoja ei ollut niin paljon kuin odotin ja aika oli 2'59. Siis 9 sekuntia ennätyksestä, mutta tajusin, että muut vedot kuluttivat nyt enemmän voimia - niissä oli enemmän tsemppiä mukana, sillä olin helposti päässyt maksimivauhtiin. Ei siis syytä huoleen vaan päinvastoin pää pystyssä ja nöyrästi kohti kauden päätavoitetta.

-jani-