Ratamestarin lausunto
Kisassa käytettävä maastonosa on tällaiseen kisaan kuin luotu. Maastopohja on sitä parempaa mitä lähempänä kilpailukeskusta ollaan. Siksi oli luontevaa päätyä ratkaisuun jossa lähdötkin sijaitsevat kisakeskuksessa, tällöin pystyin maksimoimaan hyvän maastonosan käytön myös lyhimmillä radoilla. Ainoastaan miesten pääsarjoille jouduin kaivamaan osalle rataa hieman tiheämpää maastonosaa, jotta sain suunnistustehtävää rytmitettyä mieleisekseni. Puusto on lähes kauttaaltaan mäntyä. Maasto sijaitsee ylänköalueella, noin 200 metrissä, ja liekö siitä syystä myös näin heinäkuussa lähes kokonaan vailla heinikkoa ja muuta aluskasvillisuutta. Polkuja maastossa on vain muutama, samoin ajouria. Pienet suot, erityisesti avo- sellaiset ovat kesän jäljiltä kuivia. Suuremmat suot ovat pitäneet kosteutensa paremmin. Korkeusmuodoiltaan maasto on laakea, suuria mäkiä ei löydy. Kumpareet, supat ja muut käyrämuodot saattavat olla hyvinkin laakeita.
Kartta on Sivillin Heikin käsialaa, tasalaatuinen ja hyvin luettava tuotos. Kivikuvaus poikkeaa useasta muusta keskisuomalaiskartasta, sillä karttaan on kuvattu matalia kiviä, jotka tosin ovat hyvin selviä. Matalimmat kivet ovat alle metrin korkuisia. Tämä tieto on hyvä sisäistää ennen ensimmäisille rasteille säntäämistä. Muutoin kartta on hyvin normien mukainen. Vaaleanvihreää ei juuri etenemisen puolesta tarvitse pelätä, sillä on kuvattu mäntytaimikoita joissa pohja on varsin hyvä, näkyvyys tietysti rajoitettu.
Ratasuunnittelussa tavoitteenani on aina luoda suunnistajille miellyttävät radat, joista jäisi hyvä maku suuhun onnistui suunnistustehtävässä tai ei. Maastoon oli kiitollista suunnitella ratoja lähes kaikille sarjoille. Reitinvalintaa haluaisin aina suunnistajille tarjoilla. Tässä maastossa reitinvalintavälien suunnittelun teki hankalaksi korkeuserojen ja perinteisten keskisuomalaispaskikkojen puuttuminen. Jotain pientä ajatusta onnistuin kuitenkin väleille ujuttamaan. Vaikeimmiksi osoittautuivat naisten pääsarjan rata ja RR-rata. Pitkällisen kieputtelun jälkeen olen nyt myös naisten rataan tyytyväinen. RR-radassa jouduin ongelmiin naulattuani kiinni päätöksen sijoittaa myös lähtö kisakeskukseen. Lopullisessa versiossa radan lopussa (viimeiset 400m) siima tuodaan suoraan poluttoman ”tyhjän alueen” läpi, jossa ei enää oikomahdollisuuksia tarjota. Radan ensimmäisen kahden kilometrin aikana niitä kuitenkin tarjotaan niin paljon, että rata on mielestäni toimiva ja turvallinen.
Hyvästä maastopohjasta huolimatta osassa sarjoja liiton asettamat tavoiteajat tultaneen hieman ylittämään, toivon ettei kenenkään mieli muutu mustaksi tästä syystä. Myöskään pummaamisesta nautintonsa saavien ei kannata jättää kisaa väliin. Hyvästä näkyväisyydestä huolimatta tarjotaan mahdollisuuksia mahtaviin samaistusvirheisiin. Hyvä näkyväisyys vaikuttaa myös rastien sijoitteluun. Lasten rastit tulevat olemaan hyvin näkyvillä, mutta muiden sarjojen rastit tullaan sijoittamaan hyvinkin alas, jotteivät ne näy kilometrien päähän. Ja onpa rastiarsenaalissa kolme perinteistä kuopparastiakin. Ihan paluuta kultaiselle 80-luvulle emme noiden lippujen sijoittelussa tee, vaikka pukit pohjalle onkin rakennettu. Kuopat eivät ole yksittäisiä ”bingopisteitä” ja liput näkyvät noissa kohteissa noin 10 metrin päähän.
Eipä tässä muuta. Tulkaa ihmeessä antamaan palautetta radoista, oli se sitten minkälaista tahansa. Tässäkään puuhassa ei voi ilman palautetta itseään kehittää. Mutta odottakaa 10 min maaliintulon jälkeen jos on oikein kehnosti mennyt…
Mukavaa suunnistusta kaikille toivotellen
-Jake Puttonen-
